Talvi jatkuu - mikäs siinä

Vaasiin keräämäni koivun oksat alkoivat vihertää. Ihanaa!

Aurinko paistaa ja sää on kylmä. Sään puolesta voi vielä hienosti hiihtää, luistella ja nauttia kevään valosta. Tuuli tekee posket punaisiksi ja jäädyttää korvat ja sormet. Mutta valoa on paljon! Öisin saa nauttia revontulista – jos osaa mennä ulos oikeaan aikaan, katsoa pohjkoiustaivaalle. Ihanat vaaleeanvihreät  loimut saavat hengen salpautumaan!

Kävimme hienossa kahvilassa nauttimassa kalliit ja hyvät kahvit!

Olin viikonlopun äidin luona – hän kävi päiväseltään ensin täällä meillä; käväisimme kaupungilla ja äiti muisteli menneitä ja nuoruutensa ihania, menneitä aikoja. Äidin muistelut ovat jotenkin surullisia, samalla kun ne ovat tietenkin hänen kannaltaan ihania... Mieltä painaa ja surettaa se, että monet vanhat ystävät  ovat kuolleet. Äiti ihmettelee milloin on hänen vuoronsa – eikö jo nyt... Sitä on välillä vaikea, jopa tuskallista kuunnella. Ymmärrän sen, tavallaan. Mutta en haluaisi kuulla... Mutta suurin osa ajasta oli meillä kuitenkin kivaa - katseltiin tavaratalon hienoja juttuja - huonekaluja joista monet ovat toisintoja 50- ja 60-luvun tutun oloisista huonekaluista. Kankaita, asioita, vaatteita... oli kiva katsella ja hiplailla kauniita tavaroita! Äiti osti kirjan itselleen kotiin viemiseksi, itse en mitään. Käytiin mummin vanhimman lapsenlapsen luona kylässä. Lapsi itse oli siivonnut kotinsa kiiltäväksi, keitti meille kahvit jotka tarjosi sinivalkoisista kukkakupeista. Veimme hänelle sushia tuliaisiksi;  se oli mieleinen tuliainen, samoin kukat kotiin.

Oli oikein mukavaa - ja nuoren kotona oli tosissaan sikasiistiä! Sitä hän itsekin mainosti niin meille kuin puhelimessa kaverillekin. Olipa hyvä kun mentiin käymään - tuli koti noin hienoksi!



Vaalean kakun pinnalle tupsutetaan
vielä tomusokeria kaunistukseksi

Leivoin sunnuntaina äidille appelsiinikakun. Yritän aina leipoa jotakin uutta, sellaista mitä en ole tehnyt hetkeen. Pullaa, kaurakeksejä ja maustekakkuja on tullut leivottua enemmän. Samoin sämpylöitä ja talvella tietenkin runebergeja.

Nyt sitten leivoin appelsiinikakun, äidin omasta ehdotuksesta. Kaivoin reseptin netistä, kun olin ensin katsonut äidin vanhaa keittokirjaa vuodelta 1950. Hänen äitinsä, mummini, oli sen nuorelle tyttärelleen antanut aikoinaan. Tein sitten kuitenkin kakun netin reseptin mukaan – siitä sai käsityksen, että resepti oli kirjoittajan ihka oma. Kun istuimme kahvipöydässä kaukkua ja kahvia nauttien, katselin uudestaan vanhaa ruutukantista keittokirjaa – ja huomasin, että resepti oli aivan täsmälleen sama kuin se, jonka mukaan kakun leivon. Määrät, ainesten järjestys ja paistolämpötila olivat prikulleen samat kuin netissä. Jotenkin tuli pettynyt olo; nettiin voi tietenkin kuka vain kopioida omiin nimiinsä vaikka mitä – ja niin tekeekin.

Vuokraemännän kahvikuppi

Kakku onnistui ja oli hyvä mutta hyi hyi sille naiselle joka sen on nettiin laittanut. Ei ole sinun reseptisi!

Olen hiihtänyt ja nauttinuyt kevään kirkkaasta auringosta joka loistaa siniseltä taivaalta ja valkoiselta hangelta tosi kirkkaana. Aurinkolasit kannattaa laittaa silmille kun nyt ulos lumiseen maisemaan tai jäälle menee, muuten tulee lumisokeus! Se on kurja vaiva, olen sen kahdesti kokenut ja silmät ovat ikuisesti valonarat. En tietenkään ymmärtänyt ottaa aurinkolaseja hiihtoretkelle mukaan joten yritin olla "valaistumatta" liikaa! Kymmenen kilometrin hiihtolenkki sai meikäläisen huonokuntoisen ihan sipiksi. Voih!

Vähän väsynyt kaveri

Chinchilla ja muut eläimet pitävät päivittäin mukavaa seuraa kun tässä keittiön pöydän ääressä kotona aikaa vietän, koneen äärellä työpaikkahakemuksia täytellen, puheluja soitellen. Chinchilla haluaa saada ruokaa keittiössä niinkuin muutkin eläimet, kissat kiehnäävät ja tekevät temppujaan, kisailevat. Marsu on hiljaisempi mutta huutaa, jollei ruokaa tipu...

Kissa katsoo kun hiiri puuhailee
auringonkukan siementen kimpussa.

Ulkopöydän alle on muuttanut pieni suurikorvainen metsähiiri. Sitä tuijottavat kissat innosta aivan jäykkinä. Ja hiiri vain popsii linnulle tarkoitettuja siemeniä aivan innoissaan, pelkäämättä. Saa nähdä kuinka kauan hiiri vielä saa  siemeniä popsia ennenkuin kolli sen hengiltä saa. Varis ja harakka kävivät sitä aamupäivällä jo ahdistelemassa.