Työttömyys ja verot nousevat, maailmanloppu uhkaa

Ulkona on pakkasta ja kylmä kangistaa. Tulevaisuus näyttää myös hyytävältä

Uutisista saa kuulla kuinka ympäri maailmaa tuhannet ihmiset pelkäävät maailmanlopun tulevan huomenna. Ovat - joidenkin asiantuntijoiden mukaan - ymmärtäneet väärin Maya-kalenterin olemassaolon. Venäjällä raportoitiin ihmisten hamstraavan kuivamuonaa, tulitikkuja, polttopuuta ja sen sellaista, joiden avulla selviävät maailmanlopun tuiverruksessa. Itse en ymmärrä kuinka tulitikut auttavat, jos maailma loppuu tykkänään - oli se sitten astereoidien törmäykseen tai mihin muuhun nyt vaan.

Katsotaan, tuleeko huomista. Itse uskon maailman olevan tallella vielä huomenna ja senkin jälkeen. Mutta - as said - sen näemme pian. En ajatellut varautua mitenkään. Lumentuloon on kuitenkin pakko varautua - minulla on vielä monta kolauspäivää jäljellä. Tänään saan harjata ja kolata kuivaa ja hentoista pakkaslunta jota on sadellut hiljalleen koko päivän. Menen kymmenen ja yhdentoista välillä lumitöihin; silloin piha on hiljainen ja saan hoitaa hommat rauhassa. Kolli saattaa tulla mukaan ja syöksähtelee kovaa juosten pihan poikki, hyppii kolan yli ja kurvailee ohi hurjaa vauhtia niin, että lumi pöllyää. Sitten kehun sitä kovasti - "hyvä poika, ootpa kova juoksemaan..." Kiva seuralainen se on, jos nyt vaan mukaan tulee. Yli kymmenen asteen kylmyys on sille yleensä liikaa, mutta voinhan ottaa paksun kollin kainaloon kun lähden ulos, kyllä se siellä vetreytyy kummasti!



Tämän hetken työvälineet. Palkkana parempi kunto
ja lumettomat kujat, nurkat ja piha

Ulkona on siis kylmä ja entistä kylmempi tulee kun kuuntelee uutisia. Henkinen ja taloudellinen kylmyyys on talvipakkasta paljon pahempi ilmiö - ja se jyllää nyt Suomessa. Maa on jo lamassa ja huonommaksi menee, koko ensi vuoden jolloin työttömyys kasvaa reippaasti ja iäkkäät työntekijät joutuvat laskemaan palkkoja - ja heitähän sanotaan muutenkin helposti ja ensimmäiseksi pois työelämästä kun firma vähentää henkilöstöä ja kustannuksia.

Veroja meinataan lisätä; pitäähän kaikki yhteiskunnan maksut maksaa jotenkin. En vain tiedä kuinka niitä veroja voi maksaa aina vain enemmän kun tulot vähenevät ja maksut kasvavat.

Sen sijaan ns eliitin - poliittisen johdon, yritysjohtajien ja vallanpitäjien palkat ja muut edut nousevat koko ajan. Viime päivinä on uutisoitu kuinka Suomessa noin kymmenellä kaupunginjohtajalla on suuremepi palkka kuin esimerkiksi Lontoon ja New Yorkin pormestarilla. Uskomatonta! Palkkakisaa tässä poppoossa johtaa Espoo mutta Helsingin Jussi Pajunen pääsee pian ohi kun hän saa palkankorotuksen vuodenvaihteessa.

Samaan aikaan puhutaan vanhenevien työntekijöiden palkan alennuksesta ja työttömille tarjotaan palkatonta työtä yhä useammin. Leipäjonot kasvavat, todeella monet ihmiset eivät enää pärjää palkallaan. Suomi on menossa kovaa vauhtia kohti vanhaa köyhät-rikkaat-maailmaa ja sille löytyy hämmästyttävän paljon puolustajia poliittisella ja päättävällä puolella. Tosi pelottavaa.

Itse pystyn aina muutmaan ulkomaille ja olen sitä paljon jo alkanut miettiäkin. Oppisi lapsi toisen kielenkin kunnolla, ennenkuin itsenäistyy!!! Suomi on raaka ja rankka paikka asua. Kerran olen jo täältä pois muuttanut ja kauan olinkin poissa. Halusin kuitenkin takaisin juurilleni - nyt on taas aika miettiä asiaa uudelleen. Lapset ovat syntyneet ja kasvaneet suomalaisiksi - se oli itselle tärkeää mutta nyt kun oma elämä uhkaa muuttua entistä vaikeammaksi ja pelottaa, että kohta löytää itsensä asunnottomana, on pakko katsoa uusia mahdollisuuksia.

Television ajankohtaisohjelmassa Ylellä on meneillään keskustelu eläkeiän nostosta ja kaikista  niistä etujen alennuksista joita nyt suunnitellaan tehtäväksi. Ohjelmassa oli myös haastattelu 52-vuotiaasta ATK-tukihenkilöstä Juhanista joka on hakenut yli kahtasataa työpaikkaa mutta työtä vaan ei ole 1,5 työttömyysvuoden aikana löytynyt.

Kovin tuttua. Mutta varmasti monelle uutta. Ja suurin osa päättäjistäkään ei tietenkään näistä ihmisten tragedioista välitä oikeasti tuon taivaallista. Omaa asiaansa ne siellä ajavat, omia hyvä palkkojaan puoliustavat. Kyynistä, juu. Totta, juu ja juu.

Niin hankalalta tuntuu tulevaisuuteen  katsominen, siihen suureen tuntemattomaan, että melkein mieluummin tekee muuta. Itse ei noihin asioihin voi vaikuttaa kuitenkaan.

Luen kirjoja. Aloitin Robert Harrisin kirjoittamaa Haamukirjoittajaa joka kertoo Britannian entisestä pääministerista Adam Langista, oikeasti kyseessä on Tony Blair, tyyliteltynä ja tehtynä fiktiivisemmäksi . Todella kiinnostava kirja - pidän tosi paljon polittisista tarinoista; Jeffrey Archer kirjoittaa tästä teemasta ja niitä olen lukenut tosi paljon. Harriksen tyyli kirjoittaa on freesimpi ja nautin todella siitä. Yöt venyvät pitkälle kirjaa ahmiessa, kohta se onkin loppu... Televisiossa menee tanskalainen Borgen joka kertoo Tanskan politiikasta - Tanskasta on tullut monta tosi hyvää kirjaa tässä genressä.

Sain kirjastosta lainaksi Sofi Oksasen viimeisimmän, Kun kyyhkyset katosivat. Kävin myös hetki sitten kuuntelemassa haastattelua jossa Sofi Oksanen kertoi kirjoittamisestaan sekä kirjoistaan. Tosi mielenkiintoinen tilaisuus ja hänen tapansa kirjoittaa on myös hämmästyttävän upea! Sofi on ehdottomasti ykkönen Suomen kirjailijakaartissa, moneen kymmeneen vuoteen oikeasti hyvä kirjailija. Omasta mielestäni. En kamalasti jaksa suomalaisia kirjailijoita - mutta pari poikkeusta toki on. Bo Carpelan, Antti Hyry ja tämänvuotinen Finlandia-voittaja Ulla-Leena Lundberg - jonka kirjan "Is" haluan lukea myös pian.

Voima-kirjaa luen pätkän joka päivä - yritän ylläpitää positiivista ajattelua ja optimistista mieltä. Yritän olla kiitollinen kaikesta mitä elämässä on ja unohtaa sen, mitä ei ole. Keskityn uskomaan, että kaikki järjestyy ja elämä kantaa. Se ei ole helppoa, mutta pakotan siihen itseäni; jankutan itselleni kuin mantraa, että kaikki menee hyvin. Yritän olla aktiivinen ja tehdä asioita - ja sitten tuntuu paremmalta. Uskon, toivon, vakuutan itselleni että saan töitä, saan asiani kuntoon, saan rahaa ja saan olla ystävien ja perheen kanssa - ja saan uusia kokemuksia ja vielä pääsen matkallekin lapsen kanssa.  Rhonda Byrnen kirja auttaa tässä itse-psyykkauksessa!

Musta kirja on kalenteri jota yritän täytää päivittäin jollakin järkevällä tekemisellä. Aina ei onnistu. Tai mikä nyt on järkevää, toisaalta...? Voihan käsityöt ja kirjan lukeminen olla hyvää tekemistä, ainakin omalle mielelle. Niitä en kyllä kalenteriin kirjaa! Enkä leipomisia; täytyykin huomenna leipoa, tai lauantaina. Pullaa mantelimassalla - jess!