Loppiainen ja paukkupakkanen

Vielä on tähti ikkunassa.
Jos vaikka Nuutinpäivään pitäisi

Blogi on jäänyt hunningolle - ei ole osannut kirjoittaa oikein mitään, tuntuu, että kaikki tuli jo moneen kertaan kirjoitettua. Yritelläänpä taas - kun vihdoin muistin salasanatkin tänne!

Paukkupakkanen on täällä - ja siitä ei ole syytä valittaa, niin hyvältä kylmä ja talvinen sää tuntuu sateisen ja suojaisan, pimeän syksyn ja jouluntienoon jälkeen!

Kävin koiran kanssa ulkona - nuori uros mennä viilettää 25 asteen pakkasessa ikäänkuin se ei kylmää huomaisikaan! Alussa linkkasi kyllä kolmella tassulla, aamulla kun menimme kävelylle. Omat käsivarret ja posket tuntuivat jäätyvän vaikka vaatetta oli paljon päällä. Miten lie 25 astetta tuntuu noin kylmmältä vaikka on sitä paljon kylmemmässäkin sentään vuosien varrella oltu ja ulkoiltu, jopa hiihdetty tuulisella järven selällä kouluaikaan. Kylmä oli tietenkin silloinkin, eikä kaksinkertaiset neulelapaset pitäneet hyytävää viimaa näpeistä poissa. Sen muistan vaikeimpana kylmäkokemuksena lapsuudesta - vaikka laittoi kuinka monet lapaset päällekkäin, aina tuuli läpi! Nyt neulon lapasia vaikka kuinka innolla, mutta itse pidän vuorattuja nahkarukkasia talvisin käsiä lämmittämässä!

Tein juuri itselleni elämän suunnitelmaa - tai oikeastaan listan omien tavoitteiden saavuttamisesta. No, näitä listoja tulee listattua vuosittain ja - huokaus - samat asiat niissä tuntuu olevan vuodesta toiseen! Mikä lie, että niitä ei saa toteutettua? Luin juuri kirjan aiheesta Sydänmagneetti; sen antoi minulle lainaksi nykyisen työharjoittelupaikan työkaveri. Sieltä nyt poimin jonkinlaista ohjeen poikasta paremaan elämään. Positiivinen ja elämää avoimesti katsova on hyvä olla, vaikka joskus tuntuu, että potkii liiankin kanssa tuo kohtalo tai mikä se sitten onkaan joka tätä elämää sekoittaa ja hämmentää... Oma magneetti ei ole ollut oikeassa asennossa, kai sitten.


Joka tapauksessa on kiva olla olemassa ja nauttia esimerkiksi kovista pakkasista. Tänään metsässä kuuntelin, aikaisin aamulla, kuinka pakkanen sai suuret hongat paukkumaan. Mietin, mitä puissa tapahtuu kun pauke käy, pakkanen puree oikein kunnolla.   Monikymmenvuotiset puut ovat sitä ennenkin kokeneet, se on selvä. Lintuja syötin tänään isolla määrällä siemeniä ja leivän palasia. Täälläpäin ei tunnu oikein muut syöttävän lintuja ja niinpä meillä oli itseni, lapsen ja kissan iloksi piha aivan täynnä syöjiä talitintista ja sinitiaisesta mustarastaisiin, varpusiin ja variksiin ja harakoihin. Oravakin kävi ruokailemassa. Mitään eksoottisia tai harvinaisempia eläinkävijöitä ei ole näkynyt - parin vuoden takaista kaunista fasaania, Kyllikkiä, olen kyllä kovasti kaivannut. Se kävi ahkerasti syömässä ja vietti aina aikaa ruokapöydässä, Joskus jopa pari tuntia.

Tulisipa se takaisian, vai liekkö enää hengissä, iso ja kaunis lintu.


Eilen katselin Downton Abbeyn viimeisen jakson. Häitä ja onnea, iloa koko loppuosa. Kiva, kun oli noin positiivista - vaikka jonkun mielestä ehkä imelää ja liian makeaa. Nautin siitä kyllä, myönnän! Kaksikymmentäluvun draaman jälkeen siirryin katsomaan Suomen ja Venäjän välistä kiekkojunnujen kultaottelua. Jännä oli, se on pakko myöntää. Neule jäi pöydälle kun jännäsin miten peli meni.

Hyvinhän siinä kävi - ja tänään ei ole uutisvirrassa juuri muuta ollutkaan kuin kiekkokulta-asiaa. iso juttu, näköjään. Oli Putinkin soittanut lehtitetojen mukaan Niinistölle eilen ennen matsia. Olivat presidentit todenneet, että paras voittakoon. Diplomaattista - ja ilmeisen iso asia tuollakin tasolla. Mielenkiintoista.

Nyt sain tämän vuoden avattua täällä maailmassani. hyvä, kiva! Katsellaan jatkoa, yritän kirjoitella omaksi ilokseni ja huvikseni tänne, laittaa kuvia ja kerroskella oman elämän kuvioita.