sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Olemisen kiireettömyys ja rauha

Sauli-tossujen lämpö ja joulun rauhaisa hetki
Mukava, rauhaisa päivä. Tultiin lapsen ja kollin kanssa myöhään illalla mummin luota kotiin, nukuttiin aamulla pitkään ja suunniteltiin aamupalan ääressä mitä tänään tehtäisiin. Päätettiin mennä elokuviin naapurikaupunkiin iltapäivällä. Ja niin sitten menimme - hyvä valinta tehtiinkin, täytyy sanoa: Piin elämä. (The life of Pi) Elokuva kertoo intialaisesta pojasta nimeltä Pii (Pi eli π) joka erilaisten alussa kerrottujen episodien jälkeen joutuu veden varaan Tyynelle valtamerelle, pelastusveneeseen samassa uponneessa laivassa matkustaneen eläintarha-tiikerin kanssa. 3D-elokuva oli nautittava, pidimme molemmat siitä. Pätkiä tarinasta ja kuvista tulee mieleen hetkittäin joista sitten juttelemme. Lasta suretti eläinten kohtalo, itseäni sävähdyttivät maisemat ja herkulliset värit ja monet upeat kuvakulmat. Kuvaus kaikenkaikkiaan on kaunista ja tarina kestää, sopii hienosti hiukan isommalle lapselle ja aikuiselle ja erinomaisesti yhdessä katsottavaksi. Tosi hienoa, kun päästiin käymään!

Lapsi on muutoin "parhaan" joululahjansa pauloissa: hän sai älypuhelimen jota on jo kuukausia toivonut ja on nyt niin täysin sen hurmioissa, että ihme ihan, että malttaa nukkua öisin ilman uutta leluaan!!! Ruokapöytäänkin se on tietenkin tulossa mukaan, oli tänään pakko korottaa ääntä ja pakottaa hänet laittamaan laite viereiselle pydälle syömisen ajaksi. Lapsen huomio on 110 prosenttisesti kännykässä, mitään muuta ei näe, ei kuule. Huh huh. Saa nähdä, kuinka koukuttava tuo laite on pidemmällä aikavälillä - pahinta pelkään...

Päiväkävelyllä puiston
puiden alla
Viime päivät ovat menneet mukavasti. Elän päivä kerrallaan ja nautin jokaisen päivän tuomasta elämästä ja kaikesta mitä vastaan tulee. Joulun aika on rauhaisaa - olen ollut sukuloimassa ja nauttinut hyvästä ruuasta ja seurasta, puuhaillut ja jutustellut, ulkoillut ja miettinyt kaikenlaista. Olen katsellut kauniita joulukuusia ja ihaillut upeaa talvista luontoa. Olen lukenut jonkin verran mutta kylässä ei voi oikein lukea tai tehdä käsitöitä; ne jutut jäävät kotisohvalla suoritettavaksi - Sofi Oksasen Kyyhkysiä en ole saanut luettua kunnolla ja kirjan laina-aika umpeutuu jo parin päivän päästä. Kirjalla on niin pitkä jono kirjaston varauslistalla, että joudun taas jonottamaan sitä pari kuukautta ennenkuin pääsen jatkamaan lukemista. Harmi, mutta ei vakavaa. Ostaa en sitä kuitenkaan halua. Näin suosituilla kirjoilla on vain lyhyt laina-aika, viikko tai korkeintaan kaksi. Minä sain tämän kahdeksi viikoksi mutta en ole silti saanut sitä luettua. Luin ensin toisen kirjan ja lehtiäkin olen lukenut... Ai ai.

Iltakävelyllä lumisilla teillä ja poluilla, lumen naristessa
kenkien alla
Noustaan ylös
Olen joulun aikaan kaipaillut - joulukuusen lisäksi jota kaipaan tosi paljon; ensi jouluna täytyy yrittää hankkia kuusi kotiin ja koristella se kauniiksi - sitä oikean joulun sanoman ja siihen liittyvää sisältöä. Itse pidän kirkossa käymisestä vaikka sellainen ei juurikaan ole "muotia" tai tapana enää näinä aikoina. Kirkon penkissä voi antautua vain olemaan, kuuntelemaan ja voi antaa ajatusten ja mietteiden olla ja mennä. Suuri rauha tulee sisään, ei tarvitse koko ajan saada aikaan jotakin, tuntea huonoa omaatuntoa - jollei nyt sitten siitä, että on tullut sinne istumaan eikä tee jotakin hyödyllistä.

Itselläni on aina ollut jonkinasteinen kaipuu ja halu miettiä asioita muutenkin kuin järkeen takertuen. Koen itse saaneeni apua elämääni ja jonkinlaista johdatusta siltä puolen jota järki ei kata - ainakaan oma hyvinkin rajallinen ajatteluni. Ajattelin, että huomenna voisin mennä kirkkoon. Jouluna ei oikein voi kun on muiden kanssa mutta nyt ei ole ketään jolle pitäisi selitellä asiaa. Lapsikin menee aamusta kaverille ja toinen lapsi kaverinsa luo junalla. Kuskaan molemmat lapset aamusella sovittuihin paikkoihin ja sitten ajaisin kirkolle, tulisin sieltä sitten kahvikupin ääreen kotiin, lukisin kirjaa ja laittaisin kynttilän pöydälle, nauttisin päivän rauhasta.
Kiekkoa illan pimeydessä, pakkasen paukkeessa.
Kiekot napsahtelivat ja laiteet jymähtelivät pelin tuiskeessa.

Niinpä taidan tehdäkin.

Lapsi suunnittelee menevänsä alennusmyyntiin katsomaan jotakin muka tärkeää kaverin kanssa. Itse en alennusmyyntejä ajattele sen enempää kuin muutakaan myynninedistämistä tai ostelua - olen päättänyt hankkia itselleni vaatetta sun muuta sitten kun saan töitä. Jollen saa, sitten en hanki yhtään mitään, koskaan enkä ikinä. Mitäpä työtön vaatteilla tekee - onhan niitä vanhoja kuitenkin jäljellä sen verran, että niillä pärjää vaikka loppuelämän. Vähän parsii ja paikkaa kun on tarvis - juuri korjasin vanhat sukkahousut ehjiksi ja hyvin niillä taas pärjätään!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti