Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vetovoiman laki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vetovoiman laki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Nyt on kuuma - nautitaan!

Kesäkuu oli kylmä, voi niin kylmä. Nyt on heinäkuu ja hikistä; aurinko paistelee vielä iltayhdeksältä niin, että tekisi mieli  istua alasti tässä pöydän ääressä. Kesämekossa on kuuma.

Ihanaa, kun on lämmin! Ja kesä.

Olen aloittanut positiivis-henkisen itseni psyykkäämisen; toivon voivani parantaa elämäni olemalla positiivinen, onnellinen siitä mitä minulla on, kiittää kaikesta hyvästä. Tällaista Pollyanna-tyyliä olen pyrkinyt noudattamaan elämässä usein, vuosien ja taas vuosien ajan. En tiedä, auttaako se sinäällään; Rhonda Byrnen ja muiden hänen kaltaisten esoteerikkojen mukaan positiivinen ajattelu ja vetovoiman laki auttavat saavuttamaan niitä asioita, joihin suhtautuu positiivisesti, joita ajattelee kiitollisuudella ja aktiivisesti. Projekti on pantu liikkeelle - aiheina, tietenkin työpaikka, kestävä rahatilanne ja rakkaus. Ei pieniä asioita ollenkaan!

Haaveilen myös sellaisista asioista kun vaatteista ja kengistä itselleni; ei ole ollut varaa ostaa aikoihin moista.
Haaveilen kengistä. Ihanista kesäkengistä.
Tuosta ottaisin molemmat keskimmäiset!

Jotenkin olen ollut sellaisessa elämän syöksykierteessä; negatiivisyys-kierteessä joka tuntuu vain kiihtyvän. Voi siis sanoa, että olen saanut mitä olen tilannut: en ehkä ole osannut olla tyytyväinen työpaikkaani silloin kun sellainen oli (totta, kritisoisn asioita aika paljon enkä ollut niin positiivinen tai kiitollinen kun olisin voinut. Tämä tietenkin on jälkiviisautta).

En myöskään ollut tyytyväinen rahatilanteeseeni vaan valitin, että raha ei riitä mihinkään. Olisi pitänyt kiittää ja iloita siitä, että saa palkkaa ja ja saa käydä töissä josta palkkaa maksetaan. Siitä saan nyt maksaa - nyt ei ole palkkaa, ei oikeaa työtä, ainoastaan työvoimatyötä työttömyysrahalla. Nyt olen ehdottomasti kiitollinen tästä; kohta on muuten jäämässä tämä työ ja putoan perupäivärahalle. Ennen tämän tapahtumista jonkun kuukauden päästä, olen ehdottoman positiivinen ja kiitollinen; elämässä ei oikeasti ole valitettavaa kun meillä on ruokaa ja lämpöä, kodin turva joiden siällä saamme olla, omassa kodissa.
Kesän kukista voi olla tyytyväinen, niistä kiittää.
Kiitos

Viimeinen asia joka meinaa nyt viedä jalat alta on mies ja rakkaus. Suhde on ollut vaikea ja miehellä elämä muualla kun meidän kanssamme. Hänellä ei ole ollut rahaa ja hän elää ihan muualla. On käynyt kuitenkin meitä aina katsomassa, tuonut mukanaan ruokakassin silloin tällöin ja antanut lapselle taskurahaa. Elatusapua ei ole tulllut ja tilanne on ollut kinkkinen. Olen ollut tyytymätön tilanteeseen - häneen isänä ja miehenä, kumppanina. Rehellisyyttä ei ole ollut, ei halua yrittää. Mutta onko itsellänikään - onko syy koskaan yhdessä jos kahdella on hankalaa? No, ei tietenkään.

Olen ollut tyytymätön siihen, että mies vain ilmestyy tänne kerran-pari kuukaudessa, ei osallistu lapsen kuluihin kuin pienellä panoksella. Ei tähän kotiin, meihin. Se, että olen ollut tyytymätön on kurja juttu; nyt mies on lähdössä kokonaan pois, uuden naisen matkaan - ja nyt hänellä onkin rahaa autoon, asuntoon ja moniin ulkomaanmatkoihin. Se, että itken ja lamaannun tämän asian selvittyä, on viimeinen naula arkkuun; olen itkenyt viikon verran - samalla ytitän ajatella asiaa positiivisesti. Siis jos joku on ollut vaikeaa niin tämä...  Ehkä  itku ja suru vie minut vielä surkeimmille rrakkaudettomuuden teille...

Haluan rakastaa. Miestä. Saanko vielä rakastaa tuota miestä - en tiedä. En tosiaan tiedä. Eikä luultavasti missään tapauksessa pidäkään. Mutta järki ei tähän kokonaisuuteen istu. Liekö meikäläisen elämään ylipäätäänkään...

Nyt vain sattuu niin kammottavan paljon, että täytyy antaa kivun mennä pois. Hyvä asia tässä kokonaiu´suudessa on, että uni tai ruoka ei maistu. Laihdun, ehkä!! Huono on se, että en pysty keskittymään mihinkään. Olen levoton ja itkuinen.... Uuuhhh.

Katsotaan, mitä käy. Tämän tekstin myötä suljen valitushanat ja katson KAIKKEA positiivisesti, teen itselleni suunnitelman elämän muuttamiseksi ja psyykkaan itseäni eteenpäin.

Älä sanop, että hullu olen. Mitä muuta voin - ja onhan positiivinen ja kiitollinen elämäntapa itsellekin paljon parempi tapa elää!

Lutunen, ihana pieni
Tänään kävimme katsomassa ihania, suloisia koiranpentuja. Lapsi haluaa koiran, isänsä on luvannut... Nyt tarvitaan åpositiivista asennetta; koira ei ole ihan halpa:

Kyllä, saamme koiran hankittua, se on upea pentu ja vielä hienompi kun se kasvaa. rakas isä ja lemmittyni saa sen meille ja elämme elämämme onnellisina koiran omistajina ja kuljemme elämässä tyytyväisinä ja toisiamme rakastaen.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kirjamessujen jälkimainingeissa

Uudet kirjat oman vaaleanpunaisena kukkivan pelargoonini vieressä.
Somaa!
Helsingin Pasilassa on vielä tänään, sunnuntaina, kirjamessut täydessä vauhdissa. Itse olen rauhallisessa kotiympäristössä ja hypistelen yhä innoissani uusia kirjakavereitani. Niitä tuli hankittua neljä kassillista - tosin mukana paljon lehtiä, mainoksia, vihkoja ja mitä nyt muuta lukemista voi ollakaan.

Kaksi kovin vaaleanpunaista kirjaa ostin myös. Naisille suunnattuja, tietenkin - eihän kukaan vakavasti otettava mies ota vaalenapunaista käteensä. Vai - hmm... Tunnen kyllä miehiä ja muistan työpaikoiltani miehiä (jotka ovat olleet miestyöpaikkoja eli yli 80 prosenttia porukasta miehiä - en ole naisvaltaisissa paikoissa koskaan työtä tehytkään) jotka pukeutuivat mielellään esimerkiksi vaaleanpunaiseen kauluspaitaan tai kirkkaan pinkkiin solmioon. He olivat kyllä sitten muutoin hyvin maskuliinisia eli pinkki ei heidän  miehiisyyttään syönyt mjillään lailla - päinvastoin.

Toisaalta tiedän myös miehiä, jotka eivät "edes vahingossa" lue akkojen kirjoittamia kirjoja.

No - asiaan!

No - nyt siis minulla on kaksi hempeän näköistä kirjaa tässä vieressä. Ne ovat molemmat oppaita elämän eri tilanteisiin. Toinen on kirjoitettu jo vuonna 1936 ja siinä opastetaan amerikkalaista sinkkunaista elämän hallinnassa.


Yksin sängyssä tupakoinnin luksusta
vanhassa sinkkuoppaassa
Näin muun muassa kertoo kirja: "Kenties - vaikka tietenkään et - kuulut Yksinäisten Sydänten laajaan armeijaan, jota kukaan ei rakasta. Tähän joukkoon ei kenekään aloitekykyisen tarvitse kuulua muutamaa viikkoa pidempään, mutta monet jäävät siihen lopullisesti ja alakulon vallassa."

Ja vielä: "Tosiasia nimittäin on, että kiinnostava ihminen saa paljon ystäviä, ja jos ei ole kiinnostava, ei saa ystäviä - ellei sitten ole hyvin, hyvin rikas."

No. Kirja on joka tapauksessa kiinnostava ja oman aikansa kuva. Paljon siellä on nykyaikaankin sopivia lauselmia ja mielipiteitä. Ei aika ihan kaikkea muuta... loppujen lopuksihan suuret totuudet ovat kuitenkin ikuisia. Ne pienet sitten eivät aina ole - ehkä.

Kolmentäluvun kirjan uusiopainatus on väriltään kuin oman mummin alushousut aikoinaan- vaaleanpunainen, vanha roosa. Uusi opas on puolestaan ärhäkkään pinkki, kuin Bratz-nuken bilemekko!

Tämä kirja veti minua puoleensa
Vetovoiman salaisuuden ydin on ajatuksessa, että se mihin ihminen keskittää energiansa, lisääntyy ja toisinpäin. Kirja kertoo ja opastaa asiaa helppolukuisesti. Kuten kansiteksti sanoo: "Jos haluat vaurautta, nykyistä paremman työpaikan tai entistä tyydyttävämpiä ihmissuhteita, lue Vetovoiman salaisuus!"

Eihän näitä lupauksia voi olla kokeilematta! Minähän haluan nuo kaikki - työpaikan, ystäviä, miehen, rahaa, rakkautta - ja mitä vielä! Ei kun teoria käyttöön ja vetämään kaikkea tuota puoleensa!

Kirjan mukaan tämä ei ole mikään "New Age -hömpötys" vaan fysiikan laki jossa positiivinen vetää puoleensa posiitivista, ja päinvastoin. Kyseessä on siis vetovoiman laki jossa vedän puoleeni niitä asioita joihin keskitän huomiota, energiaa ja keskittymistä, joko myönteistä tai kielteistä.

Positiivisuus kehiin koko elämän alueella! Tähän satsaan ja kerron sitten täällä päiväkirjai sivuilla kuinka onnistun!

Kohta kuitenkin äänestyskoppiin äänestämään - positiivisesti!