Vapun ajan pohdintoja työstä ja elämästä

Puiston nurmikko täyttyi kuohuviinipulloista.

Vappu tuo kesän. Kuulemma. Lumi onkin jo melkein poissa - vain rakennusten pohjoispuolilla ja takapihoilla on vielä kasoja - niinkuin täällä meillä on pyykinkuivauspaikka vielä lumikinoksen vallassa - mutta eiköhän tuokin lumi pian haihdu ilmaan. sitten voi taas viedä lakanat ulos kuivumaan ja saamaan hyvää tuoksua!

Juhlijoita vilpoisassa ilmassa

Osta pallo!

Mustarastaat ja räkättirastaat tepastelevat pihalla, peipponenkin siinä astelee ja talitintit tulevat vielä laumana tarkastamaan lintulaudan ja sen ympäriston tilanteen pari kertaa päivässä. Pihalla krookukset kukkivat - olen iloinen, että kukaan talon muista asukkaista ei ole niitä vielä kskonut pois. Asun oudossa taloyhtiössä - parin talon asukasperhettä pitävät sellaista jöötä täällä, että välillä karmaisee. He vetävät kasvit juurineen maasta enkä itse ymmärrä miksi. Olen istuttanut tosi upeita liljoja ja iiriksiä, krookuksia ja laatikoissa olevat orvokit oat siementäneet suuren alueen täyttee erivärisiä orvokkeja - ne on kaivettu joka kesä pois silloin kun olen ollut poissa kotoa. Samaten omalle piha-alueelle istuttamani kuusen taimet. Nyt olen odotellut, että krookukset nyhdetään pois - ovat onneksi saaneet olla paikoillaan. Ehkä siksi, kun olen ollut kotona.

No - kevät ja kohta jo kesä on täällä. Vaikka olisi kuinka pottumaiset naapurit ja huono taloustilanne niin kesä tulee, aurinko paistaa ja ruoho viheriöi!



Omat krookukseni, ihanat!

Vappu oli meni - kävimme katselemassa hulinaa lapsen kanssa - joimme simaa ja söimme munkkeja. Sillit, oluet ja kuoharit eivät meillä kuluneet, ehkä joskus tulevaisuudessa vielä! Isot lapset juhlivat omissa porukoissaan; he ovat nyt poissa kotoa ja olo on hiukan tyhjä. On  outoa, että huoneisiin ei tule enää ketään; ovi ei kolahda yöllä eikä keittiöön syty valo, jääkaapista ei häviä maito ja ruoka. Olen nuorimmaisen kanssa täällä kaksin - ja olen iloinen että hän on vielä kotona.

Lasten muutto kotoa on uudenlaisen elämän alku; katsotaan, kuinka osaan sen elää ja osaanko aloittaa jotakin uutta!

Kävin sekä maanataina että tiistaina työhaastatteluissa. Maanantain haastattelu meni niin hyvin, että he toivottivat minut saman tien tervetulleeksi töihin! Kolme haastattelijaa pöydän ympärillä esitteli toimintaa, kyseli ja haastatteli ja jutteli kanssani tunnin verran; työ  olisi todella mielenkiintoista; pääsisin jopa johtoryhmän työhön mukaan. Ainut - ja hyvin kurja yksityiskohta tässä työssä on se seikka, että puolen vuoden pestistä ei makseta yhtään palkkaa. Työt saisin aloitta vaikka heti - tai sitten heti kesälomakauden jälkeen elokuun puolivälissä. Olen maanantaina aloittamassa toisessa paikassa niin ikään puolen vuoden työjaksoa, ilman palkkaa senkin. Mietin, että voisin taktikoida niin, että olisin siinä ensimmäisessä paikassa kolme kuukautta, siirtyisin sitten siihen toiseen ja olisin siellä kuusi kuukautta. Oppisin näin kahden täysin erilaissen työn kulttuurin ja alan. Toinen on valtion hallintoa ja toinen kansainvälinen järjestö.

Näistäkin iloitsen: ruipelo pelargooni innostui kukkimaan,
orkideat aloittelevat kukkavanojen työstämisen ja kukkivat kohta

Tiistaina, vappuaattona olin haastattelussa palkalliseen puolen vuoden pätkätyöhön. Homma on superkiinnostava ja tunnen henkilön joka palkkaa itselleen alaista. Tästä työstä vastaus tulee vasta joskus viikkojen päästä - pesti alkaa heinäkuussa ja kestää vuoden loppuun. Tätä työtä toivon eniten itselleni - se on kiinnostava, minulla on kokemusta juuri tuon kaltaisesta työstä - ja siitä saa palkkaa! Haastattelu meni hyvin, siis omasta mielestäni. Olin ensimmäinen haastateltu; yhteensä kandidaatteja haastatellaan "noin 7". Olen jäänyt monta kertaa kakkoseksi, voi kun nyt saisin ensimmäisen palkinnon - työpaikan!

Palkka on tärkeä; nyt kun minulle tulee vain näitä tarjouksia töistä, jotka kyllä ovat sisällöltään hyvin haastavia ja paljon ammattitaitoa ja paneutumista vaativia, mutta ilman palkkaa tulee tunne, että tässä voisi tehdäkin töitä ilman palkkaa. Mutta sitten; eihän kukaan voiu nyky-yhteiskunnassa elää, jollei pysty maksamaan ruokakaupan laskua, asumista ja sähkölaskua sun muuta. Minulla on vielä yksi lapsikin huolletavana; saan hänestä lapsilisää mutta enhän mitenkään voi elää pelkässä lapsilisällä! Nyt jo olen saanut rahaa lainaksi ja lahjaksi; nekin pitää maksaa takaisin jotenkin, joskus - pian!

Symbolista: kuolemaantuomittu
kukoistaa kauniimpna kuin ikinä

Elämä on monimutkaista! Kunpa joku neuvoisi kuinka pitää tehdä - itse teen asioitani pohtimalla järkisyitä ja kokonaisuutta; nitä kannattaa tehdä mutta pääsenkö yhtään eteenpäin? Se on selvää, että kukaan ei minun elämääni auta eteenpäin jollen itse sitä tee; jos tarjoan itseäni ja omaa työpanosta ilmaiseksi, se otetaan vastaan ja hyödyn korjaa työnantaja. Itse saan kokemusta ja oppia - mutta johtaako se mihinkään?

Se jää vielä nähtäväksi. Tänään hoitelen asioita, katson luontoa ja olen iloinen, että minulla on koti ja ruokaa. Jos jotain olen viimeisen vuoden aikana oppinut, on olla iloinen siitä mitä juuri nyt on. Kun on koti ja ruokaa, omilla lapsilla asiat hyvin ja kaikki olemme terveitä - siinä on tosi paljon asioita joiden takia voi olla iloinen. Ihan vaan omassa mielessään, yksin ja tahollaan!