Bostonlankaa ja kotieläimiä

Lankakaupan ikkuna houkutteli sisään.

Ikkunan takana on kovin valoisaa. Kevät tulee vaikka kylmä on. Hiihtelemään pääsee vielä monta kertaa!

Siinä ovat uudet lankakerät.
Neonväri ei tule esiin kuvassa.

Hankin lanka-alennusmyynnistä viime viikolla paksua neon-väristä Boston-lankaa. Hullu kun olen, menen lankamyymälään heti kun pääsen - ja ulos en sieltä pääse jollei ole jotain mukaan hankittu! Huijaan itseäni ostamalla alennuslankoja - ja sitten olen kuin tupakoija joka on tupakkilakossa - kärytän sätkää salaa jossain pimeässä paikassa. Minä tulin lankojen kanssa kotiin ja melkein vielä ulkovaatteet päällä loin silmukat puikoille ja aloin neuloa.  Aah, mikä olo... ihanaa! Olo oli eufoorinen - neulomisessa on joku koukku josta en vain irti pääse!

Sitten piilotan lankapussin jonnekin sohvan taakse piiloon... on huono omatunto repsahtamisesta, rahan tuhlaamisesta. Ja sitäpaitsi: minullahan on lankaa ennestään vaikka kuinka paljon; silti piti taas uutta saada, Hyi hyi!



Sukat ja yksi nilkkalämmitin, toinen
vielä puikoilla. Tulipa valjun
värinen kuva, mihin väri meni?

Neuloin sukat. Kirkuvan sähäkät, neonväriset sukat jotka nähdessään naapuri piti molempia käsiä suun edessä ja kuiskasi "Ei voi olla... Herran Jumala. Ihana kamalat..." Ja kovempaan: "Miksi sie olet noin kamalaa lankaa mennyt ostamaan? Noistahan saa migreenin. Kuka tommosia voi käyttää, niistähän tulee paha olo."

Noh, meikäläinen on ilmeisesti hyvin omituinen ihminen! Minusta räväkät värit on hauskoja, varsinkin pienissä asioissa. Niinkuin nyt sukissa esimerkiksi. Tai miksei alsuvaatteissa tai muussa pienessä - ikäänkuin mausteena!

Tossut vasta valmistuneina, iltavalossa

Lankaa jäi jäljelle, tein tossut vihreällä. Sitten jäi vielä hiukan lankaa - tein niistä nilkan lämmittimet! Siis en ranteisiin vaan nilkkoihin - tulee ihanan lämmin olo, tällaiselle ikuiselle vilukissalle! Keskimmäinen lapsi omi tossut samantien itselleen, sukat laitan kaappiin odottamaan käyttäjää. Nilkkureita aloin itse käyttää samantien!



Mitä näistä neuloisi... hmm.

Ostin myös kaksi kerää Novitan Säde-lankaa joista yritän keksiä jotakin kivaa... Joku kiva kaulahuivi lienee ainut käyttökelpoinen noista - mutta saako noista kahdesta jotakin, yhdistämällä sillä tavalla, että tulee kivan näköinen lopputulos? Enpä vielä tiedä... Täytyy tutkia!

Eläinmaailma on kevään tullen vilkastunut, niin kotona kuin pihapiirissäkin. Metsähiiri, joka on muuttanut pation alle, ikkunan ulkopuolelle jossa se elelee syömällä lintujen pudottamia siemeniä ja murusia. Eilen keksimmme, että kyseessä onkin äiti-hiiri jolla on kaksi aivan valtavan ihanaa ja pientä poikasta, emoa hiukan tummempia - ne saivat tulla pesän ulkopuolelle eilen. Siinä ne möyrivät lumessa ja vilistivät lintulaudan alle hakemaan ja syömään siemeniä. Yllättävän pelottomia ovat, se täytyy sanoa. Vilistävät lujaa ja löytävät syötävää, istuvat sitten niille sijoilleen keskelle lumikasaa, kietaisevat hännän ympärilleen ja alkavat syödä. Suloisia ovat, pikku-pallerot.

Katti päivälevolla

Tiedän aivan hyvin, että monen mielestä minun juuri nyt pitäisi avata ovi ja laskea kissat ulos pyydystämään hiiret. Mutta en raaski! Päinvastoin, en laske nyt kollia ollenkaan ulos ennenkuin myöhään iltapimeällä kun hiiret ovat jo piiloissaan. Pikku-kissa ei saa yksin ulos mennäkään. Ei sekään kyllä niin kovin pieni enää ole, sillä oli kaksivuotis-syntymäpäivä alkuvuonna. Katti parhaassa iässään!

Kolli on jo harmaantunut.

Pari vuotta sitten meillä oli hiiriä puutarhassa asustelemassa viimeksi. Silloin kolli napsi ne suuhunsa sieltä yksitellen, koko suku taisi mennä siinä. Ainakaan niitä ei ole näkynyt ennenkuin nyt.  Varmasti nyt käy samoin jossain vaiheessa - yritän kyllä vielä antaa niiden nauttia elämästä, jos vain voin. Onhan pihapiirissä harakoita ja variksiakin; ne pyydystävät helposti pieniä jyrsijöitä. Ja näimme myös haukan reilu viikko sitten tässä lähellä - ylhäällä, oikeastaan. Korkealla lensi, varikset laumana ahdistelivat sitä.

Miten lie ovat hiiret, tai tuo emo joka varmasti on synnyttänyt poikasensa pesässään jokunen päivä sitten, tänne osanneet muuttaa, sitä mietin. Tulee mieleen satukirjojen tarinat hiiriperheistä ja niiden sievistä kodeista...