Lumitöitä ja muuta talvista

Tänään heräsin kissan ja koiran yhteistuumin järjestämään herätykseen. Kello oli kahdeksan ja molenmmat äijät olivat päättäneet saada ruokkijansa jalkeille nyt eikä kohta. Koira tökki märällä kuonolla naamaan, kaivoi käsiä esiin peiton alta ja urahteli käskevästi. Kolli maukui sängyn vierellä ja kun yritin silittää sitä, se puraisi kädestä. Ei pahasti - ei mennyt ihon läpi hammas - mutta tyyliin: "Nyt nouset tai tulee kunnolla." Näppäsin sitä kuonoon - emäntää ei komennella. Nousin sitten ylös, kuka jaksaa kuunnella nälkäisten otusten voihketta? Huokaus.

Niinhän se on: Kun eläin käskee, mitä voi tehdä...? ylös noustuani huomasin, että ulkona sataa lunta urakalla ja on satanut jo hetken: paksu uusi lumi peitti maan. Kenellähän on tämän talon lumityövuoro - no, minullapa juuri. Uusi huokaus.

Eläimet saivat ruokansa jonka söivät ahnaasti. Kissa oksensi omansa lattialle melkein heti syötyään. Se ahmatti - uutta en antanut. Yksi muikku oli jäänyt syömättä ja sen se söi oksentamisen jälkeen. Seuraaava ruoka tulee illalla vaikka kuinka kerjäisi. Ja kerjäähän se, tietenkin.

Mustarastas on yksin käynyt syömässä ruokapaikalla.

Nyt on iltapäivä ja lumitöitä on tehty selkä märkänä oikein kunnolla. Koiraa ulkoilutettu ja annettu juosta onnesta soikeana uudessa, pehmeässä lumessa. Nyt on hurtta väsynyt ja haukkuu unissaan kopassaan. Lunta sataa yhä ja kolaan on pian tartuttava uudelleen. Hyvää kuntoiluahan tuo on, saa olla raikkaassa ilmassa.

Linnut, joita olen ruokkinut ahkerasti siitä saakka kun pakkaset alkoivat, ovat pysytelleet lumisateen ajan piissa. Eilen niitä suhahteli ruokapaikalla tiuhaan - oravakin kävi. Kissa viettää aikaansa ikkunalla ja katselee lintujen touhuja puoliavoimin silmin. Kolli on jo vanha eikä jaksa enää vapisuttaa leukojaan vaikka linnut tulisivat melkein ikkunalasiin kiinni. Se vain katselee ja kehrää ikkunalaudalla, patteri lämmittää lepopaikan mukavaksi ja siinä on kollin mukava köllötellä.



Tämä tyyppi tulee säännöllisesti putsaamaan
pöydän. Harakan kanssa tuli riitaa jonka
varis tietenkin voitti. Ahnas lintu!

Siinä se nytkin oleilee. Pää nojaa kukkaruukkuun ja katse on puoliavoin. Lintuja ei näy, vain lumihiutaleet leijuvat ilmassa. Kolmeen kertaan avattu polku pihalta on kohta taas ummessa.

Maisemat ovat kuin talvisesta postikortista - nyt olisi muuten voinut ottaa niitä talvisia postikorttikuvia monessakin kaupungissa. Niistä on on puutetta - kaupungit ottavat mieluusti kuvia kesäisistä rantamaisemista, vesitorneista ja rautatieasemista kesäaikaan. Talviset kuvat puuttuvat ja ne olisivat kyllä paljon kivempia kuin tyypilliset kesäkuvat. Hyvä lisä kuvien kirjoon, ainakin. Talvinen rautatieasema tai lumeen peittynyt tori jossa pari perunanmyyjää kauppaa tuotteitaan: siinä olisi jotain rehellisen aitoa!

Eilen oli siivouspäivä. Matot ulos ja imuri vonkumaan. Olisi pitänyt viedä matot hankeen kun oli kovemmat pakkaset - olisi siinä pölypunkit kuolleet ja maton värit kirjkastuneet. En saanut aikaiseksi viime viikolla tuota hommaa ja nyt on pakkasta enää muutama aste. Laiskottaa! Pakastintakaan en saanut sulatettua vaikka oli ihanteelliset kelit moiseen hommaan. Laiskuutta lie vai mitä? Illalla olen kotona vasta kuuden jälkeen enkä sitten enää ole viitsinyt.

Tämä vuosi on ollut tähän mennessä - kaikki menneet kolme viikkoa - ihanan talvinen ja kaunis. Sukset on vielä varastossa - saa nähdä, ehtiikö ne tänä vuonna esiin ennenkuin on liian myöhäistä! Toivottavasti.

Nyt vähän käsitöitä, ruoka uuniin ja sitten taas lumihommiin. Sunnuntain rauhaisaa puuhailua oleellisten asioiden kanssa - sitä tämä on!