Lumen sataessa leivotaan kakku

Siinä se syö Digestive -keksejä ja muesliä, mustatakki-rastas...

Lumi hiljaa leijailee. Ulkona on talvisen kaunista - päivän sininen  hetki tulee kolmen ja neljän välissä iltapäivällä, pimeys sitten kohta sen jälkeen.

...säikähti valokuvausta ja lensi piiloon

Pihalla on näkynyt viime päivinä kaksi-kolme mustarastasta. Ruskehtava naaras on arin ja käy harvemmin kun urokset. NNe iinhän se menee helposti muillakin lajeilla... Nämä linnut vaikuttavat jotenkin hömelöiltä lumessa tallustellessaan, mustana möykkynä oksalla istuessaan. Muut linnut ovat vilkkaita pyrähtelijöitä, nämä rauhallisia ja jotenkin kömpelön oloisia. Vähän sääliksi käy! Lintulaudalle ne eivät mene, syövät sen alta muruja ja siemeniä. Siinä niitä syötän - mutta siihen tulee heti kohta variksia ja harakoitakin jos maahan liikaa syötävää laittaa.

Nyt tosin sataa lunta. Siivekkäiden ruoka peittyy hetkessä lumeen jollei lintu niitä syö melko heti.

Innostuin eilen Kotilettä lukiessani suklaisen appelsiinikakun reseptistä. Luin reseptin huonosti ja kaupassa käydessäni mielessä oli tietynlainen mehukas appelsiinikakku jossa olisi suklaahippuja. Ostin kaksi appelsiinia ja tuumin, että teen kakun tänään, Lucian-päivän kunniaksi. Kotona oli puolikas levy tummaa suklaata.

Kun aloitin kakun teon voitelemalla ja jauhottamalla kakkuvuoan ja kasaamalla ainekset pöydälle, huomasin, että kakku ei olekaan ihan sellainen kun olin ajatellut. No - muuuntelin reseptiä jonkin verran - lisäilin mausteita ja tein kakusta suuremman, kolmella munalla.

Pienehkö siitä tuli silti, mutta tosi tuhti. Suklaata on valtavasti, kaakaojauheena sekä suklaapalasina!

Ennen leivoin kakkujakin pari kertaa kuussa, nykyisin kakun teko tulee mieleen lähinnä näin joulunalusaikaan. Yksi lapsi ei syö ollenkaan kakkua - nuorin. Kaksi muuta syövät jos sitä on. Nyt on, ja syöty sitä jo onkin!

Pulla menee paljon paremmin kaupaksi, mokkaruuduista nyt puhumattakaan - ne ovat aina yhtä makoisia lasten suussa!



Tuoksuva kukka
hyvän uutisen viereen!

Pakko kertoa uutinen joka kuumottaa minua nyt oikein kunnolla: minulle soitti rekrytointikonsultti aivan hetki sitten! Tarjosi minulle työtä!!! Tai oikeastaan tässä vaiheessa vielä kertoi mitä on tarjolla ja kyseli, kiinnostaako... Tämä homma ei ole avoimessa haussa vaan siihen haetaan konsulttien avulla tekijää - minut on sitten löydetty jotenkin, en tiedä miten. Sain konsultilta eilen meilin jossa hän kyseli kiinnostustani ja hetki sitten keskustelimme asiasta. Tämä vaikuttaa melkeinpä "liian hyvältä" ja aivan käsittämättömän kiinnostavalta! JIHUU!!!!

Nyt hekumoin sillä hämmästyttävällä seikalla, että meikäläinen on saanut soiton head hunterilta --- hihii! Toinenkin muuten otti meilitse yhteyttä männä viikolla ja lupasi olla tarkemmin yhteydessä lähiviikkoina. Ehkä tästä vielä tosiaan jotakin sukeutuu... No nyt täytyy pitää pää kylmänä ja olla asiallisen järkevä ja selvittää asia, olla innostumatta liikaa ja tutkia mikä on homman nimi, mitkä ovat vastuut ja mitä tarjotaan! Ihan salaa voin sitten heittää kärrynpyöriä ja mennä vaikka innosta soikeana pyriskelemään lumeen, tehdä sinne vaikka enkelin ja loikkia vasikkahyppyä metsänreunaan! Tekisi mieli, myönnän. Hypätä OIKEIN korkealle ja huutaa ilosta jotakin ihan höperöä...!

Menen ensi viikolla keskustelemaan lisää hommasta, katsotaan mitä tästä voi vielä tulla. En uskalla tätä yhtään kellekään vielä kertoa, mutta tänne sen nyt kirjoitan - että saan innostukselle edes pienen ulosmenotien! Jos homma kuivuu kokoon niin on hyvä jollei asiaa ole toitotettu kellekään!