Unelmoinitia, pakkasen narskuntaa kenkien alla

Mistähän haaveilee pipareilla leikkivä...?

Nukuin pitkään aamulla, heräsin vasta kahdeksalta. Venyttelin hartaasti ja käytin koiran aamupissalla. Kirpakka pakkasaamu toi vanahanaikaisen fiiliksen - ihanaa, kun pakkanen puri poskia kun vein roskat ulos, koiran tassujen alla jäätynyt, kova lumi nirahteli kivasti ja omien jalkojen alla kuuluva  nirsk ja narsk tuntui tosi kotoisilta. Toivottavasti pakkanen kestää pitkään - taisin kyllä kuulla, että tämä talvinen ihanuus on lyhytkestoista ja lounaasta lähtee vyörymään läpimämpää ja kosteaa ilmaan heti kohta. Pöh!

Henki häyryää aamulenkillä

Pusi pusi. "Otatko kahvia kulta?"

Keitin kahvit aamun sinisen hetken aikaan. Kuuntelin radioita, eläimet pyörivät jaloissa. Olipa rauhaisaa. Kaksi tänään otona olevaa lasta nukkuivat vielä joululomalaisen unta huoneissaan. Iyse sain haaveilla tulevasta - ja uskotella, että kaikki kääntyy parhain päin! Sydänpiparit tuokoon onnea elämään!

Katselin aamun sinista hetkeä ikkunasta - ulkona pyrähteli mustarastaita mutta ei punatulkkuja kuten jouluna pihavaahterssa, kotiseudulle. Ne syövät siellä vaahteran siemeniä, "neniä" joita meillä ei täällä ole pihalla. Laitoin linnuille eilen kaurahiutaleita ja omaa muesliä - hyvin käy kaupaksi!

Parsitaan ja paikataan! Hyvä aamuhomma
kahvikupin ja uutisradion seurana!

Otin rikki menneitä vaatteita esiin - onneksi mummi opetti minut aikoinaan parsimaan sukkia ja muita neuleita ja korjaamaan ratkenneita ja käytössä hiutuneita vaatekankaita. Ne taidot ovat nyt käytössä! Uutta vaatetta ei pysty työttömänä ja vähävaraisena ostamaan joten on hyvä osata huoltaa vanhat vaatteet. Kestävää kehitystä on myös se, että käyttää vaatteet ja tavarat sillä lailla, että niitä ei tarvitse niin paljon pois heittää. Ei aina uuden ostaminen ole tavoiteltava elämäntapa, siitä kärsii koko ympäristö. Lama ehkä saa ihmiset käyttämään tavaraa sitä hiukan enemmän arvostaen - ehkä. Tai sitten ei.

Linnut hoi, tulkaa!

Katselin illalla ohjelmaa Euroopan työttömyydestä ja eläkeiän nostamisesta eri maissa. Ohjelmassa kerrottiin, kuinka normaalin eläkeiän saavuttaneet ihmiset ovat enenevässä määrin töissä monissa maissa, jopa yli 75-vuotiaat tekevät töitä - koska haluavat ja koska eläkkeellä ei elä. Samalla keski-ikäiset eivät tunnu saavan täitä millään. Suomesta ei tässä ohjelmassa erityisesti puhuttu - olen vain itse huomannut, että kun ihmisiä irtisanotaan suurin määrin, ei uutta palkkatyötä meinaa saada millään, ei todella mitenkään vaikka hakisi töitä päätyökseen ja kokoaikaisesti. Ihmiset, joiden kanssa juttelen näistä asioista, ovat pääsääntöisesti yli 45 -vuotiaita, osa tosin alle 30 -vuotiaita. Se,mitä kaikille innolla tarjotaan, on ns. työharjoittelua - tämä tarkoittaa työntekoa ilman rahapalkkaa. Työttömyyskorvauksen saa pitää ja muutaman euron kulukorvaus tulee niiltä päiviltä jolloi käy töissä. Kulukorvaus kattaa harvoin työmatkakulut - mutta iso osa keski-ikäisistä käy mielellään töissä ja haluaa tuntea itsensä hyödyllisiksi, samalla kun he kuvittelevat saavansa palkkatyötä jos tekevät työnsä hyvin ja osoittavat työkuntonsa. Mutta suurin osa tulee huijatuksi: palkkaa ei ala tippua kuin todella harvassa tapauksessa. Työnantajat voivat näinä taloudellisesti haastavina aikoina kuten itse haluavat; ilmainen työntekijä joka ahertaa palkatta, usein akateemisesti koulutettu ja vuosien ja vuosikymmenten kokemuksella tekevät työt hyvin ja nopeasti. Mikä upea asia työnantajulle!



Sinisen hetken katsoja, vanha
kissa-kaveri, oma kolli.

Monesti mietin, miten tähän tällaiseen on tultu: kuinka joku osasikin keksiä kuningas-ajatuksen, että työttömät  laitetaan palkatta töihin? Sehän huonontaa työssä olijoidenkin tilannetta - hekin voivat joutua korvatuksia palkattomilla työnteijöillä!

Miksi näin tehtiin - nyt saa nähdä, että työnantajat eivät kohta enää haluakaan maksaa töistä, joihin löytyy ilmaista työvoimaa; aina on uusia työttömiä jonossa tekemään töitä ja näyttämään kuinka hyviä ja tehokkaita ovat!

Miten tässä selvitään vuosia eteenpäin, miten sitten kun eläkeikä koittaa eikä eläkettä ole kertynyt sitten kun ikä alkaa lähetä 65:n, 70:n tai 75:n vuotta? Pelottaa! Sen lisäksi, että rahaa ei ole elämiseen, ei ole kiva muutenkaan elää jos vain on ja öllöttää mitään tekemättä. Jos on terve, vaikka ikää olisikin, on hyvä olla jotakin järkevää tekemistä päivisin - muuten ei tunne kuuluvansa tähän yhteiskuntaan, tähän elämään. Mutta niinhän se on jo työttömänä. Jotenkin tuttua jo nyt vaikka eläkeikään on vielä matkaa. Voi huokaus....

Kirjastot: mikä upea keksintö! Kymmenittäin lehtiä luettavana.

Itse olen tänään käynyt lukemassa pari tuntia lehtiä kirjastossa, tehnyt ruokaa - pizzaa - lapselle ja toki myös itselle. Pizzeriaan ei mennä; vaikka pizzan sanotaan olevan pizzeriassa halpaa, saa yhden pizzeria-pizzan hinnalla leivottua itse kaksi pelllillistä erittäin hyvää pizzaa ja juomat päälle! Lapsenkin mielestä kotona tehty on paljon parempaa! Vielä jää rahaa  myös Tupla-suklaaseen josta saa jälkiruuan kahdelle!

Kyllä kotona tekeminen kannattaa - ja työttömällä on aikaa ruuan tekemiseen. Nämä tänään tehdyt kaksi isoa peltipizzaa riittävät ainakin kahdeksi päiväksi - huomenna syömme samaa ruokaa, ihan mielellään. Kauppaan menen seuraavan kerran ensi vuonna!

Tästä piisaa. Ja hyvää on!