Vintage-neuleita ja kirjoja: ihanaa ajankulua!

Selailin kirjastossa käsityökirjoja – niitä on kaikenlaisia ristipistoista erilaisiin perinneneuleisiin ja kudontatöihin. Harvoin tulee vastaan sellaista uutta käsityökirjaa, mistä oikeasti haluaisi alkaa tehdä jotakin. Novitan neulelehdissä, samoin monissa muissa kaupassa selaamissani lehdissä mallit ovat jotenkin "muodottomia" ja homsuisen oloisia - tai sitten paksuja ja jotenkin liian hankalia pitää sisällä. Ne tulevat nopeasti valmiiksi - mutta eivät ole oikein kivoja. Makuasia, tietenkin. Ulkona niillä ei sitten taas tarkene. Norjalaisilla on usein kivoja ja tyylikkäitä neulemalleja, mutta niitä on hankala Suomesta löytää. Norja ja Viro ovat käsityömaina jotenkin haastavampien ja siinä mielessä tyylikkäämpien neuleiden tekijöitä.

Omat käsityöt ovat jo useamman vuoden olleet sukkien, lapasten, pipojen ja rannekkeiden neulomista. En oikein uskalla aloitta mitään suurempaa, kun pelkään homman jäävän kesken! Pari vuotta sitten sain tehtyä villapaidan itselleni, mutta koska se on paksusta brittiläisestä villalangasta (irlantilaista tai skotlantilaista), on se painava ja aika epäkäytännöllinen. Olen kyllä ikuisena vilukissana (ja aika kylmässä asunnossa asuvana) sitä käyttänyt – mutta en tarvitse useampia tuollaisia koti-löhöily-paitoja.

Nytpä törmäsin kirjastossa kirjaan, jossa on vanhoja naisellisia neuleita uudistettuna nykylangoille ja tämän päivän kokomitoitukseen. Kirjassa on kuvattuna alkueräinen 30-, 40- ja 50-luvun neule ja sen uudistettu versio. Pakko on sanoa, että monet neuleet ovat menettäneet sen viehättävän naisellisen ilmeen, kun ne on tehty paksummista langoista ja puettu huomattavasti sotavuosian aikaisia malleja tuhdimman mallin päälle – mutta silti kirjassa on monta tosi kivaa neuletta! Olen itsekin isompi ja lihavampi kuin toivoisin: jos vertaan itseäni omaan äitiini ja mummiini, olen varmasti ainakin neljä numeroa heitä isompi, jos ajattelen meitä keski-ikäisinä. Harmittaa, kun sitä antaa itsensä läskistyä ja paksuuntua. Kun ne läskit on kerran itseensä syönyt, on vaikea, siis tosi vaikea, saada ne pois. Näin tuntuu käyneen isolle osalle suomalaisia ja eurooppalaisia: olemme isompia ja lihavampia kuin äitimme ja isoäitimme.

Lainasin siis Vintage-neuleet –kirjan ja selailin sitä edestakaisin. Jaksaisinko aloittaa jonkun neuleen, pitkähihaisen jota voi käyttää talvellakin? Monet neuleet on haastavan näköistä kuvioneuletta, tehty kolmosen tai pienemmillä puikolla. Pari päivää haudoin asiaa mielessäni – sitten menin lankakauppaan ja löysin merinovillalankaa alennuksella; loppuva lankamerkki ja –väri. Ajattelin, että nyt kun ostan puolen kilon pussin lankaa, on pusero saatava tehtyä vielä näillä lumilla, että saan lankaa tarvittaessa vielä lisää!

Ensimmäiseen hihaan meni viikko.

Lanka on kivan tuntuista 100 prosenttista Palino-merinovillalankaa. Tummaa, kuusenvihreää ostin. Puoli kiloa maksoi 30 euroa – uskon, että siitä jää vähän jäljellekin. Malliksi valitsin kirjasta mielestäni kauniin ja naisellisen mallin. Nyt on yksi hiha neulottu, toinen aloitettu. Neule tehdään kolmosen ja 3,5 numeron puikoilla - ohjeen mukaan3,25 koon puikoilla, mutta minulla on puikkoja vain puolen numeron väleillä, vanhoja metallisia puikkoja vuosien takaa. Puikot ovat teräviä ja olen jo onnistunut saamaan vasemman etusormen rikki: haava on tullut kuivaan ihoon kun yritän tehdä tiukaa neuletta ohuila puikoilla!



Välipaloja, pikkuneuleita iltojen ratoksi

Isot neuleet ovat käsityöntekijän pääruokaa – itse olen elänyt välipalavoileipiä nauttien jo niin kauan, että tuntuu kivalta tehdä isoa työtä! Ehdin kyllä tässä välissä vauttimaan yhden välipalankin: tähdelankasukat: varret kaksinkertasita, vuosia vanhaa alpakka-lankaa, sukkaosat paksuhkoa sukkalankaa. Yritän pakonomaisesti saada lankavarastoja pienemmiksi tekemällä pois vajaita keriä, mutta nyt siis taas ostin ison pussin uutta lankaa....

Neulomisen lisäksi olen yrittänyt piristää elämää lukemalla, niin kirjoja kuin lehtiäkin.

Nautin nyt siitä, että pystyn lukemaan ja puuhailemaan, tekemään käsitöitä ja käymään kävelyllä koiran kanssa. Into ja halu mihinkään olivat niin totaalisen hukassa pitkään, että on kiva huomata, että pystyn keskittymään johonkin vielä! Elämän rytmi ja koko elämä on mullistunut, ainakin sisäisesti, niin täysin, että en ole päänuppini kanssa päässyt  vielä samalle tasolle muun elämän kanssa. Nyt tuntuu hyvältä, kun saa jotain tehtyä – vaikka se onkin tällaista pientä ja vain itselle näkyvää ja tuntuvaa elämää!



Oikea vintage: mummin esiliina sotavuosilta: käsin kirjottu essu ajalta
jolloin ei ollut telkkareita eikä tyttö voinut istua "laiskana, tekemättä mitään".
Illalla ja luppoaikoina tehtiin käsitöitä ja kapioita.

Tällaisten parissa olen viettänyt aikaani

Luin pari dekkaria. John Grisham tuntui kivalta. Pari norjalaista dekkaria odottelee yöpöydällä. Olen myös lukenut kasapäin lehtiä ja eilen löysin, kuin vahingossa, kirjahyllystä jo vuosia sitten ostamani ja lukemani Rhonda Byrnen Salaisuus –kirjan. Etsin sitä huluna viime vuonna, en löytänyt sitten mistään. Nyt se vaan tuli käteen, kun etsin lapselle hänen toivomaansa kirjaa - jota en löytänyt...

Ajattelin, että yritän taas soveltaa vetovoiman lakia eli Salaisuuden oppeja elämään – jospa se auttaisi. Oppi on lyhykäisyydessään hyvin yksinkertainen: Saat mitä uskot saavasi. Pyydä, usko ja ota vastaan. Pyydetään siis ”maailmankaikkeudelta” sitä, mitä elämässään haluaa. Uskotaan, että sen voi saada, olipa toive vaikka kuinka suuri, mahdottomalta tuntuva. Tai pieni. Kaikki toiveet toteutuvat, sanoo kirja. Jos vain uskoo ja osaa ottaa vastaan.

Kaikki on mahdollista ja kaikki mihin pystyt eläytymään täydesti toteutuu.

Mikä on salaisuus? Elämän suurin salaisuus on vetovoiman laki. Se tarkoittaa sitä, että samankaltaisuus vetää puoleensa - myönteiset ajatukset keräävät myönteisiä ajatuksia ja päinvastoin.

Pitää uskoa, että toive toteutuu. Ja ottaa vastaan.

Helppoa. Vaikea uskoa, tosin.  Mutta tuo viimeinen lause pitää pyyhkiä mielestä ja toivoa, uskoa ja ottaa vastaan. Minulla on toiveita – monta, paljon. Voin vaikka toivoa ja pyytää hoikempaa ja tervettä olemusta iselleni.Voin toivoa työtä, hyvin tarkkaan mietittynä mikä työ olisi. Voin toivoa ja pyytää itselleni hyvän ja itselleni sopivan miehen. Voin toivoa rahaa. Ja mitäpä jos toivoisin uuden auton! Hienon saksalaisen auton, hybridi-mallin! Jess, näin teen.

Mietin tarkkaan pari asiaa. Päätän satsata niiden miettimiseen: uskon ne saavani. Kirjoittelen heti tänne, kun saan toiveen tai toiveet toteutettua! Alan positiiviseksi, yritän olla pirteä ja energinen: uskon, että onnistun!

 

 

 

Nyt on kuuma - nautitaan!

Kesäkuu oli kylmä, voi niin kylmä. Nyt on heinäkuu ja hikistä; aurinko paistelee vielä iltayhdeksältä niin, että tekisi mieli  istua alasti tässä pöydän ääressä. Kesämekossa on kuuma.

Ihanaa, kun on lämmin! Ja kesä.

Olen aloittanut positiivis-henkisen itseni psyykkäämisen; toivon voivani parantaa elämäni olemalla positiivinen, onnellinen siitä mitä minulla on, kiittää kaikesta hyvästä. Tällaista Pollyanna-tyyliä olen pyrkinyt noudattamaan elämässä usein, vuosien ja taas vuosien ajan. En tiedä, auttaako se sinäällään; Rhonda Byrnen ja muiden hänen kaltaisten esoteerikkojen mukaan positiivinen ajattelu ja vetovoiman laki auttavat saavuttamaan niitä asioita, joihin suhtautuu positiivisesti, joita ajattelee kiitollisuudella ja aktiivisesti. Projekti on pantu liikkeelle - aiheina, tietenkin työpaikka, kestävä rahatilanne ja rakkaus. Ei pieniä asioita ollenkaan!

Haaveilen myös sellaisista asioista kun vaatteista ja kengistä itselleni; ei ole ollut varaa ostaa aikoihin moista.

Haaveilen kengistä. Ihanista kesäkengistä.
Tuosta ottaisin molemmat keskimmäiset!

Jotenkin olen ollut sellaisessa elämän syöksykierteessä; negatiivisyys-kierteessä joka tuntuu vain kiihtyvän. Voi siis sanoa, että olen saanut mitä olen tilannut: en ehkä ole osannut olla tyytyväinen työpaikkaani silloin kun sellainen oli (totta, kritisoisn asioita aika paljon enkä ollut niin positiivinen tai kiitollinen kun olisin voinut. Tämä tietenkin on jälkiviisautta).

En myöskään ollut tyytyväinen rahatilanteeseeni vaan valitin, että raha ei riitä mihinkään. Olisi pitänyt kiittää ja iloita siitä, että saa palkkaa ja ja saa käydä töissä josta palkkaa maksetaan. Siitä saan nyt maksaa - nyt ei ole palkkaa, ei oikeaa työtä, ainoastaan työvoimatyötä työttömyysrahalla. Nyt olen ehdottomasti kiitollinen tästä; kohta on muuten jäämässä tämä työ ja putoan perupäivärahalle. Ennen tämän tapahtumista jonkun kuukauden päästä, olen ehdottoman positiivinen ja kiitollinen; elämässä ei oikeasti ole valitettavaa kun meillä on ruokaa ja lämpöä, kodin turva joiden siällä saamme olla, omassa kodissa.

Kesän kukista voi olla tyytyväinen, niistä kiittää.
Kiitos

Viimeinen asia joka meinaa nyt viedä jalat alta on mies ja rakkaus. Suhde on ollut vaikea ja miehellä elämä muualla kun meidän kanssamme. Hänellä ei ole ollut rahaa ja hän elää ihan muualla. On käynyt kuitenkin meitä aina katsomassa, tuonut mukanaan ruokakassin silloin tällöin ja antanut lapselle taskurahaa. Elatusapua ei ole tulllut ja tilanne on ollut kinkkinen. Olen ollut tyytymätön tilanteeseen - häneen isänä ja miehenä, kumppanina. Rehellisyyttä ei ole ollut, ei halua yrittää. Mutta onko itsellänikään - onko syy koskaan yhdessä jos kahdella on hankalaa? No, ei tietenkään.

Olen ollut tyytymätön siihen, että mies vain ilmestyy tänne kerran-pari kuukaudessa, ei osallistu lapsen kuluihin kuin pienellä panoksella. Ei tähän kotiin, meihin. Se, että olen ollut tyytymätön on kurja juttu; nyt mies on lähdössä kokonaan pois, uuden naisen matkaan - ja nyt hänellä onkin rahaa autoon, asuntoon ja moniin ulkomaanmatkoihin. Se, että itken ja lamaannun tämän asian selvittyä, on viimeinen naula arkkuun; olen itkenyt viikon verran - samalla ytitän ajatella asiaa positiivisesti. Siis jos joku on ollut vaikeaa niin tämä...  Ehkä  itku ja suru vie minut vielä surkeimmille rrakkaudettomuuden teille...

Haluan rakastaa. Miestä. Saanko vielä rakastaa tuota miestä - en tiedä. En tosiaan tiedä. Eikä luultavasti missään tapauksessa pidäkään. Mutta järki ei tähän kokonaisuuteen istu. Liekö meikäläisen elämään ylipäätäänkään...

Nyt vain sattuu niin kammottavan paljon, että täytyy antaa kivun mennä pois. Hyvä asia tässä kokonaiu´suudessa on, että uni tai ruoka ei maistu. Laihdun, ehkä!! Huono on se, että en pysty keskittymään mihinkään. Olen levoton ja itkuinen.... Uuuhhh.

Katsotaan, mitä käy. Tämän tekstin myötä suljen valitushanat ja katson KAIKKEA positiivisesti, teen itselleni suunnitelman elämän muuttamiseksi ja psyykkaan itseäni eteenpäin.

Älä sanop, että hullu olen. Mitä muuta voin - ja onhan positiivinen ja kiitollinen elämäntapa itsellekin paljon parempi tapa elää!

Lutunen, ihana pieni

Tänään kävimme katsomassa ihania, suloisia koiranpentuja. Lapsi haluaa koiran, isänsä on luvannut... Nyt tarvitaan åpositiivista asennetta; koira ei ole ihan halpa:

Kyllä, saamme koiran hankittua, se on upea pentu ja vielä hienompi kun se kasvaa. rakas isä ja lemmittyni saa sen meille ja elämme elämämme onnellisina koiran omistajina ja kuljemme elämässä tyytyväisinä ja toisiamme rakastaen.

Rhonda Byrnen maailma: Voima

Rhonda Byrne on 60-vuotias australialaisnainen joka törmäsi sanojensa mukaan suureen salaisuuteen elämän kriisinsä jälkeen kun hän sai tyttäreltään lahjaksi sata vuotta vanhan kirjan "The Science of Getting Rich" 9.9.2004. Hän alkoi miettiä asioita ja päätyi kirjoittamaan kirjan Salaisuus. Kirjassa hän kertoo kuinka   suuret filosofit satojen ja tuhansien vuosien ajan ovat ajatelleet ja toimineet. Ytimessä on kiitollisuus, rakkaus ja positiivinen elämänasenne. Ytimessä on myös positiivisen ajattelun "värähtelytaajuus" joka tarkoittaa sitä että saat sitä mitä ajattelet ja tunnet. Jos sinulla on negatiivisia ajatuksia, vedät puoleesi magneetin tavoin negatiivisia asioita. Saat mitä tilaat!

"Mitä sitten tunnetkin, hyvää tai pahaa, tunteesi määrittää värähtelytaajuutesi ja sinä vedät puoleesi samalla värähteleytaajuudella olevia ihmisiä, tapahtumia ja olosuhteita."

Voima on Salaisuuden jatkoteos, sisältäen myös edellisen teoksen ajatukset: "Kun haluat muuttaa elämääsi, sinun ei tarvitse lukea Salaisuutta ennen Voimaa, koska kaikki mitä sinun pitää tietää, sisältyy jälkimmäiseen." (Lainaus esipuheesta)

Nämä asiat eivät tokikaan voi olla kellekään tuntemattomia. Niistä on puhuttu "aina" - mutta kuinka helposti kiitollisuus, onnellisuus ja toisten huomioiminen unohtuukaan elämässä. On helppo arvostella ja kritisoida, valittaa ja olla tyytymätön. On helppo löytää huomautettavaa siitä sun tästä mutta - pienet ja suuremmatkin - asiat ja olosuhteet jotka ovat elämässä hyvin, tuntuvat itsestään selviltä - niistä ei osata iloita.

Positiivisen ajattelun "ideologiaa" saarnaa moni. Kirjailijoista Paulo Coelho on Rhonda Byrnen ohella kirjoittanut asiasta. Molemmat ovat rikastuneet miljonääreiksi yksinkertaisten asioiden tuomisesta ihmisille kuin uutena uskontona samalla saaden lähes gurun aseman. Rhondan ensimmäinen kirja "The Secret" ilmestyi 2006 ja hän pääsi seuraavana vuonna mukaan Oprah Winfreyn Shown jonka jälkeen alkoi suosio ja hänen kirjojensa myynti on saavuttanut käsittämättömät kymmenien miljoonien myyntiluvut yli 40 eri kieliversiolla.

Itse olen lukenut muutaman Paulo Coelhon kirjan. Rhonda Byrnen ensimmäisen kirjan luin jokunen vuosi sitten, settyä suomeksi. Luin sen ja yritin noudattaa vetovoiman lakia aktiivisen ja positiivisen asenteen avulla. "Kirjoita joku rahasumma paperille, visualisoi raha, kuvittele että sinulla on raha jo itselläsi. Elä, niinkuin sinulla olisi jo toivomasi raha. Ajattele, että olet saanut tuon rahan, ajattele asiaa aktiivisesti. Elämä on yllättävää, maailmankaikkeus antaa sinulle sen mitä haluat jos uskot siihen." Minä uskoin, mutta selvästi en tarpeeksi kun en saanut tuota visualisoimaani 50000 euroa itselleni. Tein jopa ohjeen mukaisesti shekin itselleni, leikkasin itselleni euron kuvia suurina seteleinä. Ehkä se, että tunsin itseni hölmöksi tuota tehdessäni esti universumia antamasta rahaa minulle. Kuka tietää...

No. Positiivinen ajattelu on toki kaikin puolin parempi tapa elää kuin jatkuva negatiivisessa ja tuskaisassa itsesäälissä kärvistely.

Kirja on helppolukuinen. Se on jaettu lyhyisiin kappaleihin ja kukin kappale päättyy yhteenvetoon. Jokaisessa kappaleessa on otteita suurten filosofien ja ajattelijoiden viisaista sanoista kuten: "Sinulla ei ole aihetta mihinkään muuhun kuin kiitollisuuteen ja iloon." Gautama Buddha ( 563 - 483 EKr)

Kirjan lukeminen - samoin kävi aiemmin Paulo Coelhoa teosten kanssa - aiheuttaa jotenkin höhlän tunteen, että teksi on valtavan naivia ja lapsellista. Kuin lukisi itsestäänselvyyksien listaa. Miksi luen tällaista? kysyin itseltäni... Nyt luen sitä taas - vaikka asiat todellakin ovat helppoja, yksinkertaisia ja itsestään selviä. Silti en osaa elää niiden mukaan!

Näitä kirjoja lukee suurelta osin jo aikuistuneet ihmiset, usein kirjan lukija on keski-ikäinen nainen. Miksi? He ovat nähneet elämässää jo erilaisia asioita, onnea ja oman elämän jämähtämistä sellaiseen asentoon jossa he eivät halua olla. Luulen, että kirja antaa uskoa ja lohtua mahdollisuudesta parempaan. Näin se toimii ainakin itselläni: Kun elämä murjoo ja epätoivo iskee, eikä omassa maailmassa tunnu olevan valon pilkahdustakaan. Kun naistenlehtien keinot ystäviin ja puolisoon tukeutumisesta eivät toimi, on ainut mahdollisuus löytää voima itsestä. Siihen auttaa Rhonda Birne ja positiivinen ajattelu; voi uskoa, että kyllä tämä elämä vielä kirkastuu!

Kuten kirjan viimeisellä sivulla sanotaan: "Sinun sisälläsi piilee väkevin voima ja sen avulla saat suurenmoisen elämän.

Voima on sisälläsi. "
-----
Näin kirjaa markkinoidaan:

”The Power” on maailmankaikkeutta ohjaava voima, josta jokainen ihminen ja hänen luomansa keksintö on saanut alkunsa. Jotta voisit muuttaa vanhoja ajatuskäytäntöjäsi ja luoda uutta elinvoimaa itsellesi ja ympäristöllesi, tarvitset avuksesi maailmankaikkeuden suurinta käsikirjaa. Tavoittelitpa sitten loistavaa uraa, häikäisevää varallisuutta, iloa, terveyttä tai kukoistavia ihmissuhteita.

Unelmiesi elämä on lähempänä kuin aavistatkaan: sinun on vain avattava sydämesi universaalille rakkaudelle. Niin paljon kuin olet valmis antamaan, vähintään yhtä paljon saat takaisin. Valinta on Sinun.

Yritän itse päästä vielä Voiman aallonpituudelle. Yritän uskoa omiin unelmiini uudesta työpaikasta ja rahasta, yritän rakastaa elämääni ja nousta nykyisen arjen yläpuolelle. Rakastaa elämääni ja uskoa hyvään. Vielä on matkaa kuljettavana, mutta uskon ovien vielä avautuvan minulle. Kaikkihan on kuitenkin hyvin!