Kuinka työnsaantimahdollisuuksia parannetaan

Tilastotietoa ja vinkkejä työnhakijoille

Työvoimaviranomainen on aktivoitunut minun kanssani. Olen saanut jo kolme meiliä heiltä reilun viikon sisään - yhtä paljon kuin yli kahden vuoden akana yhteensä!

Ensin vähän takaumaa - miten tähän on tultu
Kun jäin työttömäksi joitakin vuosia sitten, ensimmäisen kerran, kävin ilmoittautumassa TE-toimistossa, juttelin pitkään virkailijan kanssa joka selvitti mitä nyt tuleman pitää - mitä tulee tapahtumaan ja kuinka töitä haetaan. Sitten tämä TE-toimisto lakkautettiin niinkuin moni muukin. Minua palvellut virkailija siirtyi aivan muualle ja muihin töihin ja kertoi, että minun  pitää etsiä uusi toimisto jostain lähikaupungeista, ei väliä mistä.

Sitten kävin naapurikaupungin toimistossa jossa minut merkittiin siellä olevan virkailijan asiakkaaksi. En tavannut henkilöä koska loma oli juuri meneillään, juttelin hänen kollegansa kanssa joka jäikin sitten pian eläkkeelle. Mitään ei tapahtunut erittäin pitkään aikaan - en saanut tapaamisia "omalta" nimetyltä virkailijalta - en päässyt tapaamaan häntä eikä hän vastannut meileihini. Puhelinnumeroa työvoimatoimiston virkailijoille ei anneta asiakkaille - pelko lienee, että häiriköisimme heitä vaikka millä keinoin.  Heh! Itselleni ei tulisi ihan hirveästi mieleen soitella ylimääräistä virkailijoille. Ymmärrän, että heiltä pitäisi saada apua edes jollain tasolla työnhakuun, mutta virkailijan työ-ote ei yleensä ihan hirveän aktiivinen ole, joten odotusarvo avunsaantiin on jo alun alkaen pienehkö. Joillakin voi toki palaa pinna, kun mitään apua ei tule.

Työtä etsimässä. Jonotetaan neuvontaan.

No. Virkailija ei siis ikinä ollut minulle tavattavissa. Kun olin laittanut hänelle muutaman meilin noin kahden vuoden kuluessa, sain häneltä joskus pitkän aikaa sitten ajan reilun kahdeksan  kuukauden (siis todellakin, yli puolen vuoden eli 8 kuukauden) päästä. Hänellä oli loma taas siinä juuri silloin, sitten oli kai muita kiireitä... Sekin aika sitten peruuntui, kun kävin toimistolla ja ottelin printtejä avoimista työpaikoista ihan toisessa kaupungissa ja sain siellä ohjeita hakea yhteen työvoima-koulutukseen. Samalla siis peruuntui aika omalle virkailijalle jota yhäkään en ole tavannut! Olen googlannut tätä mysteeri-ihmistä mutta häntä ei löydy netistä. Onkohan tyyppi edes oikea ihminen, vai vaan joku robotti tai vastaus-automaatti, mietiskelin. Miksi ylipäätään hänet on minulle merkitty, kun kiinnostusta ei ole puolen puupennin vertaa?

Hain sitten koulutukseen/harjoittelupaikkaan ja laitoin hakemuksen eteenpäin, sähköisesti, kuten pitikin. Hakemus meni tietenkin omalle virkailijalle jonka piti antaa minusta lausunto.  Ei mennyt kuin vajaa viikko niin minulle kolahti postilaatikkoon kirje TE-toimistosta. Avasin kirjeen vapisevin sormin ja luin kirjeestä, että hakemukseni koulutukseen oli hylätty. Hakijoita oli kolminkertaisesti paikkojen määrään nähden - ja minä en ollut yksi niistä kahdestakymmenestä joka oli valittu. Allekirjoittajana oli "oma" virkailijani. Hän osasi siis tehdä päätöksen minusta; lahjakas veijari!

Virkailija on siis olemassa ja hoitaa taustalla asioitani aktiivisesti, eikö niin?

Uusi apu työnhakuun - innokas ja kokematon
Keväällä, käydessäni jälleen työvoimatoimistossa, en tokikaan tavannut omaa virkailijaani, mutta joku ystävällinen sielu viraston uumenista tuli kysymään, olisiko minusta hyödyllistä saada opastusta työnhakuun. No, tietenkin - kaikki apu työn saannin avittamiseksi on toivottavaa. Kyllä kiitos, sanoin. Niinpä minulle varattiin aika ja heti kohta parin päivän päästä istuinkin nuoren naisen edessä hänen edustamassaan koulutus-yrityksessä ja vastailen tämän kysymyksiin oman työnhakuni tiimoilta. Nainen katselee CV:täni, työhistoriaani ja LinkedIN-profiiliani. Sanoo kaiken näyttävän tosi hyvältä, mutta ehkä voisin laittaa hiukan värikkäämmän asun valokuvaan - se voisi näyttää paremmalta. Hänen mielestään voisin myös katsoa suoraan kameran linssiin, ei hiukan sivulle kuten nyt kuvassa teen.

Hän ehdotti myös, että paksuntaisin eli boldaisin hakemuksessani aikaisempien työnantajien nimet, laittaisin sarkaimella entisten työpaikkojen päivämäärät hiukan enemmän oikealle. Tulisi näin kivemman näköiseksi hakemus, tuumaili hän.

Sisältöön hän ei puuttunut ollenkaan. Hän on nuori, ehkä noin 25-vuotias ja haluaa tehdä hyvää työtä - katsoo minua silmiin pää kallellaan ja on ihan liikuttava siinä yrittäessään olla ammattitaitoinen ja vakuuttava. Hänellä ei ole harmainta hajua minun alastani tai niistä yrityksistä joissa olen ollut töissä - tai kielitaitoa lukea englannin- ja ruotsinkielisiä hakemuksiani ja ansioluetteloita muuten kuin päällisin puolin.

Tapaan hänet puolen vuoden ajan noin joka toinen viikko. Huomenna tapaamme taas. Kerron hänelle mitä töitä olen hakenut ja hän kehuu aktiivisuuttani. Kertoo sitten varmasti, kuinka jotkut muut hänen avustettavansa - jotka työskentelevät aivan eri aloilla esimerkiksi yksi trukkikuski ja yksi suurkeittiön työntekijä - ovat päässeet eteenpäin hakujensa kanssa.

Tunnen suurta turhautumista; joudun matkustamaan tunnin päästäkseni hänen pakeilleen. Tapaamisista ei ole itselleni mitään hyötyä, mutta saahan hän, nuori työntekijä,  kokemusta akateemisen työttömän kohtaamisesta. Ja onhan minulla aikaa! Harmi vaan, että käynteihin kuluu rahaa kympin verran joka kerta.

Muita työttömien tapaamisia
Tänään olin toisessa  työttömien tapaamisessa. Katsoimme - jälleen kerran - kunkin osallistujan työnhaku-asiakirjoja ja LinkedIn-profiileja ja kuinka niiden avulla saa töitä. Puhuttiin sosiaalisen median käytöstä hieman. Sellaista, perusasiaa.

Apua oman LinkedIn-profiilin luomiseen 

Muutin sitten omaa profiiliani ohjeen mukaan. Saas nähdä, miten ämmän käy; alkaako soittoja ja yhteydenottoja tulla?

Ensi viikolla tapaan jälleen uuden TE-toimiston värväämään rekrytointi-yrityksen edustajan. Mies jo soitti ja reippaana oli varma, että pian olen työllistynyt! Kertoi, että katsotaan minun CV:ni ja työnhakupaperini kuntoon, niin sitten varmasti alkaisi työpaikka löytyä jo ihan pian, ennen joulua voisin olla jo töissä! Mieshenkilö oli uskottava kertoessaan, että kaltaiseni henkilö varmasti saa työtä; hän sanoi jo minun äänestäni kuulevansa, että olen hyvä tyyppi. Töitä tulee - kunhan ensin kaikki dokumentit saadaan kuntoon!

Voi huokaus!

Herran pieksut! Nuo tyypit luulevat tosissaan, että olen työtön koska minulla on niin huonot LinkedIn-sivustot ja CV sekä hakemus aivan rupu-tasoa - ja ihan automaattisesti, ilman, että ovat edes katsoneet mitä olen tehnyt.... 

Tällaista kannattaa kokeilla. Voi auttaa työnsaannissa!

Omat dokumenttini on tässä vuosien saatossa tarkastettu ties kuinka monta kertaa - oman ammattiliiton edustajat, heti työttömyyden alettua ja sitten muutaman kerran sen jälkeen. Nyt sitten TE-toimisto laittaa oikein kunnolla paukkuja tähän - ymmärrettävästi tämä on helpoin osio korjattavaksi - itse työn saanti on vaikeampaa, vaikka olisi kuinka upeat paperit, hakukirjeet ja muut proopuskat.

Kattellaan. Kyllä se tästä vielä irtoaa, jotenkin. Se työpaikka - mutta omin avuin, luulen!

Vapun ajan pohdintoja työstä ja elämästä

Puiston nurmikko täyttyi kuohuviinipulloista.

Vappu tuo kesän. Kuulemma. Lumi onkin jo melkein poissa - vain rakennusten pohjoispuolilla ja takapihoilla on vielä kasoja - niinkuin täällä meillä on pyykinkuivauspaikka vielä lumikinoksen vallassa - mutta eiköhän tuokin lumi pian haihdu ilmaan. sitten voi taas viedä lakanat ulos kuivumaan ja saamaan hyvää tuoksua!

Juhlijoita vilpoisassa ilmassa

Osta pallo!

Mustarastaat ja räkättirastaat tepastelevat pihalla, peipponenkin siinä astelee ja talitintit tulevat vielä laumana tarkastamaan lintulaudan ja sen ympäriston tilanteen pari kertaa päivässä. Pihalla krookukset kukkivat - olen iloinen, että kukaan talon muista asukkaista ei ole niitä vielä kskonut pois. Asun oudossa taloyhtiössä - parin talon asukasperhettä pitävät sellaista jöötä täällä, että välillä karmaisee. He vetävät kasvit juurineen maasta enkä itse ymmärrä miksi. Olen istuttanut tosi upeita liljoja ja iiriksiä, krookuksia ja laatikoissa olevat orvokit oat siementäneet suuren alueen täyttee erivärisiä orvokkeja - ne on kaivettu joka kesä pois silloin kun olen ollut poissa kotoa. Samaten omalle piha-alueelle istuttamani kuusen taimet. Nyt olen odotellut, että krookukset nyhdetään pois - ovat onneksi saaneet olla paikoillaan. Ehkä siksi, kun olen ollut kotona.

No - kevät ja kohta jo kesä on täällä. Vaikka olisi kuinka pottumaiset naapurit ja huono taloustilanne niin kesä tulee, aurinko paistaa ja ruoho viheriöi!



Omat krookukseni, ihanat!

Vappu oli meni - kävimme katselemassa hulinaa lapsen kanssa - joimme simaa ja söimme munkkeja. Sillit, oluet ja kuoharit eivät meillä kuluneet, ehkä joskus tulevaisuudessa vielä! Isot lapset juhlivat omissa porukoissaan; he ovat nyt poissa kotoa ja olo on hiukan tyhjä. On  outoa, että huoneisiin ei tule enää ketään; ovi ei kolahda yöllä eikä keittiöön syty valo, jääkaapista ei häviä maito ja ruoka. Olen nuorimmaisen kanssa täällä kaksin - ja olen iloinen että hän on vielä kotona.

Lasten muutto kotoa on uudenlaisen elämän alku; katsotaan, kuinka osaan sen elää ja osaanko aloittaa jotakin uutta!

Kävin sekä maanataina että tiistaina työhaastatteluissa. Maanantain haastattelu meni niin hyvin, että he toivottivat minut saman tien tervetulleeksi töihin! Kolme haastattelijaa pöydän ympärillä esitteli toimintaa, kyseli ja haastatteli ja jutteli kanssani tunnin verran; työ  olisi todella mielenkiintoista; pääsisin jopa johtoryhmän työhön mukaan. Ainut - ja hyvin kurja yksityiskohta tässä työssä on se seikka, että puolen vuoden pestistä ei makseta yhtään palkkaa. Työt saisin aloitta vaikka heti - tai sitten heti kesälomakauden jälkeen elokuun puolivälissä. Olen maanantaina aloittamassa toisessa paikassa niin ikään puolen vuoden työjaksoa, ilman palkkaa senkin. Mietin, että voisin taktikoida niin, että olisin siinä ensimmäisessä paikassa kolme kuukautta, siirtyisin sitten siihen toiseen ja olisin siellä kuusi kuukautta. Oppisin näin kahden täysin erilaissen työn kulttuurin ja alan. Toinen on valtion hallintoa ja toinen kansainvälinen järjestö.

Näistäkin iloitsen: ruipelo pelargooni innostui kukkimaan,
orkideat aloittelevat kukkavanojen työstämisen ja kukkivat kohta

Tiistaina, vappuaattona olin haastattelussa palkalliseen puolen vuoden pätkätyöhön. Homma on superkiinnostava ja tunnen henkilön joka palkkaa itselleen alaista. Tästä työstä vastaus tulee vasta joskus viikkojen päästä - pesti alkaa heinäkuussa ja kestää vuoden loppuun. Tätä työtä toivon eniten itselleni - se on kiinnostava, minulla on kokemusta juuri tuon kaltaisesta työstä - ja siitä saa palkkaa! Haastattelu meni hyvin, siis omasta mielestäni. Olin ensimmäinen haastateltu; yhteensä kandidaatteja haastatellaan "noin 7". Olen jäänyt monta kertaa kakkoseksi, voi kun nyt saisin ensimmäisen palkinnon - työpaikan!

Palkka on tärkeä; nyt kun minulle tulee vain näitä tarjouksia töistä, jotka kyllä ovat sisällöltään hyvin haastavia ja paljon ammattitaitoa ja paneutumista vaativia, mutta ilman palkkaa tulee tunne, että tässä voisi tehdäkin töitä ilman palkkaa. Mutta sitten; eihän kukaan voiu nyky-yhteiskunnassa elää, jollei pysty maksamaan ruokakaupan laskua, asumista ja sähkölaskua sun muuta. Minulla on vielä yksi lapsikin huolletavana; saan hänestä lapsilisää mutta enhän mitenkään voi elää pelkässä lapsilisällä! Nyt jo olen saanut rahaa lainaksi ja lahjaksi; nekin pitää maksaa takaisin jotenkin, joskus - pian!

Symbolista: kuolemaantuomittu
kukoistaa kauniimpna kuin ikinä

Elämä on monimutkaista! Kunpa joku neuvoisi kuinka pitää tehdä - itse teen asioitani pohtimalla järkisyitä ja kokonaisuutta; nitä kannattaa tehdä mutta pääsenkö yhtään eteenpäin? Se on selvää, että kukaan ei minun elämääni auta eteenpäin jollen itse sitä tee; jos tarjoan itseäni ja omaa työpanosta ilmaiseksi, se otetaan vastaan ja hyödyn korjaa työnantaja. Itse saan kokemusta ja oppia - mutta johtaako se mihinkään?

Se jää vielä nähtäväksi. Tänään hoitelen asioita, katson luontoa ja olen iloinen, että minulla on koti ja ruokaa. Jos jotain olen viimeisen vuoden aikana oppinut, on olla iloinen siitä mitä juuri nyt on. Kun on koti ja ruokaa, omilla lapsilla asiat hyvin ja kaikki olemme terveitä - siinä on tosi paljon asioita joiden takia voi olla iloinen. Ihan vaan omassa mielessään, yksin ja tahollaan!