F.E.C. kutsuu, nyt lähden harjoittelemaan työntekoa!

Lumi sulaa, kevät tulee. Lämpö ja toivo paremmasta on lähellä!

Näin kertoi nettihoroskooppi:

Avartava, optimistinen ja uusia ovia avaava Jupiter kiertää merkissäsi heinäkuuhun saakka – oletko valmis ottamaan uusia askeleita elämässäsi? Mieti, mikä on se tärkeä ja henkistä tyydytystä tuova asia, jota kaipaat kipeästi elämääsi. Toteuta unelmasi, hae uutta virkaa, eläkettä tai unelmien kotia, opiskele tai matkusta ja nauti uudesta mahdollisuudesta tarkastella elämääsi eri perspektiivistä. On aika suunnitella tulevaisuutta. Ole rohkea!

En ole hakenut uutta virkaa; virat eivät ole minun  juttuni; pariakymmentä olen hakenut mutta yhtä monta kertaa jäänyt valitsematta, edes haastatteluun ei kuntien tai valtion virkoihin ole kutsua tullut. Ei myöskään seurakunnan - ovatko nekin virkoja? Kai, ainakin kovin jäykkää ja virastomaista on siellä tuntunut olevan, kun töitä hakee. Seurakuntalaisena kaiken näkee toki ihan toisin - ja se on hyvä, tietenkin.

Olen pääsääntöisesti hakenut yksityisen sektorin töihin - ja nyt saamassa työtä siltä saralta.No, työtä ja työtä - ilman palkkaa olen taas lupautunut tekemään töitä puolli vuotta. Silti iloitsen tästä elämänmuutoksesta valtavasti. Ymmärrän jo, että kaikkea ei voi saada, elämässä ylipäätään, ei myöskään työelämässä.

Sain työvoimatoimiston kautta  työvoimapolittisen päättöksen: Pääsen F.E.C. - koulutukseen ja saan työttömyyspäivärahaani vastaan tehdä töitä puoli vuotta yrityksessä jonne olen hakenut. Sinne haettiin oikeastaan ihan varsinaista asiantuntijaa kuukausipalkalla mutta työnantaja valitsi minut parin sadan hakijan joukosta koska tulen sinne ilman palkkaa. Minulla oli kuulemma parhaat referenssit - ja sitten vielä bonuksena tämä halpa hinta josta työnantaja iloitsi vilpittömästi. Tulojen pieneneminen ja ankara kulukuuri rasittaa - silti pitäisi tulosta tehdä. Se on näinä ankeina aikoina iso etu, että saa henkilön töihin ilman palkkavelvoitetta, sanooi kukin kolmesta päälliköstä ja johtajasta jotka kanssani keskustelivat. Minun "palkkaamiseni" maksaa vähemmän kuin yksi kuukausipalkka olisi muutoin maksanut.

Itse mietin, olisinko saanut työn,  jos en olisi tullut ilmaiseksi - mutta sitä en saa koskaan tietää. Enkä aio sitä sen enempää miettiäkään. On miten on - teen homman ja toivon tekeväni itseni tärkeäksi puolen vuoden aikana - ehkä saan sitten joululahjaksi työpaikan palkalla!

Ilmanmuuta se, että sanoivat, että olen paras hakija, ilahduttaa itseäni tosi paljon. Nyt vain täytyy lunastaa lupaus: olla hyvä ja tehdä työ kunnolla. Paremmin kuin kukaan muu!

Minulle pidetään kaksi kehityskeskustelua ja määritellään työn tavoitteet tarkasti. Ennen joulua saan tietää, pääsenkö töihin ihan oikeasti tämän palkattoman koeajan jälkeen. Tiedän, että vain ihan muutama tällaiseen työllistämiskoulutukseen mukaan pääsevä työllistyy, mutta onhan tämä mahdollisuus jota ei voi olla käyttämämttä! Saan joka tapauksessa kokemusta ja saan olla osa työ-yhteisöä. Saan oman paikkani maisemakonttorin pöytärivistä ja minulle laitetaan tietokone kuntoon.

Olen innoissani! Elämä hymyilee! Ainut murhe nyt on, kuinka saan rahat riittämään vielä matkakuluihinkin; niihin saa toki avustusta 9 euroa päivältä - mutta matkakulut päivässä ovat tuplasti enemmän. Ehkä tuokin järjestyy!

F.E.C. - orjatyötä vai koulutusta?

Työttömän työnhakijan kortti, näytettävä ja täytettävä TE-toimistossa.

Luin aamulla artikkelin ilmaislehdestä. Siinä tuohtunut kirjoittaja otti esiin pienet palkat ja kuinka Suomeenkin on tullut palkkaköyhälistöä – se, että työstö saa niin pientä palkkaa, että sillä ei elä. Suomessa, niinkuin muuallakin, on yhä yleisempää, että vaikka tekisit kokopäiväistä työtä, ei asumiskulujen jälkeen juuri muuhun rahaa jää. Kuinka maksaa matkakulut, ruoka, sähkö ja vaatteet, jos palkka on reilu tuhat euroa brutto kuukaudessa? Jotkut käyvät hakemassa sosiaalitukea joka auttaa pärjäämisessä – mutta jos satut omistamaan vaikka auton, olipa se kuinka vanha hyvänsä, ei rahaa sossusta tipu. Mitään ei saa omistaa – jos asuu asunnossa josta maksaa pankille korkoa ja lyhennyksiä, ei silloinkaan ole mitään mahdollisuuksia saada tukea, vaikka vuokralla asuminen tulisi kalliimmaksi.

Itse olen köyhä, uus-köyhä. Työtön yksinhuoltaja. En osaa köyhyyttäni oikeasti ääneen kertoa. Miksi pitäisikään? Jollei siinä ole varsinaisesti hävettävää niin ei siinä ole kyllä minkäänlaista ylpeilyn aihettakaan. Vajaan kahden vuoden työttömyyden jälkeen minulla on useita tuttavia samassa asemassa – työttömiä työnhakijoita jotka hakevat töitä pari-kolme tuntia päivässä, vähintään. Mieliala poukkoilee, epätoivo meinaa välillä viedä mennessään. Elämän rytmi on sekaisin tai se on muuttunut omituiseksi yöelämäksi. Silti, aktiivisesti, joka päivä he tutkivat avointen työpaikkojen sivustot, soittelevat ja lähettelevät avoimia hakemuksia ja tarjoavat työvoimaansa yritysten, kuntien ja valtion käyttöön. Työvoimatoimistojen alati kasvava asiakaskunta kampaa myös mol.fi –sivustolta muita mahdollisuuksia päästä jollain lailla työn syrjään kiinni kuin työllisytymällä suoraan: työllistyminen tässä ajassa kun lama tuntuu vain syvenevän ja YT-neuvottelut ovat arkipäivää melkein jokaikisellä työpaikalla on melkein mahdotonta.

Silti yrityksissä on tekemätöntä työtä vaikka kuinka paljon. Tietenkin on, kun suuri osa henkilöstökuluista on tuotannollis-taloudellisista syistä leikattu pois, eli porukkaa on irtisanottu. Näihin tekemättömiin töihin on nyt löytynyt mahtava, uusi ratkaisu: pyydetään työtön ihminen tekemään nämä työt, palkatta mutta niin, että henkilö saa pitää työttömyyskorvauksensa. Vastikkeellinen työttömyystuki ja työttömuustukien passivoiva vaikutus pulpahtelevat aika ajoin keskusteluun – kun työttömyys kasvaa jatkuvasti ja työtä ei yksinkertaisesti ole, kun jokaiseen avoimeen työpaikkaan tulee kymmeniä tai satoja hakemuksia, on hankala ymmärtää kuinka työttömät voisivat saada työtä tehdäkeseen, edes palkatta.

Näytähän TE-asiakaskorttisi!

Työttömien työvelvoitteesta on puhuttu ja kirjoitettu jonkin verran – monet sitä vastustavat. Puolueet suhtautuvat asiaan omalla normaalijakaumallaan, oikeisto-vasemmisto-linja pitää.

Mitä tapahtuu, jos töihin otetaan työtön ja samalla vähenevät työt työllisiltä entistä enemmän – onko meillä kohta pelkkä työttömien armeija tekemässä kaikki työt, työttömyyskorvausta vastaan? Hyvä juttu monelle työn antajalle, toki. Saataisiin työkustannukset alas; viis muusta.

Uudenmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on luonut työttömien iloksi tuotemerkin FEC (Further Educated with Companies) jolla saadaan työttömät puoleksi vuodeksi työvoimakoulutuksen nimellä ja työttömuusturvaansa menettämättä töihin. Mukaan on otettu lukuisa määrä erilaisia konsulttiyrityksiä ja koulutuslaitoksia Aalto yliopistosta lähtien tarjoamaan koulutusta joltakin tietyltä, työttömän osaamista tukevalta alalta. Kun työtön henkilö hyväksytään koulutukseen, hänen tulee etsiä joko itse tai yhteistyössä koulutus-laitoksen kanssa itselleen työpaikka jossa voi työskennellä. Työpaikan ei tarvitse maksaa työntekijälle palkkaa mutta koulutuslaitokselle maksetaan jokin summa – yleensä 3000-7000 euroa kuuden kuukauden työllistämisestä. Koulutuslaitokselle tämä on oiva tapa saada rahoitusta, työtön taas saa etuna merkinnän ansioluetteloon työssäolosta – ja hyvän mielen, kun pääsee työhön ja saa tuntea itsensä tarpeelliseksi.

FEC-koulutuksen tarkoitus on työllistää henkilö puolen vuoden palkattoman ”koeajan” jälkeen vakinaisesti – mutta näin käy harvoin. Mutta saahan työtön puolen vuoden jaksosta joka tapauksessa kokemusta ja mahdollisuuden kuulua työyhteisöön, osallistua työyhteisön elämään. Monet saavat työpaikalta myös lounas-setelin tai oikeuden käydä ruokalassa syömässä ja nauttia kahvia työpaikan kahvitilassa. Koulutuksen aikana työtön saa oman normaalin työttömuustuen lisäksi 9 euroa kulukorvausta päivässä. Kulukorvaus samoin kuin työttömyystuki ovat veronalaista tuloa; työttömyystuen veroprosentti on 2 prosenttiyksikköä työstä saatavaa vastaavansuuruista ansiotuloa korkeampi.

Katkeruutta koulutukseen osallistujien joukossa heräättää usein se, että työntekijän annetaan uskoa aivan kuuden kuukauden loppumetreille saakka, että mahdollisuus vakinaiseen työpaikkaan on olemassa. Tämä on työnantajan taholta taktista: jos yrityksessä uurastava henkilö uskoo, että hän saa palkallisen työpaikan puolen vuoden jakson jälkeen, hän tekee ahkerammin ja antaumuksella työtä – jos hän taas tietää jäävänsä työttömäksi, ei työntekoon ole samanlaista motivaatiota.

Olen itse hakenut viime kuukausina kuutta-seitsemää eri FEC-koulutusta. Yksi koulutuspaikka on sadan kilometrin päässä eikä sinne pääse julkisilla kulkuneuvoilla. Autolla kulkeminen tulee itselleni liian kalliiksi joten sitä tuskin tulisin ottamaan vastaan. Yhden vastauksen hakemukseen sain pari päivää sitten; minua ei oltu hyväksytty kurssille. Motiivina oli ”Syy: kurssille oli enemmän hakijoita kuin koulutspaikkoja.” Näin älytöntä syytä hylkäykselle en ole vielä saanutkaan, mistään!

Jokatapauksessa toivon pääseväni tekemään työtä jonnekin, olemaan hyödyllinen ja pitämään yllä työkykyäni ja osaamistani. Siksi olen hakeutunut FEC-koulutuksiin ahkerasti – vaikka sukulaiset ja tuttavat pitävät tämänkaltaista toimintaa puhtaana orjatyönä ja kehoittavat käyttämään järkeä: Miksi menisit tekemään ilmaista työtä firmaan – ne rahat menevät sitten johdon palkkoihin ja osinkoihin.”

No, niinhän ne menevät. Itselläni on kuitenkin toinen agenda – rahaa tarvitsen itsekin tosi kipeästi, mutta jos sitä ei voi saada, niin töitä sitten ainakin. Vaikka ilmaiseksi. Tai, niinkuin siinä loppujen lopuksi käy: maksan työssäkäynnistä jos kuljen julkisissa kulkuneuvoilla päivittäin työpaikalle. Kulut ovat vähintään 15 euroa päivässä ja kulukorvaus on 9 euroa. Työtön ei saa vähentää matkakuluja verotuksesta, kertoi TE-toimiston virkailija – hmm, kuinka työtön voisi vähentää työmatkakuluja? Absurdi ajatus!

Työssäkäyvä työtön ei ole vitsi. Suomessa on sellaisiakin ihmeitä paljon. Palkatta työssä käyden usein ilman ruoka- tms etuja työstään saaden.  

Oli miten oli - itse toivon, että saan FEC-paikan ja saan olla edes hetken työntekijänä.

Hoosianna - adventtiaika on täällä!

Nyt on laitettu kynttilöitä ja valoja kotiin - on punainen liina ja adventtikynttelikkö keittiön pöydällä ja sydän esikoiselta tyhjäksi jääneessa ikkunassa, orkideoiden ja atsalean yläpuolella. Kukat kukkivat suurin valkoisin kukin - pidän huoneen sen verran viileänä että kasvit viihtyvät hyvin, kukkivat hienosti ja pitkään. Mutta viihtyvätkö ne punaisessa sydänvalosta - sehän jääkin nähtäväksi.



Kolli katsoo ikkunan takana pakkasessa sisälle lämpimään. Haluaa sisään!

Aamulla nautimme riisipuurosta kanelilla ja sokerilla maustettuna ja olihan pöydällä luumukeittoakin. Sai ensin syödä puuroa kanelilla ja sokerilla, sitten ottaa jälkkäriksi puuroa sopan kera! Keiton ostin kaupasta, myönnän... Tuli muuten halvemmaksi ostaa litran pönikkä, verrattuna mitä olisi tullut maksamaan pussi luumuja ja sokeria, perunajauhojakin vielä. Pönikkä maksoi alle euron.

Ihana pakkaskeli ulkona teki päivästä superihanan! Kymmenisen astetta pakkasta ja jalkojen alla nitisevä lumi - ah ihanaa! Kävelin ja katselin metsän puita, pihapiirejä ja taloja. Joulun ja talven valoja on monessa ikkunassa ja pihan puussa ja pensaassa. Näyttää kivalta! Katselin taloja ja mietin minkälaisia ihmisiä siellä asuu - onko siellä kotoisa ja mukava tunnelma vai kireää perhettragediaa. Onko tuolla alkoholisti tai perheväkivaltaa - vai liekö yksinäisyyttä vai oikeasti niin viehättävää kun miltä ulospäin näyttää?

Sain tänään apua kolmen taulun seinälle laitossa; en ole itse opetellut poran käyttöä - jotenkin on tuntunut, että en haluakaan ihan kaikkea itse oppia tekemään - johan tässä tulee tehtyä kaikenlaista jo muutenkin. Toisaalta on tietenkin hyvä jos pystyy tekemään kaiken itse - mutta nyt siis sain apua taulujen kiinnitykseen ja siitä olen iloinen. Muutaman kuukauden nuo taulut nojasivatkin seinään ihan noin vain, muina tauluina!

Atsalea ja orkidea. Valkoisia kukkia valkoisessa maisemassa.

Huomenna alkaa vajaa työviikko. Itsenäisyyspäivä on torstaina ja lapsella perjantai vapaana - se päivä on tehty sisään jo alkusyksyllä.  Omalta kohdalta vajaa viikko on tietenkin omituisesti sanottu; työtön on työtön koko ajan. No, menen kuitenkin TE-toimistoon tapaamiseen tiistaina ja aikeissa on hakea muutamaakin työtä, jo heti maanataina jollei jo tänään sunnuntaina. Nyt loitan avointen hakemusten raapustamisen mieleisiltä tuntuviin työpaikkohin - samaten ajattelin kirjoitella head huntereille, tarjota osaamistani ja työvoimaani.

  

Huomenna menen myös juttelemaan yhdestä F.E.C. työtilanteesta. Olen hakenut monelle tällaiselle "työvalmennukselle" eli töihin yrityksiin  ilman palkkaa, "harjoittelemaan töissä oloa". Mitään ei ole ehdotettu minulle - niinkuin ei yleensä tapahdu juuri kellekään. Olen nyt paljon ihmisten kanssa keskusteltuani kuullut, että jos töitä saa tätä kautta, pitävät yritykset työllistettyjä henkilöitä vain ilmaisena työreservinä joita kohtelevat huonosti - juuri kukaan ei ole koskaan saanut mitään ilmaisajan jälkeen yrityksissä. Tämän tyyppiset "työmarkkinatoimenpiteet" ovat ilmeisesti työnhakijan kannalta ihan höpöhöpöjuttuja; edes työnvälittäjät tai ne liittojen työ- ja urakonsultit joiden kanssa olen jutellut eivät usko näihin. "Ihan humpuukkia", sanotaan. "Hyvä vaan, että et ole saanut mitään sieltä, säästyt monelta harmilta ja itkulta".Varmaan nämäkin ohjelmat ovat sellainen poliittinen juttu joka on tehty, että voidaan sanoa, että valtiovalta tekee kaikkensa työllistääkseen ihmisiä. Ne, jotka näistä poliitikkojen ohella hyötyvät ovat tietenkin yritykset jotka saavat ilmaista työvoimaa ja kaikki ne välikädet jotka laskuttavat työn järjestämisestä.

 

Hoh hoijaa.... Politiikka sotkee usein selviä asioita harmillisen paljon, maksaa yhteiskunnalle paljon ja on kiusa monella tapaa. Mutta poliitikot tarvitsevat tällaista saadakseen huomiota ja pisteitä niiltä jotka eivät joudu asioihin syvemmin perehtymään. Työvoimapolitiikka on monella tapaa ihan älytön säännösten viidakko joka ei oikeasti työllistä ketään - mutta moni välikäsi tienaa siinä rahaa joten homma jatkuu. That's life!

Työvoimapoliittinen koulutus - saako sillä työtä?

Tossut nurkkaan ja töihin! Miten onnistuisi?

Työvoimatoimisto, työkkäri eli virallisesti TE-toimisto ilmoittelee sivuillaan erilaisista koulutuksista joihin voi hakeutua. Jos koulutus tuntuu toimiston virkailijan mielestä hakijalle mielekkäältä, tukee toimisto hakemusta ja asiaa menee eteenpäin. Hyväksyviä ja hylkääviä instanseja, haastatteluja ja motiviien kartoitusta on useassa etapissa ennenkuin koulutus voi alkaa - ennenkuin siihen pääsee mukaan. Hakijoita on moninkertaisesti kuin mukaan pääsee - siitä huolimatta, että koulutus ei sinällään takaa mitään työllistymisessstä ja koulutuksen ajalta saa sitä samaa työttömyyspäivärahaa jota muutenkin saa. Jos siis on sellaiseen oikeutettu. Kaikki eivät ole - ja he sitten tietenkin kouluttavat itseään ilman tukea. Mutta  niinhän opiskelijat toki muutenkin tekevät - opiskelevat ja yrittävät hankkia elantonsa kuka mitenkin.

Itse olen hakenut jo useaan niin sanottuun F.E.C. koulutukseen. Olen läpäissyt ensimmäsen seulan ja päässyt haastateltavaksi koulutusta tarjoavaan paikkaan kahdesti - ensimmäiseen koulutusyritykseen menin jo kesällä, yhtenä ehkä noin kymmenestä ensihaastatteluun mukaan hyväksytystä.

F.E.C. tulee sanoista Further Educated with Companies. Käytännössä juttu toimii niin, että työtön työnhakija hakee koulutukseen ja jos haku etenee, koulutusfirma hakee mukaan tulleelle henkilölle työpaikan yritykseen jossa henkilö sitten työskentelee ja saa näin "jalan oven väliin" - pääsee siis töihin "pois kotisohvalta makaamasta". Koulutuksen ideana on päästä tekemään töitä ja olla näin työpaikassa jonka voi lisätä omaan CV:hen, voi hakea töitä työssä olevana henkilönä ja saa työkokemusta. Moni työnantaja ei halua palkata työtöntä henkilöä joten tällä lailla siis voi, jos hyvin käy, päästä töihin yritykseen jossa on harjoittelemassa ensin puoli vuotta palkatta.

Kesätapaaminen tapahtui heti koulutusyrityksen yhteyshenkilöiden kesäloman jälkeen. Kaksi naista vitsailivat kesälomastaan ja kuinkahan tässä taas pääsee töihin käsiksi ihanan loman jälkeen. "Hoh hoijaa, muistanko enää mitään, heh heh. Aloita sinä, X, niin minä jatkan sitten ja muistan taas toivottavasti edes oman nimen". Istuimme suuren pöydän ympärillä ja haastattelija kyseli taustoja ja miksi haluaa koulutukseen mukaan. Käytiin siis läpi asioita jotka yrityksellä oli heillä samalla hetkellä pöydällä edessään hakemuksissa jotka olimme heille lähettäneet. Kyseltiin, onko hakija halukas kulkemaan eri kaupunginosaan koulutukseen jos sellainen löytyy, onko hakijalla auto jota haluaa/voi käyttää vai kulkeeko julkisilla kulkuvälineillä.  Kaikki kuuntelivat toistensa vastaukset ja jokaisen hakijan tilanne käytiin samalla lailla läpi. "Onko sinulla auto tai saatko lainaksi? Kuljetko bussilla? Suostutko yli puolen tunnin työmatkaan?"

Haastattelijoina oli kaksi naista jotka vuorotellen kyselivät hakijoiden tietoja. Tuntui oudolta, että kysymykset pyörivät sinällään epäolennaisissa asioissa - luulisi, että se kuinka kukin pääsee työpaikalle kulkemaan on jokaisen oma asia. Ajasta iso osa meni tämän seikan tarkistamiseen! Naiset kirjoittivat vastaukset koneelle ja kiittivät hakijoita lopussa sanoen, että voimme itsekin etsiä itsellemme työpaikan, kertoa yritykselle että voimme mennä yritykseen töihin tukityöllistettynä - "emme millään pysty hankkimaan työtä teille kaikille, on hyvä jos olette itse aktiivisia."

Olenko töissä kun marjat on syöty ja lehdet pudonneet?

Kouluttajat kertoivat tunnin lopulla, että uusi ryhmä tulee sisään pian - kiitos ja näkemiin. "Älkää ottako meihin yhteyttä ja kysykä onko paikkaa löytynyt. Me soitamme teille jos jotain löytyy. Olkaa aktiivisia, etsikää firmoja itse. Ei kannata jäädä kotisohvalle makailemaan, silloin ei saa ainakaan työtä."

Tämän tapaamisen jälkeen ei koko asiasta ole kuulunut mitään. Asenne haastattelussa oli jo alunalkaen jokseenkin negatiivinen joten päinvastainen olisi ihme.  Meidän tarjoituksemme on kai lähinnä työllistää heidät, ei päinvastoin. Meille puhuttiin kuin emme ymmärtäisi mistä on kysymys - on aivan yleinen asenne, että työtöntä ihmistä pidetään kuin hiukan yksinkertaisena lapsena jolle puhutaan niinkuin ymmärtämättömälle ihmiselle nyt puhutaan. Kielletään, toistetaan samoja helppoja lauseita, vastataan kärsimättömästi, sanotaan itsestäänselvyyksiä niinkuin ne olisivat uusia suuria totuuksia....

Oma asenteeni kyseistä tunnettua koulutusfirmaa kohtaan on muuttunut totaalisesti. Olen käynyt siellä työnantajan maksamassa koulutuksessa joka on ollut ihan hyvää - nyt työttömien kanssa yrityksellä on ilmeisesti asenne, että työttömät eivät ole satsauksen väärti mutta otetaan pois rahat valtiolta ja mennään työttömyyskouluttajiksi. Jos joskus olen töissä jälleen, en tähän yritykseen ihan helposti yhteyttä ota, se on varma.
Kiellosta huolimatta soitin toiselle meidät haastatelluista naisista ja kyselin tilannetta, pari viikkoa haastattelutialisuuden jälkeen. Hän ei pitänyt siitä vaan kertoi, että jos työpaikka löytyy, hän kyllä kertoo. Heihin päin EI SAA olla yhteydessä - heidän aikansa menee kokonaan työpaikkojen etsimiseen eikä ole tarkoitus, että hakijat tuhlaavat työpaikkaa yrityksistä etlaisten aikaa turhaan.

Hyi miten ikävä fiilis tulikaan - sekä tapaamisen että keskustelun jälkeen olo oli likainen ja kuin olisi tehnyt jotain pahaa, kiellettyä. Olin ollut pyytämässä itseelni etuja ja toiset työskentelevät minun parhaakseni - "ole kiitollinen kun sinua autetaan!"



Haastattelujen jälkeen istuin puistossa ihailemassa
suihkulähdettä. Ei ole kiire minnekään.

Tämän kesäisen kokemuksen jälkeen hain kuitenkin taas uusiin koulutuksiin. Nyt ymmärrän, että näitä järjestetään  varmasti pitkälti sen takia, että näyttää siltä, että käynnissä on koko ajan paljon asioita työttömien auttamiseksi - käytännössä toki on niin, että tällaiset julkiset avustus ovat varmasti enemmänkin henkistä tukea - hakia saa apua kun uskoo, että kaikenlaista on tarjolla. Käytännössö työllistyminen tälla lailla on hyvin pientä ja epävarmaa - varsinkin nyt kun talous on todella huonossa kunnossa koko Euroopassa ja maailmantalous yskii pahasti.

Sitten minut hyväksyttiin uuteen vastaavanlaiseen haastatteluun, tällä kertaa aivan toiseen koulutusta ja työpaikkoja järjestävään firmaan. Meitä  työtä toivovia oli tuplasti enemmän paikalla, suurin osa akateemisen tutkinnon suorittaneita ja pitkän työuran tehneitä ihmisiä erilaisin taustoin. Oli johtajia, päälliköitä, assistentteja, kemistejä, diplomi-insinöörejä, ekonomeja. Kaikki saivat taas esitellä itsensä ja kertoa minkälaista työtä etsivät. Tilaisuuden vetäjä oli vakuuttavan oloinen mieshenkilö joka on tehnyt yrityksessä töitä 15 vuotta. Tilaisuus oli paljon positiivisemman tuntuinen - uskon ainakin joidenkuiden parinkymmenen hengen porukasta pääsevän töihin tätä kautta. Itse tietenkin toivon, että olisin yksi mukaan pääsijöistä! On parempi päästä vaikka palkattomaan työhön kuin olla aivan täysin mitään tekemättä kotona!

Tänään haen taas ainakin yhtä työtä, valtiolta tällä kertaa. Valtiolle pitää hakea pankkitunnuksia käyttäen, varmistetun sivuston kautta. Olen sitäkin kautta hakenut jo muutamaakin työtä - valtiokaan ei vastaa hakemuksiin eikä kerro mitä hakemukselle on tapahtunut, kuka sai työn ja millä taustalla...

Työttömän elämä on tällaista - aika lailla pimeydessä vaeltamista ja toivomista, toivomista. Hakemukset tuntuvat uppoavaan johonkin avaruuden mustaan aukkoon, kyselyihin vastataan nuivasti jos ollenkaan. Työttömäksi jouduttuaan ihminen muuttuu ikäänkuin tyhmäksi ja häntä sää käsitellä huonosti. Mitäs on työtön!

TE-tomistossa yhteyshenkilöni kehotti varautumaan keskimäärin kolmen kuukauden työnhaun jälkeen tulevaan masennukseen. Useat tutkimuksen osoittavat, että kolme kuukautta työnhakua on se raja jonka jälkeen suuron osa turtuu - kun mitään ei tapahdu, töitä ei tule ja tilanne junnaa paikollaan. Yritän itse puuhailla ja tehdä kaikenlaista, että välttäisin masennuksen... Mutta ei tämä herkkua ole, ei todellakaan. Ei ole edes ketään jonka kanssa jutella, kelle mietteitänsä tta onhan toki tämä sivu!