Neljäs adventti. Vuoden lyhyin päivä

 

Huomenna alkaa päivä pidetä. Valoa tulee lisää - sitä on odotettu paljon! Syksy on tuntunut käsittämättömän mustalta - valo on ikäänkuin imeytynyt pimeään maisemaan, mustaan asfalttiin ja sateen vetisyyteen pimeässä. Kynttilöitä on poltettu paljon, liekkeihin tuijotettu!

Jouluaatto on ihan kohta, kaksi kokonaista päivää sitä ennen elettävänä enää. Joulu on hyvä aika vuodessa - mutta nyt kun rahaa ei ole, on vaikea suhtautua joulun aikaan muuten kuin kaikkeen muuhunkin elämässä:  mennäään päivä kerrallaan ja kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu... Lahjoja ei ole vielä juuri ollenkaan hankittuna, ei ole paketteja kaapin perukoilla tai nurkissa pussukoissa.

Viikonloppuna on leivottu. Kaksi lasta kotona - ovat leivoskelleet piparkakkumökin paloja joita huomenna yhdistelevät. On syöty edullisesti ja käyty ulkona kävelyllä.

Jotenkin elämä on kutistunut tosi pieneksi - enkä ole osannut löytää palikkaa, jonka avulla aukeasi jokin uusi ikkuna, ovi, tai mikä rako hyvänäs jonka avulla pääsisi jotenkin hiuvttautumaan tai sukeltamaan johonkin uuteen. Ehkä sen aika koittaa  ensi vuonna - näin toivon!



Leivotaan rakkautta...

Pienistä asioista on tullut suuria ja suurista pieniä kun elämä käpertyy ja supistuu päivttäisen selviytymisen ympärille. Enää ei eletä luolassa eikä tarvitse pelätä petoja ekä jäätymistä yöllä nukkuessaan. Mutta kun eletään yhteiskunnassa, jossa pienintäkään asiaa ei voi tehdä ilman rahaa - ja jos rahaa ei vain yksinkertaisesti ole eikä sitä tule mistään, on olo pelottavaa. Saadaanko häätö? Ottaako pankki asunnon haltuun? menetänkö luottokelpoisuuteni? Mitä syömme tänään, huomenna tai ensi viiikolla? Mistä rahaa lapsen talvitakkiin? Miten ruokin koiran ja kissat ja muut eläimet?




Koe-kakkkuset. Margariinin maku tökkii

Ei raaski laittaa rahaa vessapaperiin - no, vessassa voi yrittää käydä vaikka kirjastossa tai sillä yhdellä isolla bensa-asemalla jossa on paljon ihmisä eikä kukaan huomaa, jos luikahtaa naistenhuoneeseen. Samalla voi pyöräyttää pari metriä vessapaperia kämmenen ympärille ja taskuun niin ei tarvitse heti tulla uudestaan... Lehdet voi tietenkin lukea kirjastossa  - mutta kun on ollut tässä tilanteessa pitkään, ei kohta enää välitä lehdistä ja uutisista. Tuntuu hassulta ajatella, että vielä pari vuotta sitten aamun lehdet olivat tosi tärkeitä aamun käyntiin lähtemisen kannalta. Piti tietää, mitä asioista kirjoitetaan, mitä maailmalla tapahtuu. Aamupala ja sanomalehti: aamun  rauhaisa hetki, ennen töihin menoa.



Sunnuntai-ruokaa: eilisiä ryynimakkaroita, makarooneja ja paistettuja
pottuja. Ihan hyvää vaikka ei ehkä kovin herkullista tai terveellistä

Nyt aamu alkaa kupposella teetä ja radiota kuunnellen. Ikkunasta voi katsella sään vaihtelua - ja miettiä, mitäkähän sille viime vuonna pihalla asustaneelle fasaanille on käynyt. Mikään syötävä ei enää aamulla maistu ja hyvä niin: kannattaa säästää puuroannoksen syöminen myöhempään, niin oikeaa ruokaa ei tarvitse tehdä kuin vasta illalla. Ja toisaalta isolla kaurapuuroannoksellakin pärjää ihan kivasti joskus koko päivän!

Pullat uuniin

Mutta tänään on leivottu pullaa ja rakkenneltu piparitaikinasta talon seiniä, ikkunoita ja kattorakenteita. Eilen leivoin kaksi kakkua sukulaisille: taatelikakun ja englatilaisen hedelmäkakun. Leivoin ne leivontamargariinilla ja sekös harmittaa - tein pienet koekakut ja täytyy sanoa, että margariinin maku puskee läpi. Ennen tein kakut aina voilla mutta nyt  ostin S-ketjun halpaa leivontarasvaa -30 prosentin alennuksella. Arvaahan sen tietenkin, että maku on toinen. Mutta kun kolesterolia pitäisi laskea, selittelin itselleni ravintorasvatiskin äärellä. Tietenkin oikea syy oli melkein kahden euron säästö paketin hinnassa....

Päivän pidentyminen alkaa toivottavasti näkyä myös ikkunalaudan kasveissa ja kukkaruukuissa. Nyt kukkivat kaktukset, orkideat jaksavat pukata uutta vartta: ehkä niihin tulee kukkia keväämmällä! Sipulikukat ovat alkaneet kukkia - kauniin punaisina ja valkoisina ne kukkivat ikkunalla ja peilin edessä eteisessä!

Muistan mummin iltarukousta lapsuuden vuoteen äärellä: kiitettiin menneestä päivästä, ruuasta ja kodista ja läheisistä ihmisistä. Tähän halusin aina itse lisätä kiitokset nukeista ja eläimistä. Samoista voi kiittää vieläkin. No nukeista ei nyt kyllä enää... Siitä voi kiittää, että on lämmin koti ja ruokaa on ollut joka päivä. Oven saa lukkoon ja kotona on juokseva vesi ja lämpöpatteri joka on kylmällä säällä lämmin. Pienet asiat merkitsevät paljon. Nekin voi menettää - sitten ei enää pärjää - ainakaa kovin hyvin.