Aktiiviviikko alkamassa

Lunta satelee. Mustarastas pensaassa seuraa tilannetta

Viikonloppu meni erittäin rauhaisissa merkeissä. Kaksi kokonaista tuulista ja lumisateista päivää meni pääosin kotihommissa ja lehtiä lukien, käsitöitä tehden. Ikkunasta olen seurannut mustarastaita jotka ovat nyt pihalla ruokailemassa suurin laumoin. Lauantai-iltana oli joulukonsertti täpötäydessä kirkossa - tunnelma oli mukavan jouluinen. Oma lapsi soitti siellä suuren ja hulppean joulukuusen vieressä.

Tällainen pipo syntyi.

USA:n kaamea verilöyly jossa jostain syystä seonnut 20-vuotias mies ampui 20 lasta ja 6 aikuista - myös oman äitinsä ja lopuksi itsensä - on täyttänyt uutiskanavat ja lehtien sivut. Ihan hirveä juttu; näitä uutisoidaan eri puolilta maailmaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Suomessakin niitä on ollut jo monta. Tuollaista ei pysty ymmärtämään - tuntuu liian kamalalta koko asia, että siihen haluaisi uppoutua oikeastaan mitenkään. Sitten tulee kohta mieleen kaikki ne uutiset, joissa kerrotaan mitä USA on tehnyt lapsille ja perheille esimerkiksi Afganistanissa. Mikään ei ole miltä ensisilmäyksellä näyttää; elämä on aina muuta kuin se kuva joka ensin piirtyy asioista.

Väkivallasta on tullut viihdettä ja monet alkavat sitten toteuttaa pelien ja elokuvien maailmaa oikeassa elämässä, oman päänsä seottua tarpeeksi väkivallan marinoiduttua aivot pehmeiksi.

Syyriassa ja monissa köyhissä maissa tappamista, myös lasten, vanhusten ja kenen vaan joka osuu tähtäimeen, on paljon.

Ihmisluonto on omituinen, monella tapaa. Halua tappaa ja pelata väkivallalla tuntuu olevan loppumaton. Katson silloin tällöin kuinka tuttu mies lukee kirjojaan - aina hyvin väkivaltaisia samoin kun hänen mielielokuvansakin. Hän tuntuu inhoavan kaikkia ihmisiä; ei ole olemassa ketään ihmistä, rotua, poliitikkoa, kansakuntaa tai ylipäätään mitään jota hän ei jollain lailla mollaisi, haukkuisi ja väheksyisi. Itse en ymmärrä tuollaista, en ollenkaan käsitä - mutta hänelle itselleen väkivalta tuntuu olevan elämää ylläpitävä virta; hän nauttii siitä ja miettii asioita aina siltä kannalta, miten saisi asiat hoidettua jotenkin "kierosti" ja kuinka saisi maksaa kaikille "paskoille" sen "mitä ansaitsevat..." Hän katsoo taivaalla lentävää lentokonetta ja ottaa kuvitellun aseen käteen, nostaa piipun toinen silmä kiinni olalleen, suuntaa kuvitellun ison singon kohti lentokonetta ja on ampuvinaan "rätättää, krasssshhh..."  "Hah, siitä saitte senkin siat". 

Raskasta, tosi raskasta on kuunnella ja seurata hänen ajatuksen kulkuaan. Usein tuntuu, että siinä päässä ei ole yhtään, positiivista asiaa, vain katkeruutta, kaunaa, vihaa ja toisten halveksuntaa. Mutta onhan siellä varmaan - niitä ei vain sivullinen näe. Vai?

Moni saa tällaiset väkivaltafantasiat toteutettua, isossa tai pienessä mittakaavassa.

Lukeminen on kivaa! Osa viikonlopun ajanvietteestä tässä.

Tämä tänään alkava viikko on itselläni aktiiviviikko. Tänään, heti kohta, aloitan huomiseen haastatteluun valmentautumisen. Luen yrityksen nettisivut ja mietin mitä puhun, miten asiat esitän haastattelussa. Yritän hahmottaa mitä siellä kysytään ja  miettiä hyvät vastaukset.

Naapuri lumitöissä eilen. Lapiot ja kolat nyt minulla.

Tänään on myös alkanut minun lumityövuoroni. Lunta on paljon ja sitä sataa kokoa ajan lisää. Minulla on vasemmassa käsivarressa/kyynärässä jännetuppitulehdus joten hommasta tulee superhankala. Mutta yritän selviytyä; muuten tässä hukka perii. Olen pyytänyt lapsia apuun lumitöihin - katsotaan miten menee.

Lahja-asia on myös vielä ihan levällään - minulla on vain muutama lahja vasta. Pitäisi löytää lahjat vielä vaikka kelle mutta rahaa ei ole oikein käytettävissä.... eikätunnu mielekkäältä ostaa vain ostamisen takia - ja huomata kohta, että lahjat on joko heitetty roskiin tai laitettu kirpputorille myyntiin. Tätä on tapahtunut; noloa!