Kuuman kesän mietteitä

Vadelman varret pari päivää sitten hakkuuaukiolla. Herkkua kaikille kerättäväksi!

Heipä hei, täällä taas ollaan. Kokeilen, osaanko vielä kirjoitella. Aikaa on kulunut edellisestä postauksesta paljon. Elämä on jotenkin pysähtynyt; ei ole kiva toistaa itseään. En ole saanut aikaiseksi kirjoitella.

Nyt on kuitenkin kesä ja ihana aika - myös tällaiselle syrjäytyneelle ihmiselle! Aurinko paistaa, on ihanan lämmin ja suloista. Ruuaksi riittää luonnon antimet sienistä marjoihin. Sienikastike perunoilla, jälkiruuaksi mustikoita, vadelmia ja vaapukoita suoraan pellon pientareilta, hakkuuaukeilta ja mäntymetsistä!

Hilloa syntymässä: 2 kiloa marjaa siinä hillostuu.

Olen tosiaan elänyt hiljaiseloa. Raha on tosi tiukilla eikä se riitä oikein muuhun kuin asumiskuluihin ja kaikkein halvimpaan ruokaan - ihan niihin vanhan päivämäärän alennus-paketteihin ja perunoihin, puuro-ryyneihin ja sen sellaiseen. Itse kyllä selviää, mutta vielä kotona asuvan lapsen kannalta tilanne on kurja.

Sininen taivas ja järven selkä. Lämmintä on ja ihanaa!

Mutta enpä nyt valittele tässä taas! Metsä on kutsunut yhtä suurta faniaan viime aikoina ja olenkin viettänyt tunteja ja taas tunteja metsän siimeksessä - nauttien metsän tunnelmasta ja siellä kävellen mutta myös keräten sieniä ja marjoja. Pakastin hajosi alkukesästä joten en voi pakastaa marjoja vaan ne pitää keittää hilloksi ja mehuksi kaikki. Jääkaappi on jo täynnä joten säilötyt tuotokset on säilytettävä ihan huoneenlämmössä. Saa nähdä, kuinka kauan säilyvät - omenakausi on vielä tuloillaan ja toivoisin saavani paljon omenasosetta! Puolukka sitten vielä sen jälkeen.... Kaikenlaista ongelmaa ihmiselle kehkeytyy kun ei ole säilytystiloja.

Mustikkahilloa neljästä marjakilosta. Puuron ja viilin parantajia!

Tänä kesänä tulee paljon satoa. mansikkasato meni nopsaan - monet jäivät kuulemma ihan ilman. Itsekin jäin ilman; omalla tai suvun puutarhoissa ei kasva nykyisin mansikkaa enkä sitä voinut ostaakaan. Mutta vadelmaa on onneksi nyt tosi paljon hakkuualueilla ja missä nyt vaapukkaa kasvaakaan. Yhtä hyvää on kuin mansikka - vaikka mansikkamehu ja -hillo nyt toki ovat herkkuja vailla vertaa - tai mansikkakakku, -smoothie tai nektari... No, jos hyvin käy, tulee uusia kesiä jolloin voi korjata oman, henkilökohtaisen mansikkavajeen. Kun vähän paastoaa, sen paremmalta se maistuu sitten ;-)

Sieniä kuulemma on paljon tänä vuonna. Itse olen löytänyt muutaman litran kantarelleja ja muutaman herkkutatin. Ei kamalasti - mutta ehtiihän niitä vielä! Tatti pitäisi löytää justiinsa oikean kokoisena. Se menee tosi nopsaan huonoksi ja kaikenlaiset hyönteiset kaivertavat siihen käytäviä, etanat kiinnittyvät. Kuvan keskimmäinen oli aikalailla täydellinen yksilö jonka näin kuusimetsän pienellä polulla. Sanoin ääneen "OI" kun sen näin, kauniin tatin jonka reunaa kiertää ikään kuin ohut vaalea raita.

Tämä tänään. Huomenna on ohjelmassa kaikenlaista talouteen ja rahaan liittyvää. Sitten pitäisi päättää, menenkö jälleen vapaaehtoistyöhön. Luultavasti menen vaikka mietityttää, kuinka pääsen kulkemaan paikanpäälle ilman rahaa. Asia selvinnee jotenkin. Tai sitten en vaan mene! Pari työnhakuilmoitusta täytyy myös kirjoittaa.