Käsitöitä ja sellaista

Asetelma: puusta pudonnut ainokainen omena,
 oppikirja joka pitää päällystää ja neule joka pitää neuloa

Välillä tulee hetkiä, että on ihan pakko saada neuloa. Itselleni näitä hetkiä tulee aika tiuhaan - vaikka onhan noita taukojakin tullut pidettyä. Sitten on lukuisia kertoja käynyt niin, että aloitettu neule ei ole jaksanut vetää tekijäänsä puoleensa aloitusta enempää ja työ on jäänyt kesken. Sellaisia töitä on minulla pussukoissa ja laatikoissa lojunut varmaan lähes kymmenen kappaletta viime vuosina, jos lasketaan myös erilaiset lapas- ja sukkakokeilut erilaisilla langoilla ja kombinaatioilla mukaan laskuun. Isoimpia keskeneräisyyksiä ovat tietenkin puserot ja villapaidat ja niitäkin oli hetki sitten neljä, nyt on vielä kaksi jäljellä..

Tyynyt. Pieni työ mutta kesti iäisyyden saada valmiiksi.

Suunnilleen tässä vaiheessa oltiin kesällä kun
käärin hihat ja aloitin loppurutistuksen

Kesän aikana sain itsestäni niin paljon irti, että tein kaksi villapaitaa päätökseen! Olivat  lojuneet vuosia tekemättöminä ja lankakerinä pusseissaan. Langat olin hankkinut erilaisista alennusmyynneistä - olivat niin ihania, että ostin ne mutta... Mutta ahh kun nyt tuntuu hyvältä, kun on saanut ainakin jotakin tehtyä! Pidän neuleita varmasti itse - mutta huomasin, että niille löytyy sisäpiiristä muitakin käyttäjiä, jos kyllästyn niihin tai en haluakaan käyttää!

Nyt se on valmis! Ihanaa, Jess!

Sain myös vihdoin vanhalta tädiltä saamani kaksi tuoli-tyynyä uudelleen päällystettyä. En pitänyt puuvillaisesta puna-vaaleanpuna-kelta-raidoituksesta mutta tyynyillä on hyvä istua joten halusin säilyttää ne. Uudelleen päällystys on pikku-homma - mutta odotteluun meni silti neljä vuotta! Kangasta olin koko ajan ajatellut mennä etsimään jostain kangaskaupasta - mutta kesällä, siivotessani kaappeja, tuli esiin tuo vihreän kirjava sametti jonka olin hankkinut aikoinaan palana huonekaluliikkeestä tuolin ja rahin päälliseksi. Tämä kangas melkeinpä hyppäsi syliin kaapista ja sanoi napakasti: tee uudet päälliset tästä - hopi hopi, toimeksi nyt... Näin sitten tein ja tyytyväinen olen!

Ruskea neule ja huivi tulivat
valmiiksi myös kesällä.

Nyt olen tekemässä lapasia ja sitten sukkia ja sen jälkeen pipoa jotka ovat kesken - ovat tuoreempaa varastoa, ihan tämän vuoden keväältä kaikki paitsi tuo lapanen jossa on sellainen kuvio joka oli pakko kokeilla. Mallin löysin Kotivinkistä - jämälangoille juuri hyvä tosin en ole ihan tyytyväinen omaan tekeleeseeni. Täytyy tehdä ohuet lapaset jotka toimivat lämmikkeinä tai vuorena näille kirjaville. Aika miehekkäät lapaset tulee näistä! Näyttää ihan yhdeltä ex-miehelleni tekemältä puseron mallilta; värit ihan samat; pusero oli hänellä  usein päällä ja muistan kuinka sitä tein, neuloin paljon tunteita puseroon.... Tuntuu hiukan oudolta neuloa nyt lapasia jotka tuovat vanhat tunteet pintaan,muistoja  joita ei tohtisi enää mielessään kosketella! Huomasin tämän yhtäläisyyden vasta kun olin tehnyt muutaman rivin lapasta valmiiksi.

Semmoista elämä on -  välillä.

Kappaleet ommellaan yhteen. 

Ihminen etsii jollain tapaa merkitystä päiviinsä, elämäänsä. Kun merkitystä ei meinaa millään löytyä - on vaan pakko uskoa, että elämän tarkoitus ei ole hyvä työpaikka ja jotain muuta sen tyyppistä. Esimerkiksi oman sisäisen kaaoksen järjestäminen omien tavaroiden ja asioiden avulla... Oman sisimmän katsominen, voi olla, että sitä kautta pääsee eteenpäin, jonnekin, jotenkin.

Tulipa tosi syvällinen miete! Kun elämä on kaaoksessa, alkavat pienet asiat saada merkitystä, jota niillä ei ole ennen ollut, tämä on ainakin itseni kohdalla totta!

Ruskea neule olisi voinut olla hiukan pidempi
mutta menee näinkin

Omat päivät kuluvat töiden hakemisen, erilaisten netistä tehtyjen töiden etsiskelyjen ja koti-juttujen parissa. Ulkoilen koiran kanssa, käyn erilaisissa palaverissa TE-toimiston palkkaamien erilaisten konsulttien ja neuvojien sun muiden "avustajien" kanssa ja tapaan heitä, jotka haluavat minusta jotain hyötyä nyhtää. Sitten käyn viikoittain erilaisissa koulutuksissa ja sen semmoisissa tilaisuuksissa joita itse etsiskelen ja kaivelen esiin - esimerkiksi lehdistä, sivustoilta ja vaikkapa oman ammattiliiton sivulta. Kaikenlaista löytyy, esimerkiksi luentoja ja kursseja vaikkapa IT-työkalujen käyttöön liittyen, yhteiskunnallisista asioista tai omiin harrastuksiin liittyvistä asioista. Mitään maksullista en voi ottaa vaikka viime viikolla maksoin 15 euroa puolen päivän koulutuksesta jossa oli mukana hyvä seisova pöytä. Edullinen - mutta yleensä ei ole sitäkään rahaa olemassa. Ensi viikolla menen käsityökurssille. Kerron siitä sitten erikseen - vanhoja käsityötekniikoita ja -juttuja isoäidin ajoilta opitaan. Vaikuttaa kivalta! Otan sinne jämälankoja ja puikkoja, virkkuukoukkuja mukaan. Haluaisin mennä myös jollekin ompelukurssille mutta rahasta on nyt tiukkaa, Kurssi maksaa jonkun kympin.. Katsotaan. Lupasin myös  käydä kutomassa kangaspuilla jotakin omista, vanhoista langoista!

Elämä  stressaa kun ei koskaan tiedä, joutuuko ulos elämästä, kun rahaa ei ole - pakko on ajatella muuta - ja silloin helposti pusailee näitä (merkityksettömiä) tekstejä, siivoilee, puuhailee ja katselee luontoa. yrittää melkein kaikella energialla ajatella, että mitään ei voi ostaa!

Tämän lapasen ajattelin saada tänään valmiiksi.
Langat on kaikki erilaisia, villaa kuitenkin, ja alpakkaa.

Pipon aloitus

Käsitöissä - vähän niinkuin muutenkin elämässä - tykkään aina kokeilla jotain uutta, itselleni uutta. Kaikenlainen vanha käsityöperinne kiinnostaa todella paljon! Olen aloittanut myös muutama vuosi sitten kansallispuvun teon - se ei TODELLAKAAN ole mikään pikku-juttu koska haluan tehdä sen kokonaan itse, kankaan kutomisesta pitseihin ja nauhoihin. Mutta tuo työ on kyllä nyt enemmän kuin jäissä! Pitää mennä omalle kotipaikkakunnalle kutomaan sen hamekangas koska minulla ei ole omia kangaspuita ja loimen laittaminen vain yhteen hameeseen on kallis juttu; kyseessä on vielä villalanka jota ei ole värjätty väärällä tavalla - täytyy olla lampaanvillan väristä, luonnostaan. Ja värisävyn pitää olla oikea!

Lidlin langasta sukat

Kansallispuvulle ei ole hirveästi käyttöä - ja minulla on oman äidin puku käytössä, sama puku tietenkin, jos tarvis tulisi sellaiselle. Ei ole tullut tähän mennessä! Pukua on nyt tutkittu lisää ja se on saanut hiukan muutoksia - hameen pituus, jotkin värit esimerkiksi on hiukan muuttuneet.

Nyt keskityn helppoihin juttuihin. Yksi lapanen pitää saada valmiiksi kun menen tästä kahville ja katsomaan telkkaria pian, kahvi jo tuoksuu keittiössä - huomenna kokeeseen menevä lukiolainen siellä lukee enkkua kahvin voimalla ja äiskäkin saa kupillisen!.

Toinen lapanen neulotaan sitten tässä parin päivän aikana. Sitten nuo Lidlin langasta aloitetut farkku-väriset puuvilla-sekoite-sukat ja sitten tuo ruskea pipo. Sen jälkeen uutta lankaa puikoille taas - tai kudetta puihin!

Käsityön teko on ilo, iso ilo! Neuloessa, virkatessa, kutoessa puilla voi kuunnella radiota, musiikkia tai vaan ajatella, miettiä mitä mieleen juolahtaa!