Talousfaktaa yksilötasolla - ja ostohimon leimahdus

Näin ihanainen on pinkki parkkikiekko.
Kiitos liikenneministeri, kun vapautit parkkikiekot sääntelystä!

Rahapulasta taas muutama sananen
Elämä ilman rahaa ja rahan ajattelemista on melkoisen vaikeaa - noin yleisesti ottaen. Oikeastaan se on mahdotonta - vaikka kukapa sitä rahaa nyt ihan koko ajan miettisi. Mutta päivittäin se tulee mieleen - ainakin silloin kun nälkä tulee, kun tarvitsee jotakin kaupasta; kuten nyt vaikka eläimille apetta, itselle naisen tarvitsemia hygienia-tuotteita, ruokaa tai kun pitäisi maksaa jälkikasvun harrastusmaksu. Rahaa on ajateltava, vaikka ei haluaisi, vaikka sitä ei omassa kukkarossa tai muissa jemmoissa kuten pankkitileillä  tai patjan uumenissa olisi juuri ollenkaan. Tai ehkä juuri siksi sitä ajattelee kun rahaa ei ole; jos olisi, ei tarvitsisi asiaa juurikaan miettiä.

Ahh - voi kun joskus haluaisin, että voisi vain olla ja elellä, miettimättä euroja ja mistä niitä saa, pohtimatta luukusta ja meilistä tupsahtelevia laskujen ja niiden maksamisia.

Asuminen. Kulkeeminen. Vakuutus. Sähkö. Vesi. Ruoka. Juoma....Verot, terveyskeskusmaksu. You name it. Rahaa niihin kaikkiin on pakko jostain kaivaa.

Valtio rappiolla - säästöt vaan ei onnistu
Valtion tasolla taitavat hallituksen ministerit joukkoineen taistella samojen ongelmien kanssa - mutta kansa vastuustaa leikkauslistoja ja kulujen karsimista. Valtio voi hoitaa rahan puutetta lainaamalla lisää - yksityistasolla ei voi kun maksaa. Toisaalta lisälainan ottaminen olisi tietenkin järjetöntä; tilanne menisi vielä vaikeammaksi, näin pikku-ihmisen maailmassa ainakin. Yhtä leikkauslistaa koko elämä ja vaikka kaikki lehdentilaukset, bussikortit, meikit ja vaatteet sun muut humputukset kuten lounaat ja kahvit nurkkakuppilassa on leikattu, ei raha vaan riitä. Niihin pakollisiin edes.

Ja välillä tulee sitten törsättyä
Ja mitä tekee tämä hölmö ihminen? Menee silmää räpäyttämättä sanomaan "Joo, mä haluun tollasen." kun puolituttu tulee myymään jotain täysin tarpeetonta kuten eilen: Pinkin parkkikiekon! Voi huoh! Ostin moisen kiekon - sinällään söpön mutta ihan turhan muoviläpyskän.Omassa autossa on jo kaksi sinistä ehjää ja yksi jäätä raaputtaessa rikkoutunut. Mutta se piti vain saada! Haluamisen himo, saamisen autuus.

Puolustus: Onhan hauskaa, kun tämäkin vehje on nyt vapautunut säännöstelyn ikeestä: parkkiekko saa olla muutakin kuin sininen! Jee!

Nuppuja ikkunnalla.

...joka johtaa morkkikseen
Huono omatuntohan siitä tuli, moisesta ostoksesta. Viittä senttiä vaille kuusi euroa ei ole  kamalan iso summa rahaa - mutta kun tässä niukkuudessa porskutetaan on sekin hölmö tuhlaus, kahden päivän ruoka äidille ja teinille.



Pöydän jalat ja ruuvit pussissaan. Hei vaan!
Uusi ommistaja tulee pian noutamaan.

Menin sitten muovikassin kanssa viikonlopun satoa keräämään: keräämään muutaman pullon ja tölkin, ihan vain itse-rankaisuksi, että niistä vähän rahaa saisin kaupassa kuitattua. Pulloilla sain koottua 1,80 € - vajaan puolen tunnin työ rauhaisana aamupäivänä. Hiukan noloa,  mutta toivottavasti kukaan tuttu ei nähnyt! Löysin kassillisen viinipulloja, kauniisti lasinpalautussäiliön vierestä ja muutaman tölkin parkkipaikalta, ikkunasta eri puolille heitettynä.



Pöytälevy orpona ja jalattomana.
Kohta se pääsee taas jaloille, uskon!

Rahan keräämistä ja muuta säästöä pienin keinoin
Sitten laitoin tavaraa kotoa myyntiin netin kirpputorille. Tänään lähtee pöytä uuteen kotiin. Halvalla menee täyspuinen keittiön pöytä, jykevä ja painava, pyökkinen. Voi että. No, se saa varmasti paremman kodin jostain. Ja me saamme 30 euroa ruokarahaa. Sitten pitäisi saada vähän muutakin kaupattua - vaatetta, kenkiä, muuta tavaraa. Kaikki pitää kuvata ja tehdä vetävät ilmoitukset. Vaatteet pestä ja silittää. Kyllä sitä jotain varmasti käy kaupaksi.




Halpuutus uusille tasoille
Prisman halpuutuskampanja on saanut uuden ulottuvuuden, huomasin tänään: Punalappuiset tuotteet myydään iltamyöhään tupla-alennuksella. Sepä vasta mahtava uutinen.

En ole juurikaan käynyt kauppa-asioilla enää kymmenen kieppeillä iltaisin, mutta nytpä sitten varmaan vaihtui meikäläisen kauppa-ajat - varsinkin, jos S-marketkin ottaa tämän käytännön itselleen. Onkohan vastaavaa vielä muissa kaupoissa kuin Prismassa? Toivottavasti pian. Köyhä kiittää!

Oikeus työhön - onko sitä?
Ei ole, ei ole. Lueskelin vanhoja lehtiä viikonloppuna. Yhdessä artikkelissa luin tämän entisen demarin, nykyisen kookomuslaisen poliitikon ja yhteiskunta-vaikuttajan Juhana Vartiaisen mietteitä oikeudesta työhön: Sitä ei ole olemassa. Kukaan ei voi taata, että ihmisellä on oikeus työhön, jollei kukaan häntä työhön halua.  "Joidenkuinen ominaisuudet ovat sellaisia, ettei kukaan halua heitä töihin." Niinhän tässä on käynyt, sanon nimimerkillä "Kokemusta on".

Totuus on karua luettavaa poliittisen päättäjän kirjoittamana lehden sivulta, vaikka sen on tietenkin aina todeksi ymmärtänyt. Sitä on vaan tullut ajatelleeksi, että oikeus työhön. Nyt kun olen vailla työtä, en voi keltään vaatia, että sitä saisin. Voin vain yrittää ja markkinoida itseäni - mutta, kuten Vartiainen sanoo, kaikkien omminaisuudet eivät ole sellaisia, että heitä kukaan töihin haluaisi.

Nyt on pian tulossa lakiin velvoite työttömille ottaa vastaan tarjottua työtä. Siis ihan oikeastii; tästähän on pitkään puhuttu. Tämä on huvittava juttu - kukaan ei yleensä työtä työttömälle tarjoa josta voisi kieltäytyä tai jonka voisi hyväksyä. Nyt varmasti tämäkin asia hoidetaan kuntoon - ja töitä aletaan pian tarjota ja sitten alkaa palkkaa tulla tilille ja, juhuu, voi mennä ostamaan kaupasta ruokaa iihan millloin vaan!!!  Yöllä tai päivällä!

Sitä ja kevättä odotellessa!