Pyhäinpäivä. Marraskuussa jo mennään

Pienin ja kevyin perheenjäsen

Pyhäinpäivän viikonloppu. Yksi lapsi muutti kotoa - toisen kerran. Hänellä on nyt vahvemmat siivet pärjätä omillaan, näin uskon. Työpaikka oli vaihtunut työttömyyteen ja nyt ollaan uuden alun alkutaipaleella: opiskelupaikka tuntuu hyvältä ja tentteihin on ollut hyvä lukea, niistä on selvitty hienosti ja opiskelukaverit ovat mukavia. Nyt vain toivotaan, että hän jaksaa puurtaa ja saa rahat riittämään. Että kaikki menee hyvin.

Siinä se lähtee, muuttokuorma sänkyineen

Toinen isommista lapsista seurustelee jo kolmatta vuotta ja asuu kaverinsa kanssa yhdessä - kohta ovat jo samassa oppilaitoksessa oppilaina. Vaikuttaa menevän hyvin hänellä, heillä molemmilla.

Elämä syksyisessä maailmassa heilahtelee, ailahtelee ja mietteet ja ajatukset poukkoileva sinne tänne. Asun nyt nuorimmaiseni kanssa - ja eläimiähän täällä asuu meillä kaverina viisi nelitassua, karvakuonoa. Mukavia kaikki, tietenkin - mutta joskus tuntuu, että helpompiakin tapoja elää on. Mutta kukapa sitä helppoa elämää haluaisi, loppujen lopuksi....

Eilen illalla, pyhäinpäivin lauantai-iltana, kävin tuttavan kanssa viemässä kynttilät hänen nuorena kuolleen tyttärensä haudalle. Hautausmaa oli kaunis kaikkine satoine, ehkä tuhansine kynttilöineen. Pimeässä hehkuivat kynttilöiden elävät liekit, mustat hahmot vaelsivat hautakivien välissä, kulkivat käytävillä... Taivaalla loistivat tähdet ja puolikasta suurempi kuu.

Äiti ja veli veivät kynttilät omien sukulaistemme haudoille eilen - itse en sinne nyt päässyt pitkän matkan takia. Lähiviikkoina käyn, ja jouluna sitten ainakin.

Isovanhempien vanha taulu vie
aurinkoisiin lapsuuskesiin

Seuraava viikko alkaa taas omalta kohdalta hiukan kohtalokkaasti - olen tosiaan saanut potkut työstä jota minulla ei varsinaisesti ollut - mutta työnantajan lista vaati tiettyä nuppilukua joten mikäpä siinä: ensin annettiin työ joka sitten otettiin pois ennenkuin se edes oikeasti alkoi. Saan olla vielä hetken siellä, kuitenkin. On muutama iso työ tehtävänä vielä. Lähden viikolla työhaastatteluun iah toiselle puolelle Suomea ja katson, josko kohtalo minut sinne heittää - ja auttaa jollain lailla tuon teinin, eläinten ja talo-ja autovelan kanssa.

Elämässä on pelattava niillä korteilla jotka on käteensä saanut. Kunpa osaisin! Jos olisi ässä hihassa - osaisinko sillä pelata? Joskus vaikuttaa, että vaikka saisin mitkä kortit, häviän silti.

Kuvia ja pieniä sanoja viikonlopusta

Lintu haudalla. Isän lintu.

Viikonloppu oli hyvä ja lämminhenkinen. Halusin käydä haudoilla Pyhäinpäivänä. Oli tunne, että tänä vuonna haluan käydä laittamassa kukat kaikille haudoille ja muistaa erityisesti heitä jotka eivät enää käy haudoilla - ovat siellä itse muisteltavina tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Kuolema on luonnollinen osa elämää mutta aina se koskettaa erityisellä tavalla. Shokki, suru, epätoivo, ikävä.... Tunne, että tämä on epäoikeudenmukaista.  Mutta mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei - elämä vain on. Se saa usein iloiseksi ja toisinaan hyvin surulliseksi. Silti elämä voittaa aina; elämä on niin rakennettu.

Ajan myötä toisen poismenoon tottuu ja elämä jatkuu. Silti on tarve muistella ystäviä ja sukulaisia joiden kanssa on elänyt.

Muistelimme äidin kanssa heitä joita ei enää ole - heitä on äidin ystävistä jo suuri osa. Omia läheisiä, eri-ikäisiä on myös jo paljon poissa.

Vettä on paljon!
Kuohuja on upea katsella

Teimme toki paljon muutakin kun kävimme haudoilla. Katselimme tuttuja ja rakkaita paikkoja ja rantoja. Ne näyttävät paljailta ja riisutuilta marraskuun alun säässä ja valossa. Pimeä tulee jo varhain ja pimeän välissä oleva lyhyt päivä on lähinnä harmaa ja märkä. Silti luonto on kaunis. Vesi ja kaikki tutut rannat ovat upeita nytkin - rannoilla ei ole juurikaan ihmisiä ja veneet on vedetty ylös. Koski pauhaa suurta vesimassaansa upeana.

Linnut ovat muuttaneet pois. Kaupungin rantavedessä ui neljä sorsaa kun tein myöhäisillan kävelyä tihkusateessa. Siinä ne pulleina kerjäsivät minulta iltapullaa - mutta  eipä sitä ollut mukana!

Viikonloppuna oli mahdollisuus käydä kekrimarkkinoilla. Kaupallisuus on - tietenkin - vienyt tämänkin vanhan maalaisyhteisön juhlan myyntitapahtumaksi mutta niinhän kaikelle vanhalle ja perinteiselle on käynyt! Se mikä tässä oli kuitenkin ihan kivaa, oli se, että myytävä tavara oli paikallisten käsityöläisten tekemää ja tuotto meni heille. Ainakin pääsääntöisesti. Sadonkorjuujuhlan kanssa tällaisella kekrillä ei ole juurikaan tekemistä vaikka näin kyllä yhden kojun jossa myytiin omia luomujuureksia ja jauhoja. Joku möi myös oman lampolan satoa lammasmakkarasta erilaisiin villasta tehtyihin tuotteisiin.

En ostanut mitään - tai no, ostinhan sentään. Ostin kilon luomutilan maa-artisokkia viidellä eurolla. Todella hienoja, suuria juuria, vassta maasta kaivettuja! Muuta en hankkinut vaikka paljon kivaa olikin tarjolla. En tarvitse enempää tavaraa - enkä voi tietenkään käyttää rahaa muuhun kuin tarpeelliseen. Täytyy elää tilanteen mukaan - vaikka rahankäyttöä ei voi kokonaan lopettaakaan vaikka kuinka haluaisi.



Läskipannukakkua. NIIN hyvää!

Söimme hyvin, joimme lasin tai pari viiniä illalla ja juttelimme. Näin meni viikonloppu.

Iltaisin tein iltakävelyjä. Katselin kauppojen ikkunoita, valoja joita oli jo puihin kiinnitetty. Katsoin kuinka valot heijastuvat vielä sulaan veteen ja mietin kuinka pimeä pimeä oikeasti onkaan. Silloin ei näe totisesti yhtään, ei mitään. Niin pimeää ei luonnossa ole useinkaan - taivas kajastaa yleensä aina jonkin verran. Nyt ei tähtiä näkynyt - koko viikonloppu oli sumuinen.

Tässä vaiheessa sumu on vielä tunnelmallista. Sitten ei enää.

Sumu kasvoi todelliseksi hernerokkasumuksi iltapäivällä. Lähdin ajamaan kotiinpäin jo neljän tietämissä että en joutuisi ajamaan montaa tu tia pimeässä. Mutta sitten olikin tämä sumu - alussa se oli ihan vain kaunista - loppupuolella matkaa kun pimeys oli jo laskeutunut ja sumu vain sakeni niin, että ajaminen tuntui tummassa, harmaalla reunustetussa tunnelissa ajamiselta, ei ollut enää niin kiva. Tuttujen maisemien ääriviivat katosivat ja näkökentässä oli vain pieni pätkä tietä edessä, ei muuta. Välillä sumu ikäänkuin gheitti omia pilviään vielä siihen auton eteen ja näkyvyys meni melkein nollaan.

Valoja yössä

Lapsi oli omassa Halloween-juhlassaan ja oli tyytyväinen omaan viikonloppuunsa. isot lapset olivat omissa menoissaan ja omien kavereiden kanssa.

Huomenna alkaa uusi viikko - olen päättänyt hakea neljää eri työpaikkaa. Heti huomenna maanantaina niin saan kommentit TE-keskuksen konsutltilta hakemuksiini. Sellaista apua kannattaa käyttää hyväkseen!

Leivottuja ja ostettuja herkkuja

Kaurakeksit pinoissaan - ottakaahan lapsukaiset siitä. Mutta ei ihan kaikkia!

Torstaina vietin kotipäivän. En mennyt ovesta ulos ollenkaan! En käynyt kaupassa, en kävelyllä - en edes viemässä roskia! Ulkona tuuli kunnolla mutta ei se minua jhaitannut - ei vain huvittanut mennä ulos!
Kävin läpi meilit - no, niitä ei paljon tule. Valitettavasti. Sitten kävin läpi uutiset nettilehdestä ja tarkastin avoimet työpaikat joita voin hakea. Löytyi pari joissa on vielä hakuaikaa jäljellä. Ei tarvinnut tänään niihin panostaa - hyvä. Ei olisi yhtään huvittanutkaan.



Ihanat langat - tuntuvat hyviltä käsissä - tuoksuvat hyvältä!

Lapset olivat poissa kotoa, mietin voisinko vaikka leipoa jotakin. Kaurakeksejä! Niihin löytyi kaapista ainekset ja niinpä tein tupla-annoksen kaurakeksitaikinaa. Se on hyvän makuista - kun ei ollut lapsia kotona sitä syömässä, popsin itse pari lukikallista taikinaa. Nam!

Leivoin kaurakeksit ja kun ne paistuivat uunissa, katselin lankojani. Vain yksi pellillinen kärähti hiukan liian tummaksi tällä kertaa. Normaalia on, että poltan vähintäin yhden pellillisen karrelle... Langat - niin. Niitähän minulla riittää - olen lankafriikki. Lankanisti!!! Olen ihan salaa keneltäkään ostanut syksyn aikana kahta uutta lankaa - toista hartianlämmittimeen itselleni, viluinen kun olen. Villa-silkkilankaa. Mmmm - ihanaa! Sitten olen ostanut sikakallista upeaa Winter Garden-lankaa. Lankojen jälkeen en enää raaskinut ostaa ohjekirjasta joka maksaa sekin melkein kympin. Luulen, että sen ostoon  täytyy vielä nöyrtyä vaikka ohje onkin superhelppo... Netistä ei ohje löytynyt vaikka neuleen kuva siellä näytti olevankin. Luulin sen sieltä löytäväni mutta niin hyvin ei asia ollutkaan.... Kuvakaappaus puserosta ohessa! Tuollaisen haluan - ja sen teen - toivoottavasti pian. Tunnen itseni saamattomaksi - asiat eivät suju niinkuin toivoisin. Edes pikkuasioiden osalta. Suuret elämänkuviot ovatkin sitten sellaisessa jamassa että saa nähdä miten eteenpäin mennään. Päivä kerrallaan...

Kaurakeksit meinasit kadota koululaisen suuhun samantien kun hän paukkasi ovesta sisään koulun jälkeen ja totesi ilahtuneena äidin leiponeen. Täytyypä leipoa useammin kun se tuottaa niin paljon iloa - pullaa voisi leipoa ensi viikolla, esimerkiksi!

Syntymäpäiväsankarin herkkuja

Olemme toki syöneet herkkuja jo aiemmin tällä viikolla! Keskimmäisen lapsen syntymäpäivä oli maanataina ja tein meille kotona olevalle kolmelle hengelle pienen synttäripöydän - niinkuin on ollut tapana jokaisen kolmen lapsen jokaisena syntymäpäivävänä ihan pikkulapsiajasta lähtien. Olen yleensä tehnyt lahjapöydän syntymäpäiväsankarille jo heti aamuksi ja kattanut pöydän kauniiksi kukin, liinoin ja aamutarjottavineen - hyvää ja lapselle maistuvaa herkkua tietenkin. Lahjat tietenkin syntymäpäiväsankasrin lautasen viereen! Näin nytkin vain sillä erotuksella, että tällä kertaa odotimme lasten aikaisten aamujen takia "juhlintaa" iltapäivään ja katoin pöydän iltaruuan yhteyteen.

Viikko on mennyt  nopeasti. Elämää kuluu, aika menee. That's life.

Pyhäinpäivän viikonloppuna ajattelin käydä haudoilla. Viime vuoden pyhäinpäivän jälkeen sukuhautaan on tullut kaksi uutta muistettavaa. Vien haudalle heille kukat - muovisia kynttilöitä en halua vieldä ja näillä sateilla ja tuulilla ei tavallinen kynttilä pala sammumatta hetkeäkään. Haluan käydä isän haudalla ja haluan viedä kukkia kaikkien poisnukkuneiden sukulaisten ja rakkaiden kummuille... Sinne päädyn joskus itsekin - olenko siellä jo ensi vuonna; toivottavasti en. Mutta ei siellä pitänyt olla itseäni nuoremman lähisukulaisenkaan - elämän pituutta ei voi itse tietää.

Lapsi on kavereidensa kanssa suunnitellut koko viikon HURJAA HALLOWEEN JUHLAA... Sinne tulee kammokuja metsään, erilaista rekvisiittaa ja musiikkia sisälle. Paljon luokkakavereita on sinne kutsuttu... Hui! Halloween-bileet järjestetään kaverin kotona joka asuu suuressa omakotitalossa metsän reunalla. Hän on siellä yön yli ja poissa kotoa joten teen valmiiksi makaroonilaatikkoa suuren astiallisen lapsille lämmitettäväksi ja syötäväksi. Menen itse äidin luo käymään. Eiköhän viikonloppu suju mallikkaasti näin!

Ajomatka sateessa alkaa iltapäivällä kohti kotiseutuja. Illalla saunaan äidin kanssa...