Päiväretki Helsinkiin ja eduskuntataloon

Kaikuva käytävä

Sunnuntai-iltana soitti lapsuudenystävä kotiseudulta ja kysyi, lähtisinkö hänen seurakseen ostoksille, hän kun on nyt talvilomalla ja puoliso töissä. Hän on pitkään ollut aikeissa käydä ostamassa verhot olohuoneeseen ja keittiöön, pöytäliinan kuluneelle keittiön pöydälle. Ulkoiluvaatteetkin ovat uusimisen tarpeessa. Olisi kiva nähdä ja "humputella". Kerroin, että meikäläinen ei oikein minnekään tästä uskalla lähteä, muuta kuin kävelylle ulos. No money, no funny...

"Ei kun nyt lähdet kyllä ulos, tulet makutuomariksi ja pidetään kiva päivä. Et tarvitse rahaa kun junamatkaan. Minä tarjoan  kahvit ja pullat." Vielä epäröin; on noloa, kun ei ole rahaa sentin senttiä. Ja täytyy sitten pullatkin ottaa vastaan... "Hei Janika, sinä olet kuskannut minua autolla niin monta kertaa ja jouluna tarjosit glögit ja viinit, joulutortut ja kahvit. Nyt on minun vuoro. YTämä on ytävänpäivälahja. Siitä ei saa kieltäytyä."

Suostuin. Omalta osaltani kysyin, voitaisiinko mennä käymään eduskunnassa, kierrokselle tutustumaan taloon. Edustajat ovat poissa maanantaisin ja silloin oppaat näyttävät taloa laajemmin kun siellä ei silloin häiritse ketään. Ei maksa mitään! Hyvä ajatus tämä, hänenkin mielestä.

Heräsin aikaisin maanantai-aamuna. Läksime aamujunalla ja perillä Helsingissä askelsimme suoraan kangaskauppaan josta piti valitseman verhot ja muuta tekstiiliä. Kaupassa vierähti tovi jos toinenkin; kiva katsella ja hypistellä kankaita ja miettiä, mitä kivaa voisi itsekin ommella. Ystävällä oli suuri kassi täynnä kankaita ja suuntasimme juomaan ystävänpäiväkahveja kulman taakse pieneen nättiin kahvilaan jossa oli marengista tehtyjä lumiukkoja ikkunassa. Söpöä! Superhyvät, jättisuuret laskiaispullat mahassa suuntasimme seuraavaan kauppaan. Vaatteita!! Toinen kassi täynnä vatteita (kahdenkymmene vuoden tarve ulkoilu- ja retkeilyvaatetta, selitti ystävä) tulimme ulos urheiluvaatekaupasta jossa oli vierähtänyt aikaa niin, että kello oli jo melkein yksi. Kohta pitäisi lähteä eduskuntaan; kierros alkaa kahdelta eikä siitä sovi myöhästyä minuuttiakaan - mukaan ei myöhästyneenä pääse.

Lasilliset Zinfandel-viiniä

Ehdittiin vielä käydä ostamassa uusi nahkainen käsilaukku ystävälle (nopea kolmen kaupan tarkistuskierros; minkälaisia laukkuja on nyt myynnissä) ja syödä salaattiannos sekä juoda lasilliset Zinfandel-viiniä La Famigliassa. Olipa hyvää! Ja hauskaa - juttelimme niitä näitä, palailimme lapsuuden aikoihin ja juttelimme jo kuolleista kotikylän ihmisistä, tulimme takaisin ajassa nykyhetkeen ja tuttavien ja kylänmiesten tämän hetken tilanteisiin.

Koko porukassa ei ole muita samanlaista työttömäksi jääneitä kuin minä. Työttömiä on Suomi pullollaan, omassa lähipiirissä, suvussa tai menneisyyden lähiympäristössä ei tunnu olevan yhtään työtöntä. Miksi minä sitten? Kyllä tätä kysymystä olen mielessäni paljon jauhanut. Olen varmasti jollain tavalla rampa ja viallinen, mutta en sitä itse näe.
Tähän asiaan ei ole vastausta saatavissa. Kukaan ei sitä minulle suoraan sano. Syyllisyyttä ja raskasta mieltä se kyllä mukanaan tuo.

Meillä oli oikein mukavaa, joka tapauksessa. En omia negatiivisia ajatuksia tietenkään esiin tuo, mitä niitä märehtimään toisen kiusaksi.

 

Eduskunnan kierros alkaa kahdelta ja olimme ovella joitakin minuutteja ennen sitä. Meitä oli pieni ryhmä - alle kymmenen henkilöä. Keskimäärin tuhat ihmistä v ierailee eduskunnassa päivttäin; tuntui suurelta luvulta kun katsoi tätä pientä ryhmää ja tyhjänä kaikuvaa eduskuntataloa!

 

Kävimme aluksi harmaassa naisten huoneessa ja kuulimme sen tarinan; se on ainut jäljellä olevasta kolmesta vain naisille varatusta huoneesta joka oli perustettu jo heti itsenäisen Suomen alkuaikoina kun eduskuntaa valittiin vielä vain pieni kourallinen naisia edustamaan kansaa. Kuulimme myös naisten huoneen viereen naisille varatuista lämmitetyistä kaapeista jonne pitkän mustan hameen alta eduskunnassa oloajaksi riisuttiin villahousut pois. Niitä säilytettiin päivä lämpimässä kaapissa jotta ne oli sitten mukava pukea päälle kun illalla lähti kylmään talvi-ilmaan kävelemään kohti kotia. Itsenäisyyden alkutaipaleella ei naisilla ollut käytössään toppahousuja tai pitkiä housuja muutenkaan - ei autojakaan!

Oppaan kanssa naisten huoneessa pääministerin huoneen lähellä

Kiersimme katsomassa Pater Noster-hissit, kahvilan jossa on hieno kiiltävä, turkoosin vihreä katto. Kahvila oli tänään kiinni ja autio - eikä siellä muulloinkaan saa aterioida jollei ole talossa

Suuri istuntosali, tyhjänä maanantaisin

työskentelevän kutsuttu vieras. Olisipa kiva saada kutsu tulla syömään kahvioon; ihan vain tunnelman vuoksi. Hmm, pitäisiköhän tutustua paremmin "omaan edustajaansa"? Valtiosali on hieno ja kaikuva paikka - paikka humisee ja kumisee myös historiaa! Kokeilin istua raidallisilla kankailla päällystetyillä penkeillä - ovat oikein mukavat, eivät liian pehmeät istua!

Suuri istuntosali on tuttu uutisista, katselimme lehtereiltä tyhjää salia ja kuulimme tapahtumista ja historiasta pieniä tarinoita. Opas on vetänyt kierroksia sen verran usein, selvästikin, että rutiinilla meni! Vanhanaikainen kännykkä hänellä oli; sitä hiukan hämmastelin. Olisi luullut, että eduskunnan viestinnässä oleva henkilö kantaa uutta ja hienoa älypuhelinta mutta eipä näin ollutkaan! Vanha perus-nokialainen hänellä oli. Hih!

Hyvät istua ovat nämä penkit.

Mielenkiintoinen vierailu, kaiken kaikkiaan!  Kierros kesti tunnin, opas oli hyvä ja talo tuli siinä ajassa nähtyä ja jokunen anekdoottikin kuultua. Se jäi mieleen, että talossa on paljon rappusia!

Käpsyttelimme vierailun jälkeen eduskuntatalolta vielä kaupungille, pyörähdimme Stockmannilla ostamatta mitään. Katselimme yöpaitoja ja alusvaatteita; hipelöin ihania rintaliivejä ja pikkuhousuja... Ihania, niin kauniita. "Nyt mennään ottamaan oluset" totesi ystävä. "Oi ei, voi hitto," ajattelin... "enhän minä voi."

"Missäs se Belge on, kävin siellä joskus siskon kanssa?" Kyseli ystävä. Tiesin paikan ja ohjasin meidät sinne; sydämestä kyllä jurmaisi; pubi lienee viimeinen paikka mihin meikäläinen voi mennä; Kiesus sentään! En ole käynyt olusilla kertaakaan työttömyyden alun jälkeen - se vaan ei omaan moraaliin istu, mennä rahattomana sellaiseen paikkaan. Ai jai.



 Belgen Crème brûlée -annos.
Jaoimme sen keskenämme. Mmmm

 

Myönnän: Belgessä oli hyvää olutta ja maanmainioita sipulirenkaita ja ranskalaisia! Crème brûlée oli taivaallisen hyvää!

En avannut kukkaroa kertaakaan - rahaa ei mennyt mutta onhan tämä toki jokseenkin noloa olla toisen maksettavana....

Kiva lomapäivä - työttömällekin: Kiitos, kiitos!

Korvaan tämän kyllä jossain vaiheessa, jotenkin.