Hiihtoloma, luonto ja tyhjä tili

 



Tänään.
Hiihtolomasäässä.

Niin on sitten hiihtoloma täällä. Lumi on märkää loskaa ja saappaat lämpimillä sukilla parhaat jalkineet. Suksia ei ole otettu tänä vuonna esiin vielä ollenkaan; ei oteta tälläkään viikolla, vaikuttaa. Sääli, olisi ollut tosi kiva hiihdellä vaikka muutaman kerran, mutta ehkä tässä vielä ehtii!

Luonto näyttäytyy sumuisina taivaanrantoina, painavana lumena puiden oksilla – aina vuoropäivin. Lunta kuitenkin on, ja aamulla sen päällä on ohut pakkaskuori johon voi heitellä linnuille siemeniä ja leivän muruja. Lintuja on keittiön ikkunan takana onneksi melkein joka päivä, varpusista ja talitinteista mustarastaisiin ja varislintuihin. Poikkeuksen teki se parin viikon takainen lintujen bongauspäivä jolloin ne hävisivät jonnekin oudosti. Edellispäivänä oli piha täynnänsä lintuja, samoin seuraavana – mutta kun halusin laskea linnut sinä nimenomaisena päivänä kun piti, ei niitä näkynyt missään. Outoa! Tosi outoa..... Taisivat tietää laskennasta ja mennä piiloon, ihan piruuttaan!

Kaverit syömässä.

Tänään saimme jo pitkään poissa olleen hienon fasaanin taas pihaan. Olin niin iloinen sen tulosta, ettöä tuijotin sitä pitkään kun se söi ihan lähellä minua, reilun metrin päässä. Kaunis lintu, tarkasti seuraa ympäristöä. Pieni pää sillä on ja oudon nysät siivet joita se pörhisteli syömisen välissä. Varis katseli kauempaa, vei osan fasaanille varaamistani siemenistä.

Rahat on loppu. Totaalisen loppu. Olen lähettänyt työttömyyspäivärahahakemuksen jo aikaa sitten, viime vuonna olisin saanut rahan jo yli viikko sitten. Nyt meitä työttömiä on niin paljon, että rahoja saa odotella tosi pitkään. Se on kamalan stressaavaa – miten sanoa pankille, taloyhtiölle ja muille ”velkojille” että kassassa on ruuhkaa, maksan kyllä..... Soitin kassaan ja kysyin, milloin raha tulee ja miksi kestää näin kauan. Sain kuulla, että näin vuodenvaihteessa on aina ruuhkaa! Helmikuun puoliväli ei ihan vuodenvaihdetta mielestäni ole – mutta heille on. Kuulemma menee vielä viikko ennenkuin he saavat minun rahani maksuun ja sitten menee noin kolme pankkipäivää, että se tulee minun omalle tililleni.  Miten raha voi matkustaa kolme pankkipäivää tililtä toiselle??? No – panklin täytyy tehdä rahaa jostakin, siksi se makuuttaa rahoja tileillä ennen maksamista – se on niiden oikeus, sillä ne pitkälsti elävät...

Eläisipä itsekin jotenkin. Alkaa olla lopun viimeinen näytös pian käsillä. Olen ollut ssen verran kauan jo vailla työtä, että korvaukset pienenevät. Kohta olen ”kuula kalloon” –tilanteessa; jollei rahaa ole, ei voi olla elämääkään. Hitto vie. Tajusin tänään, että meillä ei ole kohta uokaa mitä syödä; vielää on ryynejä ja jauhoa, säilykepurkkeja ja muutamalle päivälle ruokaa – kissan pitää myös saada ruokaa, samoin jyrsijöiden. Ja lintujen samoin. Maha tulee kipeäksi stressistä.

Ruokarahatkin on ihan lopussa; kaikki rahat on. Syömme puuroa, kalapuikkoja ja paistettuja perunoita. Makarooneja on onneksi myös kaapissa, samoin spagettia.  

Tänään leivoin mokkaruutuja; kaapissa oli tarvikkeet yhteen pellilliseen. Säikähdin, kun löysin tomusokeripurkistamustia kuoriaisia; mistä hitosta ne ovat tulleet? Aloin leipoa saman tien, putsasin kaapin. Minulla ei totisesti ole varaa heittää jauhoja roskiin, muusta ruuasta puhumattakaan! Laitoin valmiit leivonnaiset sitten pakasteeseen – se toimii nyt jotenkin vaikka mittari näyttääkin sisätilalämmöksi +23 astetta. Välillä sevinkuu ja piippaa, kaikki sulaa. Nyt toivon, että se pitää kutinsa edes jonkin viikon; kesällä se ei toimi kun on lämmin, mutta jos nyt jonkin aikaa vielä kuitenkin. Pakastin on melkein tyhjä, siellä on vain nuo leivonnaiset ja pari pakettia kalapuikkoja ja kolme pussia pakastevihanneksia. Ja muutama runebergin torttu, piilossa!

Koti on vielä jäljellä. Kuinka kauan? Joka päivästä kannattaa nauttia tosi avoimin mielin,  niin kauan kun asiat edes jotenkuten toimivat. Olo on vähän kuin vakavasti sairastuneella; nauti vielä kun voit. Kohtatämä loppu, ja joka tapauksessa mennään huonompaan suuntaan.

Huomenna yritän myydä vanhat levyni. Jos niistä saisi jotakin. Kirjoja yritän myydä myös – se on vaikeampaa. Ehkä vaatteitakin, ja muuta tavaraa kotoa. Kirjat eivät käy kaupaksi, niitä saa ilmaiseksi kirjastoista ja melkein ilmaiseksi kirppareilta.

Lama-aika syö. Ja sattuu. Mutta - näin on sanonut joku viisas ajattelija. Siihen nojaudun nyt:

Hyvin usein voittajia ovat häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.