Nyt on kuuma - nautitaan!

Kesäkuu oli kylmä, voi niin kylmä. Nyt on heinäkuu ja hikistä; aurinko paistelee vielä iltayhdeksältä niin, että tekisi mieli  istua alasti tässä pöydän ääressä. Kesämekossa on kuuma.

Ihanaa, kun on lämmin! Ja kesä.

Olen aloittanut positiivis-henkisen itseni psyykkäämisen; toivon voivani parantaa elämäni olemalla positiivinen, onnellinen siitä mitä minulla on, kiittää kaikesta hyvästä. Tällaista Pollyanna-tyyliä olen pyrkinyt noudattamaan elämässä usein, vuosien ja taas vuosien ajan. En tiedä, auttaako se sinäällään; Rhonda Byrnen ja muiden hänen kaltaisten esoteerikkojen mukaan positiivinen ajattelu ja vetovoiman laki auttavat saavuttamaan niitä asioita, joihin suhtautuu positiivisesti, joita ajattelee kiitollisuudella ja aktiivisesti. Projekti on pantu liikkeelle - aiheina, tietenkin työpaikka, kestävä rahatilanne ja rakkaus. Ei pieniä asioita ollenkaan!

Haaveilen myös sellaisista asioista kun vaatteista ja kengistä itselleni; ei ole ollut varaa ostaa aikoihin moista.

Haaveilen kengistä. Ihanista kesäkengistä.
Tuosta ottaisin molemmat keskimmäiset!

Jotenkin olen ollut sellaisessa elämän syöksykierteessä; negatiivisyys-kierteessä joka tuntuu vain kiihtyvän. Voi siis sanoa, että olen saanut mitä olen tilannut: en ehkä ole osannut olla tyytyväinen työpaikkaani silloin kun sellainen oli (totta, kritisoisn asioita aika paljon enkä ollut niin positiivinen tai kiitollinen kun olisin voinut. Tämä tietenkin on jälkiviisautta).

En myöskään ollut tyytyväinen rahatilanteeseeni vaan valitin, että raha ei riitä mihinkään. Olisi pitänyt kiittää ja iloita siitä, että saa palkkaa ja ja saa käydä töissä josta palkkaa maksetaan. Siitä saan nyt maksaa - nyt ei ole palkkaa, ei oikeaa työtä, ainoastaan työvoimatyötä työttömyysrahalla. Nyt olen ehdottomasti kiitollinen tästä; kohta on muuten jäämässä tämä työ ja putoan perupäivärahalle. Ennen tämän tapahtumista jonkun kuukauden päästä, olen ehdottoman positiivinen ja kiitollinen; elämässä ei oikeasti ole valitettavaa kun meillä on ruokaa ja lämpöä, kodin turva joiden siällä saamme olla, omassa kodissa.

Kesän kukista voi olla tyytyväinen, niistä kiittää.
Kiitos

Viimeinen asia joka meinaa nyt viedä jalat alta on mies ja rakkaus. Suhde on ollut vaikea ja miehellä elämä muualla kun meidän kanssamme. Hänellä ei ole ollut rahaa ja hän elää ihan muualla. On käynyt kuitenkin meitä aina katsomassa, tuonut mukanaan ruokakassin silloin tällöin ja antanut lapselle taskurahaa. Elatusapua ei ole tulllut ja tilanne on ollut kinkkinen. Olen ollut tyytymätön tilanteeseen - häneen isänä ja miehenä, kumppanina. Rehellisyyttä ei ole ollut, ei halua yrittää. Mutta onko itsellänikään - onko syy koskaan yhdessä jos kahdella on hankalaa? No, ei tietenkään.

Olen ollut tyytymätön siihen, että mies vain ilmestyy tänne kerran-pari kuukaudessa, ei osallistu lapsen kuluihin kuin pienellä panoksella. Ei tähän kotiin, meihin. Se, että olen ollut tyytymätön on kurja juttu; nyt mies on lähdössä kokonaan pois, uuden naisen matkaan - ja nyt hänellä onkin rahaa autoon, asuntoon ja moniin ulkomaanmatkoihin. Se, että itken ja lamaannun tämän asian selvittyä, on viimeinen naula arkkuun; olen itkenyt viikon verran - samalla ytitän ajatella asiaa positiivisesti. Siis jos joku on ollut vaikeaa niin tämä...  Ehkä  itku ja suru vie minut vielä surkeimmille rrakkaudettomuuden teille...

Haluan rakastaa. Miestä. Saanko vielä rakastaa tuota miestä - en tiedä. En tosiaan tiedä. Eikä luultavasti missään tapauksessa pidäkään. Mutta järki ei tähän kokonaisuuteen istu. Liekö meikäläisen elämään ylipäätäänkään...

Nyt vain sattuu niin kammottavan paljon, että täytyy antaa kivun mennä pois. Hyvä asia tässä kokonaiu´suudessa on, että uni tai ruoka ei maistu. Laihdun, ehkä!! Huono on se, että en pysty keskittymään mihinkään. Olen levoton ja itkuinen.... Uuuhhh.

Katsotaan, mitä käy. Tämän tekstin myötä suljen valitushanat ja katson KAIKKEA positiivisesti, teen itselleni suunnitelman elämän muuttamiseksi ja psyykkaan itseäni eteenpäin.

Älä sanop, että hullu olen. Mitä muuta voin - ja onhan positiivinen ja kiitollinen elämäntapa itsellekin paljon parempi tapa elää!

Lutunen, ihana pieni

Tänään kävimme katsomassa ihania, suloisia koiranpentuja. Lapsi haluaa koiran, isänsä on luvannut... Nyt tarvitaan åpositiivista asennetta; koira ei ole ihan halpa:

Kyllä, saamme koiran hankittua, se on upea pentu ja vielä hienompi kun se kasvaa. rakas isä ja lemmittyni saa sen meille ja elämme elämämme onnellisina koiran omistajina ja kuljemme elämässä tyytyväisinä ja toisiamme rakastaen.

Positiivista ajattelua

Syksyinen kukka - ihana, kaunis ja tuoksuva

Ostin viime viikolla ruotsalaisen närä-lehden joka tuntuu olevan erilaisten henkiseen kasvuun ja pään sisäisiin asioihin keskittyvä aviisi. Hiukan epäileväisellä mielellä olen sitä lueksinut, vähän omaa suhtautumista itsekin iihmetellen ja ikäänkuin sivusta pähkäillen.

Horoskoopit ja Tarot-kortti-ennustukset tuntuvat hauskoilta lukaista mutta ei niistä elämän suunnannäyttäjiksi ole. Mielestäni.

Olen liukenut oman aarrekartan tekemisestä jo vuosia sitten - se on tekniikka jossa paperille piirretään/leikataan kuvia oman kuvan ympärille asioista joita haluaa elämässä saada ja saavuttaa. Aarrekartan tekeminen ikäänkuin aktivoi niitä toiveita ja haluja joita elämässä on - ja saa toimimaan niin, että asiat alkavat tapahtua toiveita kohti. Alitajunnalla on tässä suuri osa, onnistumisen kannalta. Tähän perustuu

Maalaismaisema - oma sielunmaisema puineen, peltoineen

Mutta olihan lehdessä asioita jotka kolahtivat.  Kuten positiivinen ajattelu, positiivisen elämänasenteen opettelu ja negatiivisten ajattelun karkottaminen. Sitä olen kaikin tavoin yrittänyt itse aivan omaehtoisesti noudattaa - jos elämässä on paljon vaikeuksia ja vastoinkäymisiä niinkuin kaikilla jossain vaiheessa elämässään on, voi valita omassa onnettomuudessa suremisen ja onnettoman elämän elämisen - tai sitten yrittää löytää joka päivästä ja joka hetkestä siihen aina kuitenkin jollain lailla sisältyvän positiviisen puolen.

Surra pitää kun on suremisen aika - jos viereltä kuolee omainen tai ystävä, joku itselle tärkeä ihminen poistuu viereltä kuoleman tai avioieron tai minkä muun takia hyvännsä, ei sille epätoivoiselle surulle ja kamaluudelle muuta voi kun surra, itkeä ja tuskailla.  Tätä olen tehnyt itsekin - aika paljon viime vuosina. Kuolemia on ollut, läheisten ja tärkeiden ihmisten lähtöjä. Avioero on kaikkien vuosienkin jälkeen itselläni vieläkin asia joka meinaa itkettää ja tuntuu yhä veriseltä ja vuotavalta haavalta. Se asia pitäisi varmasti nostaa jotenkin pöydälle ja käsitellä - ei se pelkästään sillä, että yrittää unohtaa kaiken pois sisikunnasta mene.

Työttömyys on vähän sama. Nyt olen päivä kerrallaan -mentaliteetilla päässyt kulkemaan hiukan eteenpäin mutta jotenkin tuokin asia pitää saada hoitoon. Haen tietenkin töitä koko ajan - mutta uutta työtä ei ole löytynyt vielä ja pelko vain kasvaa. Miten selviän elämästä, miten meidän käy,inun ja lasten?

Luin positiivisen elämänasenteen merkituyksestä. Luin siitä, kuinka universumille voi tehdä toivelistan ja elää ikäänkuin ne asiat joita toivoo, olisivat jo todellisuutta.

Hiukan vaikea ajatella ja hahmottaa, kuinka voisin elää ajatuksella, että minulla on kiva, hieno koti, työpaikka ja rahaa sellaiseen elämään, että puutetta ei ole elämän perusasioita - että voisin harrastaa ja minulla olisi mies, ystävä.... Mutta teen kokeen! Haluan uskoa ajatuksen voimaan ja saada positiivisen energian virtamaan niin, että se johtaa minua paremapaan huomiseen ja elämään jokaisen päivän onnellisena siitä mitä minulla on

Aloitan, kuten lehdessä ohjeistetaan, olemalla aktiivisesti iloinen ja onnellinen kaikesta siitä minulla on - kaikesta mikä on hienosti ja mistä voin olla iloinen:

Kiitos kun saan nauttia ihanasta ja kauniista maailmasta!

Kiitos!
Kiitos että olen terve, että lapset ovat terveitä. Kiitos omasta kodista ja kaikesta mitä meillä siellä on - tämä on hyvä koti ja meidän on täällä hyvä olla. Kiitos, että meillä on lämpöä ja ruokaa ja kiitos, että voimme harrastaa ihania asioita; musiikkia, nauttia upeasta luonnosta ja kävellä, juosta ja pyöräillä ihanassa puhtaassa lähiluonnossa. Kiitos että minulla on upea äiti jonka kanssa voin viettää aikaa. Kiitos sisaruksista ja kiitos ihanista kotieläimistä. Kiitos siitä, että saan hoitaa lapsiani vielä, kiitos että saan kokkailla ja leipoa ja nauttia hyvästä ruuasta. Kiitos, että saan elää ja olla terve ja tuntea kiitollisuutta!

Kiitos, että voin hakea töitä ja tuntea, että minua vielä tarvitaan. Kiitos, että saan tuntea positiivisia ja hyviä asioita joka päivä, saan halata lasta ja tuntea rakkautta.

Kaikkea voi toivoa, pientä ja suurta. Ajatuksena on, että toiveet kuvitellaan sellaisiksi, että ne ovat jo osa elämää. Niinpä minulla on jo seuraavat asiat elämässäni - Toivelistani:


Kaunis puutalo, upeat puut.
Kuvittelen sellaisessa asuvani

- haastattelu perjantaina hakemaani työpaikkaa varten
- onnistuminen työhaastettelussa
- uusi työ
- rahaa: 100.000 euroa!!!!!
- matka Pariisiin lapsen kanssa
- Eiffel-tornin huipulla käynti
- uudet farkut
- uusi pusero
- uusia alusvaatteita, kauniit rintsikat
- nahkapusakka
- puolukoita laatikollinen
- mies, ystävä
- maalatut seinät, uusi katto ja listat
- kaunis ja siisti koti
- kampaajalla käynti, kauniit hiukset
- kaunis ja hoikka kroppa
- hyvää ruokaa ja viiniä
- ystäviä
- lapsille opiskelupaikat ja hyvä tulevaisuus
- uusi auto

Uusi positiivinen elämänasenne on laitettu käyntiin jo viikonloppuna. Ylle kirjoitetut asiat minilla on siis jo omassa pakaasissani - elän sillä asenteella!

Vielä kukkii lilja pihalla, tuoksuu suopayrtti

Ihanaa kun tänään on kaunis sää ja pääsen kohta ajamaan polkupyörällä syksyn kirpakkaan säähän!

Elämä on ihanaa!!!