maanantai 29. huhtikuuta 2013

Margin Call - Wall Streetin maailmassa

Kävin videovuokraamossa tarkoituksena vuokrata DVD jota suositeltiin kurssilla katsottavaksi: Margin Call. En millään meinannut löytää filmiä vuokraamon hyllystä joten poimin sieltä toisen samasta teemasta, Wall Street-nimisen elokuvan jossa pääosassa jo todella legendaarinen Gordon Gekko. Sitten löytyi se filmi mitä olin etsinytkin - menin kassalle ja vuokrasin molemmat.

Kotona huomasin, että olin napannut hyllystä sen ensimmäisen, vuoden 1987 tehdyn Oliver Stonen Wall Streetin, en sitä kakkososaa jonka luulin hyllystä noukkineeni. Äh. Mutta kannattaahan tämä alkuoeräinenkin toki katsoa vielä kerran, tosiaan!

Margin Call on vuonna 2011 valmistunut 2011 ja kertoo viimeisimmän talousromahduksen alkuasetelmasta Wall Streetin "rahakone-yrityksessä". Keskiössä on pankkien synnyttämä asuntokupla jossa asuntojen hinnat nousivat keinotekoisesti koko ajan korkeammiksi, asuntoihin sai lainaa vakuudettomasti ja kupla suureni suurenemistaan, pankeissa työskentelevien palkkiot nousivat miljoonalukkaan - ja kuplan puhkeamisen jälkeen koko USA ja hiljalleen koko maailmantalous meni polvilleen. Sen mainigeissa seilataan yhä vieläkin. Tulee mieleen yhtä sun toista filmiä katsoessa - joka alkaa talossa pitkään palvelleen riskianalyytikon, ryhmän esimiehen, irtisanomisella. Irtisanominen huomataan pankissa pian virheeksi - analyytikolta jäi kesken tehtävä, jonka hän antoiu yhdelle alaiselleen/tiiminsäjäsenelle. Muistitikulla oleva materiaali huomataan kriittiseksi ja saa  aikaan valtavan, vuorokauden mittaisen hässäkän jossa johtokunta tekee suunnitelman ja tilanteen kehitystä seurataan eri pelaajien näkökulmasta.

Kun on itse kokenut suuressa yrityksessä talouden huononemisen ja irtisanomisen, ollut mukana erilaisissa tilanteen korjaamiseen ja toisaalta kustannusten leikkaamiseen liittyvissä suunnitteluryhmissä, tuntui elokuvan esiintuoma kova rahan ja vallan maailma ikävän tutulta. USA:ssa irtisanotun henkilön on lähdettävä talosta saman tien - vartija seisoo niskan takana ja katsoo kun pakkaat tavarasi ja vahtii, että puhu kellekään tai vahingoita firman omaisuutta. Näin se näytettiin elokuvassa ja näin se on tosielämässäkin - siihenkin olen kansainvälisessä yrityksessä tottunut ja sen nähnyt. Rankkaa, viimeisen päälle. Amerikkalainen bisness-kulttuuri on kovempaa kuin eurooppalainen, siinä ei paljon tunteilla - ja se voi olla tosi rankka työntekijälle. Aamulla olet iloisena juomassa kahviautomaatilla kahvia ja juttelet niitä näit. Kahden tunnin kuluttua voit olla jo ulkona talosta, kaikki henkiläkohtaiset tavarat muovikasseissa kädessäi ja irtisanottu. Mitään asiaa työpaikalle ei enää ole, suhteet työkavereihin katkeavat ja elämä on minuuteissa saanut täysin uuden käänteen. Suomessa irtisanomisprosessi voi olla kuukausien mittainen ja usein lähtijöille järjestetään läksiäiset....

Margin Callissa on nimekkäitä näyttelijöitä; monet olivat tutun näköisiä aiemmista elokuvista ja TV-sarjoista. Tummin sävyin kuvattu elokuva jossa liikutaan öisessä New Yorkissa, kävellään korkean lasiseinäisen toimistorakennuksen käytävillä ja sinisinä loistavien tietokoneruutujen täplittämässä avotoimistossa antaa ankeahkon ja kovan kuvan rahamaailmasta - mutta New Yorkin maisemat ovat hulppeita. Elokuvassa näytetään pieniä inhimillisä piirteitä elämästä - toki nekin tavallaan surkeita. Johtajan koira on kuolemassa syöpään ja hän suree sitä, enemmän kuin alaisiaan joille annetaan potkut. Alaisten nimiä ei johtaja muista - he ovat "vain" työssä firmassa, tekevät rahaa firmalle, johdolle ja toki myös itselleen - bonukset ovat megalomaanisia. Johtaja on itse vaimostaan eronnut, ilmeisesti hän on naimisissa enemmänkin työpaikkansa kanssa.

Elokuva on hyvä. Ajatuksia herättävä, ainakin suuren yrityksen rahanteko- ja tuloksenteon pakossa eläneelle.

Erinomainen on ilman muuta Gordon Gekkonkin tarina. Itselleni kävi niinkuin ahneelle usein: haukkasin liian suuren palan - en sitten ehtinyt katsoa Wall Streetista kuin osan... Olen niin hömelö, ja kai niin vanha, että haluan sulatella tarinaa sen jälkeen kun olen elokuvan katsonut; en siis halua heti perään sukeltaa uuteen tarinaan... Tästä elokuvasta näin unta yöllä ja heräasin niinkuin olisin itse sisällä elokuvaa, ja elokuva todellista omaa elämääni...

Niinpä sitten vein Wall Streetin vuokraamoon ja päätin vuokrata sen uudelleen, sen perään katson sitten sen kakkososan!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti