Kukkasia ja neuleita - työhaastattelun odotusta

Upea talvisää. Pakkasta kymmenisen astetta ja aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta, aurinko saa hangen sädehtimään. Kuusissa on paljon käpyjä - syvän vihreät kuuset ja niissä roikkuvat kävyt ovat pihkasta tahmean näköisiä. Mitä niistä pitää orava...?

Ladut ovat parhaimmillaan. Olisipa kiva hiihtää - aikaa on ja sukset ja sauvat nojaavat varaston seinään odottamassa ladulle pääsyä.

Mutta monot ovat jossain täysin tietymättömillä. Etsin niitä eilen kaikki mahdolliset kaapit, nurkat ja sopet läpikäyden – samalla siivoten. Ei löydy, ei. Harmittaa niin prrrrrkuleesti! Annoin monot lapselle lainaksi männä talvena ja nyt niitä ei enää ole missään. Rahaa uusiin ei tietenkään ole, ei mitään järkeä ostaa monoja näillä rahavaroilla näinä aikoina kun ne ovat kaupoissa kaikkein kalleimmillaan. Yritän käydä jostain kirppareilta ja netin vastaavista kyselemässä.  

Itkujen itku. Lähden siis vain kävelylle ihan kohta. Hyvä sekin.
  

Äidin orkidea, yksi monista

Taaimmaiset kukat puhkesivat
tänään. Valkoinen on ollut
kukassa joulukuun alusta

Orkideat ovat kivoja kasveja. En ole koskaan ostanut itselleni orkideaa – niillä on vaikean kukan maine. Sen sijaan olen saanut viimeisen noin kolmen-neljän vuoden aikana kolme orkideaa lahjaksi – kaksi äidiltä ja yhden veljeltä, kun  ovat tulleet meille syömään ja viettämään iltaa. Olen saanut kaikki kolme erilaista orkideaa viihtymään niin, että ne tekevät kukkaa jatkuvasti. Yksi kukkavana kukkineen voi kestää elossa yli kuukauden, jopa kaksi. Sitten kukka lepäilee hetkosen ja alkaa taas kasvattaa uutta vanaa johon hiljalleen putkahtaa nuppuja. Eilen avautui rusekansävyiseen orkideaan – se on kai Cymbidium – kolme kukkaa. Se on pieni määrä – mutta ihanaa, että niitä taas tuli. Toinen kukkavarsi on nupulla, viisi nuppua odottaa puhkeamistaan. Kaikki kolme orkideaa ovat nyt kukassa - samoin lehtikaktus vääntää jo kolmansia kukkia talven aikana! Kissa pudotti yhden kaktusruukun ennen joulua - kukka meni juuren reunasta poikki, laitoin sen mukiin jossa vettä. Nyt se kukkii siinä, samalla kun kasvattaa juuria! Ihailtavaa sitkeyttä kukassa; elämä voittaa, selvästi. Siitä vaan oppia ottamaan!!!

Täytyy pian selvittää kuinka orkideoja pitäisi lannoittaa ja lisähoitaa – kukkavanoihin on alkanut tula vähemmän kukkia kuin ennen. Kastelen niitä sadevedellä; näin talvella sulatan lunta ja annan sitä. Niille ei pitäisi koskaan antaa raanavettä, sanoo äiti jolla on parikymmentä orkideaa ja joita hän hoitaa niin, että ne saavat jatkuvasti uusia kukkia.

Kuvatessa katkaisin kukan
irti. Harmin harmi.
 

Huomenna menen työhaastatteluun. Olen käynyt työnantajan nettisivuja läpi niin, että tiedän paikasta maljon kun menen aamulla haastatteluun. Kyseessä on ensimmäinen, lyhyt puolen tunnin haastattelu ja meitä on kuulemma lähes 15 haastateltavaa. Yritän parhaani, katsotaan mitä seuraa. Tammikuun alussa kävin toisessa haastattelussa – siitä paikasta ei ole kuulunut yhtään mitään sen jälkeen. Näin niissä usein käy; firmat ja työnantajat eivät koe tärkeäksi informoida niitä joita eivät palvelukseensa valitse. Minusta olisi hyvää yrityksen viestintää, että hoidettaisiin yhteydenpito myös heihin päin; ihmisiin jotka ovat osoittaneet heihin päin kiinnostusta ja voisivat täten olla myös jatkossa mahdollisia työntekijöitä tai muuten hyviä ”viestinviejiä”.

Nämä neuleet sopisivat vaikka hiihtoladulle.

Emme tosin tällä hetkellä elä aikakautta jolloin kohteliaisuus ja oikeasti hyvä käytös ja huomioonottaminen olisivat käytössä. Elämme super-itsekästä aikaa jolloin kaikki mistä ei ole suoraa hyötyä, karsitaan pois. Kohteliasuudesta ei usein ole hyötyä – silloin kun lasketaan olevan, kuten median kanssa, ollaan sitten toisaalta liiankin mielinkielin.

Neuloin kirjaville lapasille pariksi pipon. Tuli hiukan kireä – ja lankaa jäi, piru vie, vieläkin jäljelle. Sukat pitää vissiin vielä tehdä että pääsee moisesta langasta vihdoin eroon...