lauantai 22. joulukuuta 2012

Walking in the snow

Havuja kaupan. Kuusen oksia, havuseppeleitä ja ovikoristeita.
Tänään olin kävelyllä kaduilla, toreilla ja turuilla. Kylmä oli, selkäpiitä oikein hyyti. Tuuli meni alakautta takin alle ja hihoista sisään - oli niin kylmä, että luulin tosiaan kangistuvani.

Perunoitakaan en ostanut. On liian kylmä, -12.
Kojussakin lämmitin
Katselin tavaroita - yritin etsiä kivoja lahjoja perheelle ja suvulle. Se on vaikeaa - en halua ostaa krääsää vain ostamisen vuoksi. Tänä vuonna vielä synkkä oma rahatilanne kiusaa pahasti. Olen aikaisempina vuosina ostanut veljen perheelle lahjoja jotka katoavat kuin mustaan aukkoon. Lapsille Marimekon paitoja ja perheelle kirjoja ja tavaraa joista he eivät koskaan sano mitään. Ei se ole epäystävällisyyttä - se ei vain kuulu heillä tapoihin. Olen saanut huomata, että antamani lahjat ovat joutuneet kirpputorille heti keväällä, käyttämättöminä. Se tuntuu pahalta - silti on tapana antaa lahjoja. Tällaisessa tilanteessa ei voi oikein muuta kuin antaa jotakin parhaan kykynsä mukaan ja olla miettimättä sitä, mitä lajoille sitten tapahtuu. Kun antamatta ei olla voi. Ah, mikä dilemma ihmisellä! Huomnna on jotakin vihdoin keksittävä!

En käynyt kahvilla, en puurollakaan. Säästelin lanttejani.
Moni muu kävi, liikeellä oli paljon ihmisiä. 
No. En sitten löytänyt mitään hankittavaa tänään. Ostin kyllä ystävälle pullon viiniä ja vein sen hänelle ja miehelleen illan korvalla, kera valkoisen kynttilän ja kortin. Pieni ja vaatimaton lahja - tänä päivänä on tosi vaikea antaa lahjoja kun ihmisillä on niin paljon kaikkea ja koska moni on tottunut saamaan tosi kallista ja arvokasta tavaraa lahjoina. Moni saa töistäkin hienoja joululahjoja - ruokaa, tavaraa, suklaata ja vaatteita! Olen itse niin vanhan ajan ihminen, ja vielä tällainen köyhimys, että kärsin tästä pakkolahjojen antamisesta tosi paljon. Minusta ei ole kiva, kun kaikki mitataan rahassa!

Puistossa on rauhaisa tunnelma talven hiljaisuudessa.
Omatekoiset pienet käsityöt tai ruokalahjat eivät ole enää mitään. Sitäpaitsi ihmisillä on hurjasti ruokaan liittyviä rajoitteita;  eivät syö sitä eivätkä tätä - ei maitoa, ei munaa, ei jauhoja, ei pähkinää, ei mitään lihaa tai eläinperäistä..... Ihan kammottavaa sitten alkaa tehdä jotakin! Ja sitten ihmiset haluavat aina niitä päiväyksiä - kaikki pitää olla justiinsa samana päivänä tehtyä, huomenna ne jo heitetään vanhana roskiin... Ja jonkun mielestä ruoka pitää tehdä muovihanskat päällä että hygienia säilyisi. Yäk, sanon siihen. Mikä voi olla kammottavampaa kuin muovihanska - hammaslääkärissäkin se muovihanska on karmein kokemus koko paikassa!


Juna.
Veisikö se jonnekin pois?
Istuin hetkisen ystävän kanssa, miehensä siinä pöydän ääressä myös. Olivat huomenissa lähdössä mökilleen joulun viettoon kaksin ja heillä oli stressiä lähdöstä ja olivat väsyneitä syksyn töistä. Viivyin tunnin verran, läksin sitten kotiin tekemään lapselle toisen iltaruuan. Hän on kamalan nälkäinen nykyään, melkein jatkuvasti. Kasvupyrähdyskö tulossa, lie?

Minuakin väsyttää aivan älyttömästi koko ajan. Aamulla kun kello soi, en meinaa ymmärtää koko asiaa, olen kuin zombie unitunnelissani. Päivällä haluan mennä nukkumaan sohvalle enkä siitäkään meinaa ylös sitten kyetä kun kello soi. Mietin, johtuuko tämä talvesta ja pimeästä vai tästä elämäntilanteestani. Mutta en saa asiaan selvyyttä.

Juu, olen tosi turhautunut! Ärsyttää NIIN tämä oma tilanne. Miksen saa mitään työtä että olisi edes vähän rahaa???

Mutta hei - yksi tosi hieno asia tältä päivältä: lapsukaiseni sai tosi hyvän todistuksen! Kymppejä ja ysejä on paljon ja ainut seiska on käsitöistä. Harmi tuo - itse rakastan käsitöitä mutta eihän kaikki periydy! Musiikki on kymppi ja itselläni se oli kuutonen. On polvi äidistä parantunut, isästä samoin. Hienoa, upeaa - lapsen elämän eväät on tärkeä saada kuntoon. Omilla lapsilla asiat ainakin omin silmin katsottuna ihan hyvin. se on hienoa. Kiitos, kohtalo siitä!

2 kommenttia:

  1. Vähän kumma, jos ei Marimekon paidat kelpaa. Meitä on moneksi...

    Väsymystä ihmetteleen minäkin, jotain jos teen, sen jälkeen on huilattava ja melkein nukahtaa sohvalle. Liekö tämä talvi.

    Mukavaa, kun lapsesi pärjäävät noin hyvin. Siitä on syy iloita.

    Hyvää Joulun odotusta!
    Toivon Sinulle vuodeksi 2013 töitä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kauniista sanoistasi! Oikein hyvää joulua ja upeaa uutta vuotta sinullekin!

    VastaaPoista