perjantai 2. syyskuuta 2016

Rahasta ja sen puutteesta

Hesarissa oli eilen juttu tuloista ja niiden periytymisestä.
Voi omat lapsiraukkani, jos tuohon on uskominen 
Raha, tulot ja talouden hoito on kova sana nyt kaikissa mahdollisissa medioissa - ajankohtaisissa keskustelu-ohjelmissa, sanomalehdissä ja muissakin aviiseissa. Asia on ajankohtainen, monelle meistä - henkilökohtaisesti ja koko Suomelle. Rahaa on joillakin, toisilla taas ei. Se nyt toisaalta on faktaa ihan aina - mutta nyt tälläkin alueella tapahtuu liikehdintää - myös hallituksen erilaisten linjausten takia. Sanotaan, että köyhiä ja työttömiä rangaisataan - he jotka eivät kuulu noihin ryhmiin, ovat tietenkin eri mieltä. Näinhän keskustelu usein menee - perimmiltään on aina kyse omasta edusta ja siitä, mitä kullekin kuuluu antaa ja saada.

Luin juuri lehtijutun, jonka mukaan suomalaisilla on todella paljon rahaa käyttötileillään. Suomalaiset myös ottivat paljon asuntolainaa kesällä - heinäkuussa 1.4 miljardilla ja kesäkuussa sitäkin enemmän.

Onhan se kiva, että monilla on rahaa säästettäväksi ja investoitavaksi! Itsellä ei ole - mutta monilla suomalaisilla menee hyvin ja sehän on hyvä, varmasti he ansaitsevat sen.

Tämmöisen asian unohtaa kun piileksii täällä omassa pienessä poterossaan. Ihminen tulee helposti sellaiseksi, että kuvittelee elämän olevan muillakin sellaista, minkälaista elämää itse elää!


Ihminen näkee kaltaisiaan ympärillään
Muistan, kun olin raskaan - silloin tuli kaupungilla, kulkuneuvoissa ja työpaikalla vastaa valtavasti raskaana olevia naisia! Vähän ajan päästä, pienen vauvan kanssa kulkiessa näin armeijoittain lastenvaunuja työntäviä äitejä! Aivan kuin koko maailma olisi ollut lapsia saamassa samaan aikaan! Nyt huomaan, että maailmassa on valtavan paljon koiria - onhan minulle itsellänikin koira joten huomaan muut koirat nyt helpommin kuin silloin kun koiraa ei ollut.

Työttömänä ja rahattomana huomaan lehdistä juttuja, jotka kertovat työttömyydestä, vähä-osaisuudesta ja selviytymisestä. Ennen en tätä asiaa niin miettinyt - nyt ei ole oikein vaihtoehtoja - ja sitten luen vielä paljon asiasta. Näen myös köyhiä ja osattomia paljon kaduilla ja esimerkiksi kirjastoissa. Köyhyys ja varattomuus on itselle tällä hetkellä normaalia joten sitä luulee sen olevan sitä muillekin vastaantulijoille tai kanssa-ihmisille. No eihän se tietenkään ole!

Sijoita lapsilisät oikein!
Sain sydämen tykytystä jälleen kun seurasin uutisointia siitä, kuinka lapsilisät tulisi asiantuntijoiden mukaan sijoittaa: "Lapsilisää maksetaan ensimmäisestä lapsesta vajaat 96 euroa kuukaudessa eli siihen mennessä, kun lapsi täyttää 17 vuotta, rahaa on voinut kertyä yli yhdeksäntoista tuhatta euroa. Talousasiantuntija Martin Paasi Nordnetistä väittää, että lapsilisä kannattaisi sijoittaa."

"Yle Uutiset 31.08.2016: "Eiköhän meiltä kaikilta löydy 15 euroa kuussa" – Rahastoasiantuntija kannustaa sijoittamaan lapsilisät tai edes osan niistä. Näin varmasti on monella - ja miksi ei, sijoita rahat lapsen tulevaisuuteen jos voit - tai vaikka kielikurssiin tai mihin hyödylliseen nyt vain.

Itse odotan lapsilisän tuloa kieli pitkällä joka kuukausi - ostan sillä ruokaa ja maksan laskuja. Raha menee ilman korvamerkintää menoihin jotka on pakko hoitaa. Teenkö väärin - sama tuo! En muuten voi, saakeli sentään!

Kyllähän jokaiselle aina muutama kymppi ylimääräistä on taskuissa pyörimässä
Samantyyppistä kommentointia tyyliin "Kyllähän jokaiselle nyt sen verran rahaa on" kuulee aika ajoin. Viimeksi ollessani jossain työttömien tilaisuudessa ja joku ihmetteli, kuinka LinkedIn -profiilin maksullisiin osioihin pitää suhtautua; kannattaako maksaa. Asiantuntija tokaisi, että kokeile, hyvä ihminen. "Eihän se paljoa maksa, alle kolmekymppiä kuussa. Meiltä jokaiselta menee tuollainen summa ihan huomaamatta mihin vaan - kannattaa laittaa se vaikka  oman netin ja omien kanavien kehittämiseen. reilu kaksi kymppiä kuussa on kuitenkin alle kolmesataa vuodessa. Mitä se on, ei yhtään mitään?"

Tunnen itseni aina jotenkin epäonnistuneeksi, kun en voi noin toimia. Miten ihmeessä ihmiset saavat elettyä niin, että muutaman kympin pikku-summat ovat rahaa joka huomaamatta valuu sormista - ja elämä vaan rullaa hienosti eteenpäin.

On ihan syvältä olla tällainen köyhä paskianen! Katkerako olen? No juu, alan todella olla!

Katkeruus ei auta. Yritän karistaa tämän mielialan pois. Ja hyvähän se on, että niin monet voivat satsata lapsiinsa näin hyvin. Onhan olemassa ihmisiä, jotka ovat ponnistaneet huonoista kasvuoloista, myös hyvään aikuisuuteen. Ja meillä ei sentään ole rahapulan ja materiaalisen puutteen ohella onneksi sairauksia tai päihteitä riesana - ainakaan juuri nyt!

Lienee paras lopettaa kirjoittaminen nyt. Jos lähtis vaikka kävelylle!

3 kommenttia:

  1. Se on vain niin, että muutama kymppi kuukaudessa sinne ja toinen tuonne niin helposti kertyy isokin summa, jos ei ole tarkkana. Työssä käydessä sitä ei edes huomannut, nyt eläkkeellä on pakko laskea, kuten työttömänäkin.

    Muuten tuo Outin väitöskirja on minusta hyvä, asiaa. Satun Outin tietämään tutun tuttuna.

    VastaaPoista
  2. Se väitös löytyy pdf-tiedostona jos kiinnostaa:

    https://helda.helsinki.fi/handle/10138/165073

    VastaaPoista
  3. Kiitos Rantakasvi! Käynpä katsomassa!

    VastaaPoista