Virvon varvon tuoreeks terveeks

Tänään on virvottu. Virpojia oli vaikka minkälaisissa asuissa - yhteistä olivat suuren suuret korit ja kassit joihin palkkioita kerättiin... Aikoinaan palkkion sai pääsiäissunnuntaina - mutta se oli tietenkin esihistoriallisena aikana kun meikäläinen virpoi ja maailma oli IIIIIHAN toisenlainen kuin nyt!

Virvon varvon

tuoreeks terveeks

tulevaks vuueks

Siulle vitsa

Miulle palkka

---

Hyvää pääsiäistä!

Kirkkaat höyhenet loistavat auringon säteissä

Nyt virpojat kulkevat kimpassa, jotkut aika suurissakin ryhmissä, äiti tai isä taustalla katsomassa, että kaikki menee kuten pitääkin. Siis vanhemmat katsovat perään, että kukaan namusetä ei tee pahaa - se onkin järkevää; kaikenmaailman hörhöjä ja idiootteja tuntuu maailma olevan pullollaan - Suomi siinä kuin muukin maailma. Lapsiin sekaantuneita miehiä erilaisten urheilukerhojen, harrastuspaikkojen, tanssikoulujen ja jopa seurakuntien työntekijöiden joukosta on ollut paljon viime aikoina. Missä lie on pieleen menty kun niin suuri osa miehistä tuntuu enemmän tai vähemmän härskeiltä; nuoret tytöt saavat jatkuvasti seksiehdotuksia aikuisilta miehiltä ja monet huijaavat tyttöjä ja poikiakin tekeytymällä samanikäisiksi - ja sitten kun pääsevät tarpeeksi liki, raiskaavat.

Ei kai kenellekään voi mitenkään olla epäselvää miten pahaa miesten erilaiset seksiin liittyvät häiriköinnit lapsia kohtaan ovat? Silti miehet saattavat laittaa syyn lapsen niskoille kun paljastuvat. Se itsekkyys ja ahnaus, oman itsensä ja omien himojen ja halujen paapominen ja se, että jokisen pitää saada kaikki mitä haluttaa ja mieli tekee, vaikuttaa kaikenlaisena törkytenä ja itsekkyytenä läpi koko yhteiskunnan. Muulla ei ole väliä kun vain itse saa mitä haluaa.

Suurin osa miehistä on tietenkin ihan tavallisia ja normaaleja, luulen. Näitä vinoon kaasvaneita on silti paljon - mutta onko heitä enemmän kuin ennen vai kerrotaanko asiasta vain enemmän ja helpommin; siinä kysymys johon ehkä jollakin voisi vastauskin olla!
Itse sanoin aamulla virpovalle omalle lapselle ja kaverille, että kenenkään kotiin ei saa sisälle mennä, ei missään tapauksessa. Ovélta virvotaan. Kerrostaloíhin ei kannata mennä ollenkaan!



Virpojamme sai kivasti herkkuja - tuskin niistä pääsiäiseksi riittää, siltikään

 Hyvin meni virvonta, kaikki oksat menivät ja palkkiota tuli paljon- suuret kasat erilaisia suklaaherkkuja suklaamunista levyihin ja kokonaisiin pusseihin.

Sukulaistyttö oli käynyt virpomassa äitiä kotona tänään. Harmittaa, kun mummin luo on niin pitkä matka - ei päästä myummia virpomaan. Pääsiäisenä mennään sinne.

Tänä vuonna pääsiäinen on erilainen. Meillä on kaksi vakavasti sairasta perheen, suvun jäsentä. Hautajaisia odotetaan pian pidettäväksi - sukumme vanhin, täti, sairastui jokunen viikko sitten keuhkokuumeeseen ja nyt tilanne on jo hyvin huono. Soitin hänelle jokunen päivä sitten eikä hänen puheestaan saanut enää selvää. Minua itketti - hän puhui mutta sanat olivat ihan puuroa. Muut perheen jäsenet ovat käyneet hänen luonaan päivittäin; tilanne ei ole parantunut, päinvastoin. Toivon, että näen hänet vielä pääsiäisenä mutta se on epävarmaa. Itse hän on sanonut monen monta kertaa haluavansa pois. Hän uskoo pääsevänsä taivaaseen - on ikänsä ollut uskovainen ihminen ja uskoo aikansa olevan jo täynnä. Kukaan sukulainen ei ole elänyt näin kauaa, hän on sanonut. Vuonna 1924 syntynyt on jo kovin vanha ja kun elämänhalu on kadonnut, sairaudet vaikeuttavat elämää - silloin voi jo lähteä.

Silti tuntuu surrulliselta, haikealta. Ihminen joka on aina ollut olemassa - kohta häntä ei ole. Elämä menee näin, silti se saa ajatukset haikeiksi ja paljon sellaista miettii, mihin ei ihan joka päivä ajatukset kulje.

Toinen sairas on läheisempi sukulainen, ikäiseni. On niin raskas asia, että en sitä jaksa nyt kirjoittaa. Tädin huono tila on osin seurausta tästä toisesta sairaudesta, toisesta kohtalosta jota hänen on ollut raskas kantaa, vaikea hyväksyä. Kun tapasimme reilu kuukausi sitten, hän itki sitä paljon. Pyysi rukoilemaan ja rukoilemaan. Hän lähetti esirukouspyynnönkin, soitti jonnekin rukousapua. Toivottavasti rukoukset auttavat.

Hiljainen viikko on alkamassa. Töissä on kiirettä ja taas kiirettä. Muuten elämässä on syvemmät asiat mielessä.

Kuinka selviämme kaikesta mitä kohta läpikäytäksi on tulossa.

Kuinka monet hautajaiset ovatkaan tulossa pidettäväksi, kevään aikana kun luonto herää. Tätä kysyi äiti kun juttelin hänen kanssaan. Sitä emme tiedä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Elämää me toivomme - mahdollisuuksia elämässä. Hyvää elämää ja toivoa.

Auta, auta. Auta meitä täällä, meitä pieniä ihmisiä!

Viikonloppu ja palmusunnuntai

Virpomavitsat valmiina odottamassa

Onpa ihanaa, että on viikonloppu! Palmusunnuntai ja virpominen tekevät olon iloiseksi; suklaamunia on hankittu pikkuvirpojille.

Viikko oli raskaudessaan hurja - kellon ympäri töitä ja sen päälle lapsen harrastuksiin liittyvää kuskausta ja kulkemista - olin jo viikon loppupuolella aivan kanttu vei - torstaina tuntui, että en mitenkään jaksa perjantaita enää. Irtisanomisten ensimmäinen aalto lyö yli; sain taas merkin omasta siirrosta kun esimies muuttui. Liekö montaa näin idiootti-hullua ihmistä joka tekee hommia kaameassa stressissä ja monta ylituntia joka päivä ilman mitään korvausta samalla tietäen, että kuukauden päästä on tuotannolis-taloudellis-syistä irtisanottu? Kai meitä on muitakin - oma siirtyvä esimies taitaa olla sellainen....

Nappeja, nappeja. Mitkä valitsen villatakkiin, hmm?

Oksettaa ja vasemman puolen rintalastaa puristaa jo monetta lie viikkoa. Ylä-kropan ympärille on tunne vanne joka puristaa, öisin en saa kunnolla unta - molemmat ihka uusia asioita meikäläisen elämässä. Pelottaa aivan kammottavasti mitä tapahtuu kun työt loppuvat. Miten selviämme, mistä haen apua kun en haluaisia apua vaan selvitä itse omasta elämästä. Ja: mitä jos sairastun? Mitä tuo yläkropan puristus tarkoittaa? Olenko jo tässä iässä saamassa sydänoireita?


Rairuohoa ja herneenversoja
kylvetty keittön ikkunalle


Viikonloppuna olen yrittänyt keskittyä kotiasioihin ja kodin kuvioihin. Pomo laittaa meiliä ja tekstaria aika ajoin; hänkin on todennäköisesti irtisanottavien listalla ja pomon pomo lähtee firmasta parin viikon päästä. Olemme tuuliajoilla - mutta yritämme hoitaa hommia siitä huolimatta... Mieli on matalalla kaikilla.

Lauantaina käytiin ortodoksimyyjäisissä. Juotiin siellä kahvit, ostettiin muutama arpa. Rahat on loppu joten nautimme silmillä ja aisteilla enemmän kuin kukkaroa aukomalla!

Läskisoossia, pottuja ja kukkakaalia lauantai-pöytään

Tein hyvin hautunutta läskisoossia kuoriperunoilla, punajuuria kyytipojaksi. Sunnuntaina syömme uunikalaa. Molemmat ruoka-aineet trajoustavaraa - sian kylki ei paljoa maksanut kun se oli viimeisen päivän myynnissä - ruoka neljälle hengelle maksoi pari euroa! Kala maksoi hiukan enemmän - mutta lohta myytiin kuitenkin alle neljän euron kilohintaan jos osti koko kalan niin sekin kannatti! Pari euroa annos syödään tänäänkin kun ei hassata salaatteihin eikä muuhukaan tuore-aineksiin.

Lapsi on lähdössä virpomaan. Virpomavitsoja on kahdella virpojalla yhteensä melkein 30! Toiveena on saada valtava karkkisaalis. Virpjat pukeutuvat tavallisiin vaatteisiin - meillä eivät noidat virvo! Aisasta puhutaan ja kirjoitellaan joka viosi - lapset ja lasten vanhemmat sekoittavat jo amerikkalaisen halloweenin ja virpomisen joka on aika uskomatonta! Mutta kun uskontoa monet pitävät huuhaana ja menneisyyden asiana, ei ole ihme jos kaikki asiat menevät sekaisin. Lapsen virpojakaverikin on yksi luokan lapsista joka ei kuulu kirkkoon ja käy koulussakin elämäntaito-tunneilla. Mitä siellä opitaan en tiedä - ei ainakaan kamalsti tunnu olevan uskontojen perusasiat hallussa!

Kreppiruusut
palmusunnuntain oksissa

Omat lapset tietävät miksi virvotaan ja miksi pääsiäistä vietetään - ja tietää miksi noita ei virvo ja miksi pääsiäisenä on noitia liikenteessä. Aina sitä ei ole ollut helppo hyväksyä - miksi naapuri saa virpoa Batman-puvussa ja toinen piruksi naamioutneena ja meidän pitää olla tavallisissa vaatteissa? No - selitetään taas... "Äiti, ei aina tarvii olla noin vanhanaikainen, mitä välii tollasilla asioilla on?"

Itse luulen, että uskonnolla tulee aina olemaan oma paikkansa ihmisten elämässä - miten se sitten esiin tuleekaan. Nyt, kun raha ja oma henkilökohtainen onnen ja vaurauden tavoittelu on melkein uskonnon asemassa, on sitä vaikea uskoa - mutta tämäkin aika muuttuu vielä toiseksi, joskus.

Nyt lähden kävelylle. Ehkä näen pikkuvirpojia kaduilla! Ulkona sataa lunta hiljallensa, pehmeän näköisiä lumihiutaleita. Tulee rauhaisa olo niitä katsoessa. Ikkunan takana mustarastaspariskunta etsii syötävää - rusahtava naaras ja tummempi, musta koiras hypeksivät lumella ja pensaan oksilla.