Palmusunnuntaina alkaa hiljainen viikko

Palmusunnuntai. Aurinko paistaa ja sää on hieno. Meillä ei tänään käynyt yhtään virpojaa eikä tänä vuonna kukaan omista lapsista enää virvo. Viime vuonna vielä virpoi - viime vuonna meillä askarreltiin vielä kymmeniä virpomavitsoja. Se aika on nyt ohi - haikeaa.

Mielen on muutenkin vallannut outo haikeus ja olon apeus. Miksi tehdä mitään, miksi yrittää ja pusertaa kun mikään ei tunnu johtavan mihinkään. Töitä en saa vaikka miten töitä haen. Olen yksin kodissa ja kaupungilla, teiden vierustoilla ja metsäpoluilla – aina vain yksin.

Elämä on kaunista mutta oma olo sellainen, että voisi jo muualle tästä joutaa... Mietin viime vuoden palmusunnuntaita jolloin juttelin vielä kahden sen jälkeen maailmasta poistuneen sukulaisen kanssa. Maailma on nyt erilainen samlla kun se on ihan samanlainen.... Yhden ja kahden kohdalla voi tapahtua maailmanloppu, muutn maailma menee eteenpäin kuin aina ennenkin.

Katselen luontoa ja kukkia. Kukkia ja kaikkea luontoon liittyvää rakastan yli kaiken. Kaikki kaunis antaa voimaa ja virtaa – ja se saa myös monet muut - varsinkin suvun miehet jotka ovat vahvoja ja menestyviä, kunnollisia ja asiansa osaavia – naureskelemaan. Olen kukkia ja hyönteisiä ihaileva täti.

Keittiön pöydän kulmalla on ruukku jossa pikkunarsissit avaavat kohta nuppunsa. Ruukuissa on ruohon siemeniä; pääsiäispyhiksi niihin kasvaa vihreä pikku-nurmi, pääsiäisruoho. Lasisessa vaasissa omenapuun oksat avaavat nuppuja, tulisko niihin pienet tuoksuvat kukat pääsiäiseksi?

Nukuttaa ja olo on kuin hakatulla madolla, vaikka en ole muuta tehnyt kuin kotihommia ja ruokaa lapsille laittanut. Tämä on sitä masennusta joka seuraa ”vääjäämättä” työnhakijaa joka tekee työtä työnsaannin eteen mutta mitään ei tapahdu.

Olen unohtunut tänne nurkkiini – eikä kukaan kaipaa missään, millään lailla. Voisin poistua vasemmalle aivan hienosti – jollei noita lapsia ja omaa äitiä olisi. Miksi pitää näin kitua ja kärvistellä – jollei minusta tosiaan ole mitään iloa enää kellekään, mitenkään? Onko enää koskaan, missään - kellekään?

Yritetään vielä. Yritän jaksaa. Vielä en asu sillan tai veneen alla – mutta kaukana ei ole se aika enää.