Näytetään tekstit, joissa on tunniste pizza. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pizza. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. joulukuuta 2014

Unelmoinitia, pakkasen narskuntaa kenkien alla

Mistähän haaveilee pipareilla leikkivä...?
Nukuin pitkään aamulla, heräsin vasta kahdeksalta. Venyttelin hartaasti ja käytin koiran aamupissalla. Kirpakka pakkasaamu toi vanahanaikaisen fiiliksen - ihanaa, kun pakkanen puri poskia kun vein roskat ulos, koiran tassujen alla jäätynyt, kova lumi nirahteli kivasti ja omien jalkojen alla kuuluva  nirsk ja narsk tuntui tosi kotoisilta. Toivottavasti pakkanen kestää pitkään - taisin kyllä kuulla, että tämä talvinen ihanuus on lyhytkestoista ja lounaasta lähtee vyörymään läpimämpää ja kosteaa ilmaan heti kohta. Pöh!
Henki häyryää aamulenkillä

Pusi pusi. "Otatko kahvia kulta?"
Keitin kahvit aamun sinisen hetken aikaan. Kuuntelin radioita, eläimet pyörivät jaloissa. Olipa rauhaisaa. Kaksi tänään otona olevaa lasta nukkuivat vielä joululomalaisen unta huoneissaan. Iyse sain haaveilla tulevasta - ja uskotella, että kaikki kääntyy parhain päin! Sydänpiparit tuokoon onnea elämään!

Katselin aamun sinista hetkeä ikkunasta - ulkona pyrähteli mustarastaita mutta ei punatulkkuja kuten jouluna pihavaahterssa, kotiseudulle. Ne syövät siellä vaahteran siemeniä, "neniä" joita meillä ei täällä ole pihalla. Laitoin linnuille eilen kaurahiutaleita ja omaa muesliä - hyvin käy kaupaksi!

Parsitaan ja paikataan! Hyvä aamuhomma
kahvikupin ja uutisradion seurana!
Otin rikki menneitä vaatteita esiin - onneksi mummi opetti minut aikoinaan parsimaan sukkia ja muita neuleita ja korjaamaan ratkenneita ja käytössä hiutuneita vaatekankaita. Ne taidot ovat nyt käytössä! Uutta vaatetta ei pysty työttömänä ja vähävaraisena ostamaan joten on hyvä osata huoltaa vanhat vaatteet. Kestävää kehitystä on myös se, että käyttää vaatteet ja tavarat sillä lailla, että niitä ei tarvitse niin paljon pois heittää. Ei aina uuden ostaminen ole tavoiteltava elämäntapa, siitä kärsii koko ympäristö. Lama ehkä saa ihmiset käyttämään tavaraa sitä hiukan enemmän arvostaen - ehkä. Tai sitten ei.

Linnut hoi, tulkaa!
Katselin illalla ohjelmaa Euroopan työttömyydestä ja eläkeiän nostamisesta eri maissa. Ohjelmassa kerrottiin, kuinka normaalin eläkeiän saavuttaneet ihmiset ovat enenevässä määrin töissä monissa maissa, jopa yli 75-vuotiaat tekevät töitä - koska haluavat ja koska eläkkeellä ei elä. Samalla keski-ikäiset eivät tunnu saavan täitä millään. Suomesta ei tässä ohjelmassa erityisesti puhuttu - olen vain itse huomannut, että kun ihmisiä irtisanotaan suurin määrin, ei uutta palkkatyötä meinaa saada millään, ei todella mitenkään vaikka hakisi töitä päätyökseen ja kokoaikaisesti. Ihmiset, joiden kanssa juttelen näistä asioista, ovat pääsääntöisesti yli 45 -vuotiaita, osa tosin alle 30 -vuotiaita. Se,mitä kaikille innolla tarjotaan, on ns. työharjoittelua - tämä tarkoittaa työntekoa ilman rahapalkkaa. Työttömyyskorvauksen saa pitää ja muutaman euron kulukorvaus tulee niiltä päiviltä jolloi käy töissä. Kulukorvaus kattaa harvoin työmatkakulut - mutta iso osa keski-ikäisistä käy mielellään töissä ja haluaa tuntea itsensä hyödyllisiksi, samalla kun he kuvittelevat saavansa palkkatyötä jos tekevät työnsä hyvin ja osoittavat työkuntonsa. Mutta suurin osa tulee huijatuksi: palkkaa ei ala tippua kuin todella harvassa tapauksessa. Työnantajat voivat näinä taloudellisesti haastavina aikoina kuten itse haluavat; ilmainen työntekijä joka ahertaa palkatta, usein akateemisesti koulutettu ja vuosien ja vuosikymmenten kokemuksella tekevät työt hyvin ja nopeasti. Mikä upea asia työnantajulle!


Sinisen hetken katsoja, vanha
kissa-kaveri, oma kolli.
Monesti mietin, miten tähän tällaiseen on tultu: kuinka joku osasikin keksiä kuningas-ajatuksen, että työttömät  laitetaan palkatta töihin? Sehän huonontaa työssä olijoidenkin tilannetta - hekin voivat joutua korvatuksia palkattomilla työnteijöillä!

Miksi näin tehtiin - nyt saa nähdä, että työnantajat eivät kohta enää haluakaan maksaa töistä, joihin löytyy ilmaista työvoimaa; aina on uusia työttömiä jonossa tekemään töitä ja näyttämään kuinka hyviä ja tehokkaita ovat!

Miten tässä selvitään vuosia eteenpäin, miten sitten kun eläkeikä koittaa eikä eläkettä ole kertynyt sitten kun ikä alkaa lähetä 65:n, 70:n tai 75:n vuotta? Pelottaa! Sen lisäksi, että rahaa ei ole elämiseen, ei ole kiva muutenkaan elää jos vain on ja öllöttää mitään tekemättä. Jos on terve, vaikka ikää olisikin, on hyvä olla jotakin järkevää tekemistä päivisin - muuten ei tunne kuuluvansa tähän yhteiskuntaan, tähän elämään. Mutta niinhän se on jo työttömänä. Jotenkin tuttua jo nyt vaikka eläkeikään on vielä matkaa. Voi huokaus....
Kirjastot: mikä upea keksintö! Kymmenittäin lehtiä luettavana.

Itse olen tänään käynyt lukemassa pari tuntia lehtiä kirjastossa, tehnyt ruokaa - pizzaa - lapselle ja toki myös itselle. Pizzeriaan ei mennä; vaikka pizzan sanotaan olevan pizzeriassa halpaa, saa yhden pizzeria-pizzan hinnalla leivottua itse kaksi pelllillistä erittäin hyvää pizzaa ja juomat päälle! Lapsenkin mielestä kotona tehty on paljon parempaa! Vielä jää rahaa  myös Tupla-suklaaseen josta saa jälkiruuan kahdelle!

Kyllä kotona tekeminen kannattaa - ja työttömällä on aikaa ruuan tekemiseen. Nämä tänään tehdyt kaksi isoa peltipizzaa riittävät ainakin kahdeksi päiväksi - huomenna syömme samaa ruokaa, ihan mielellään. Kauppaan menen seuraavan kerran ensi vuonna!

Tästä piisaa. Ja hyvää on!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Janikan kotipizza - kuvaneuvokki 12

Pizzaa, nam!
Pizza on hyvää - jos sen saa syödäkseen Italiassa tai sen tekee itse! Pizzat joka taajamassa sijaitsevissa pizzerioissa ja kebab-ravintoloissa ovat luultavasti Suomen suosituimpia ruokia ja Saarioisten pienet einespizzat ovat kuulemma vuodesta toiseen myyntitilastojen huipulla valmisruuissa. Noh, itse en niistä pidä eikä niitä meillä syödä. Ei innosta!

Ahmedin pizzat ja Kotipizzat ovat (kuulemma) ravintolaruuaksi edullisia, mutta on 5-9 euron hinta yhdestä pizzasta omasta mielestäni kallis. Siis tosi kallis, jos ajattelee mitä tällaiseen pizzaan laitetaan!

Makuasiat ja ruokaan käytettävissä oleva raha määräävät missä syödään ja mitä omasta ruokapöydästä löytyy. Mutta hei,  pizzaahan on tosi kiva tehdä itsekin! Samalla saa tehtyä sämpylöitä ikään kuin sivutuotteena!

Tänään lauantaina lupasin tehdä pizzaa meille kaikille mummilassa. Lapselle lupasin tehdä oman pyöreän pizzan ilman oliiveja, homejuustoa ja tomaatteja... vain kinkkua, tomaattikastiketta, mausteita ja paljon juustoa oli hänen toiveensa! Muille sitten ihan tavallinen, maustettu pannupizza kinkulla.

Isosta taikinasta voi samalla tehdä yhden pellillisen pikkuisia sämpylöitä - herkkuja seuraavaksi päiväksi. Pizzan kanssa ei leipää erikseen tarvita kun pizza on leipä, lämmin salaatti ruoka yhdistettynä!

Pannupizza

Lämmin taikina kohosi nopeasti kaksinkertaiseksi
Taikina:
3/4 pakettia hiivaa
noin 6 dl kädenlämpöistä vettä
1,5 tl suolaa
pari-kolme rkl oliiviöljyä (kunnon loraus pullosta)
6-8 dl vehnäjauhoja joihin voi mieluusti sekoittaa hiukan sämpyläjauhoja joukkoon


Täyte:
Sekoita 1 paketti yrttimaustettua ja 1 paketti valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
Muutama suuri tomaatti siivutettuina
Noin 1/2 paprikaa palasina
Noin 250 gr hyvää kinkkua palana
Homejuustoa tai muuta mieleistä pizzan täytettä
Oliiveja
Yrttimausteita: oreganoa, basilikaa
Juustoraastetta litran verran

Tee taikina sekoittamalla hiiva kädenlämpiseen veteen, Sekoita joukkoon suola ja vatkaa puuhaarukalla joukkoon osa jouhoista. Kaada öljy taikinan sekaan ja jatka jauhojen lisäämistä kunnes taikina tulee sen verran kovaksi, että sitä on vaikea sekoittaa vatkaimella. Jatka taikinan vaivaamista käsin. taikina on sopivaa kun se irtoaa kädestä mutta ei ole aivan kovaa.
Sämpylät menossa uuniin. Pizzan pohjat valmiina,
seuraavaksi päällysteet.
Laita taikina kohoamaan hetkeksi liinan alle.

Taikinan kohotessa valmista pizzan päälle tulevat ainekset: pilko kinkku sopiviksi paloiksi, Viipakoi tomaatit, paloittele paprikat ja muut mukaan haluamasi täytteet. Raasta juusto jollet käytä kaupan valmisraastetta. Käytin itse jääkaapista löytyneet juustot - lähinnä emmental-juustoa ja lisäksi raastoin mukaan mozzarellaa.
Kinkku, tomaattisiivut, paprikan palat ja juustoraaste sekä homejuusto.
Vain oliivit ja yrtit puuttuvat!
Sekoita kastiketta varten tomaattimurska ja lisää halutessasi mausteita (valkosipulia, yrttejä).

Kaada kohonnut taikina pöydälle ja kauli sopiviksi pohjiksi. Tästä määrästä taikinaa saa kolme pellisllistä pohjia - tai vaihtoehtoisesti pellillisen sämpylöitä ja kaksi pizaa kuten tässä on tehty.

Laita uuni kuumenenmaan 225 asteeseen. Kiertoilmauunissa on mahdolista paistaa useampi pellillinen samaan aikaan.

Levitä kastike pizzanpohjille. Lado muut täytteet päälle haluamassasi järjestyksessä.

Lisää lopussa vielä hiukan yrttejä pinnalle.

Valmiina uuniin!
 Paista pizzaa noin 15 minuuttia kunnes reunukset näyttävät kypsiltä ja hiukan ruskeilta, juusto hiukan tummuneelta.

Nauti pizza mielellään hyvässä seurassa ja punaviinilasillisen kera. Pizzan kanssa ei tarvitse tarjota mitään muuta - pizza on itsessään jo liharuoka, leipä, salaatti samassa!

Ja sitten nautitaan! Olkaa hyvä, tulkaahan syömään!

maanantai 24. tammikuuta 2011

Aamupalasta iltapalaan

Helmipuuroa, leipää ja kahvia. Näin lähti sunnuntai hyvin käyntiin!
Lauantaina nukuttiin pitkään - kello soi kymmeneltä, en olisi ilman kelloa varmaan herännyt ennen puoltapäivää. Nukkuminen on elämän suuri ihanuus - siitä huolimatta, että vajoan kuin mustaan avaruuden aukkoon nukahtaessani. Silti, illalla lakanoiden väliin sukeltaminen, muutaman kirjan sivun lukeminen ja - kun seuraavan kerran taas tiedostan jotain - aamulla sängyssä venyttely ennenkuin pomppaa kylmään todellisuuteen, on IHANAA!

...ja maanatai lähti käyntiin näin tuhdisti. Toista pullaa en kyllä syönyt.
Aamu alkaa sitten keittiön pienimuotoisella siivoamisella - jostain syystä teinit syövät yöllä ja jättävät aina tiskit ylt'ympäriinsä niin keittiössä kuin muuallakin. Asatioita ja sotkua löytyy joskus vessaa ja lattioita myöten. He syövät tietsikkansa ääressä - ja tietsikkaa käytetään lattialla... Aamuisin siis siivoan, tiskaan ja laitan keittiön kuntoon, niin arkena kuin viikonloppunakin - ja teen lapselle ja itselle jotain aamupalaa. Lauantaina söimme herkkupuuroa: helmi-puuroa jota joku inhasti meille on silmäpuuroksi esitellyt. Hmm - nimi ei tee oikeutta herkulliselle maitopohjaiselle puurolle jonka itse nautin voiilmän kanssa, lapselle laitan sokeria ja kanelia puuron päälle. Mehukeiton kanssa se on myös hyvää.

Arkiaamuina aamupalan muodostuu teestä ja voileivistä, joskus mukaan saadaan jogurttia tai viiliä.

Kotiruoka on meillä kunniassaan - lapsierheissä kai näin on yleensäkin. Pizzat, valmisruuat á la Saarioinen ym ei meillä kulu; ne harvat kerrat kun olen valmisruokia kaupasta ostanut, on ne joutunut pois heittämään. Teoillisuusruoka on pahan makuista - mutta olisi toki kiva, jos joskus saisi valmista pöytään, aina ei millään ehdi tai jaksa pusata kaikkea itse. Joskus ei vaan huvittaisi tehdä ruokaa!! Nirsot kersat eivät vaan osaa arvostaa valmisruuan etuja! Ja maksavathan ne toki enemmän kuin omatekoinen ruoka. Jotkut kaupan puolivamiit pastaruuat ovat tosin menneet läpi - samoin pizzerian pizzat, mutta ne - as said - maksavat yleensä liikaa. Ei raaski laittaa sitä rahaa yhteen ateriaan jolla itse tehtynä saa koko viikon ruuat. Siitä huolimatta, että nettisivuilla käydään nyt kiivasta keskustelua siitä, että kuuden euron pizza on niin  halpa, että sillä ei pizzerian omistaja voi rehellisesti kaikkia kustannuksia maksaa. Asioilla on aina puolensa - monta puolta. Kolme kuuden euron pizzaa on omalle budjetille hirmu hinta yhdestä ruuasta - vaikka siis itse en sitä söisikään vaan tyytyisin lasten jämiin.

Kalakeitto - ilman tilliä, harmi kyllä.
Makaroonilaatikkoa söimme pikkuisen kanssa kaksin lauantaina. Teinit olivat kadonneet omiin sfääreihinsä - kulkevat miten kulkevat, lämmittävät ruokansa nykyään itse, syövät omia aikojaan. En jaksa siitä enää "keuhkota" - siitä ei muuta seuraa kuin paha mieli. Sama oli juttu sunnuntain lohikeiton kanssa; se kelpasi sitten kun kaveri oli lähtenyt - tarjosin tietenkin mahdollisuutta kaverillekin syödä meidän kanssa samassa pöydässä mutta sepä ei kelvannut.



Nouse, taikina, nouse!

Pulla tuoksui meillä pitkästä aikaa
Pullaa leivoin puolen litran taikinan verran sunnuntain iloksi. Korvapuusteja koko taikinasta - osa mantelimassasisuksella, osa perinteisellä kanelisokerisisuksella. Teinit ja äiti pitävät manterlimassasta, nuorin perheenjäsen syö mieluiten kanelin makuisia pullia. Kohta tulee laskiaispullien aika - niissä mennään meillä samalla jaolla - lapsi tykkää hillosta sisällä, me muut mantelista. Nam!

Tänään syödään viikonlopun tähteitä. Huomenna on sitten päivä uusi - mietitään sitä huomenna!

Iltapala - no, se on teetä ja voileipää. Yleensä. Joskus suklaapuuroa, esimerkiksi.