Kun äiskä lasten keinussa keinui

Tämän kukan nimeä en tiedä - sitä näkee puistoissa, kukkii runsaasti.
Perhoset tykkäävät!

Ihana sää hemmottelee. Aurinko paistaa ja kukkapenkit kaupungilla ja pihoilla loistavat upeina.

Outo, uusi tuttavuus. Mieli-
kuvitus sai tuhmat siivet...

Auringonkukat, hajuherneet ja kehäkukat - tutut ja tuntemattomat kukat loistavat suurina ja muhkeina penkeissä. Osa tuoksuu vahvasti omaan nenään - toiset ovat muuten vain kauniita tai erikoisia! Daaliat, joita mummi jorriineiksi kutsui, ovat tänä  vuonna mahtavan suuria penkeissä, joihin niitä on laitettu kasvamaan.  Paljon on erilaista heinää kaupungin penkeissä - sellaista vesiheinän kaltaista, samoin sellaisia pehmeitä eläimen hännän oloisia kasveja joihin ilta- ja aamuaurinko osuu todella kauniisti!

On hienoa, kun värien sopivuuteen ja siihen, että penkki on kaunis koko kesän alun sipulikukista loppukesän väriloistoon satsataan. Monessa kaupungissa puistot ja puutarhat ovat tulleet hienommiksi viime vuosina. Kotkaan muuten kannattaa mennä jokaisen puiston- ja kasvin ystävän: aivan mahtavan upeita puistoja on siellä!

Keinu 

Aika käy välillä tylsäksi. Tänään olen puuhannut sitä ja tätä - niitä tavallisia asioita, joista ei viitsi sen kummempaa kerroskella. Mitä nyt ihminen kotona ja kodin ympäristössä  tekee. Tuossa hetki sitten menin ulos, vein sinne yhden maton tuulettumaan ja katselin puita, taivasta ja mitä lie. Miestiskelin. Kissa ja koira tulivat viereen, niinkuin yleensä aina. Katsoin näkeekö kukaan: ei ristin sielua mailla halmeilla! Menin sitten keinuun, istuin muoviselle istuinlaudalle ja potkaisin keinun vauhtiin. Pihalla on kaksi keinua viime vuosituhannelta, varmasti olleet tuossa kolmekymmentä vuotta ainakin. Omat lapset niissä ovat keinuneet - harvoin enää kukaan.

Kuulemma eivät nuo keinut täytä nykyisiä turvallisuusvaatimuksia. Pitäisi olla turvakaiteita ja ties mitä. Siksi lasten ei anneta tuossa keinua - tai hiekassa leikkiä kun siihen on ehkä kissa pissannut. No minäpä rohkenin istua keinuun: otin kovat vauhdit: IHAAAA... Tuntui tosi hauskalta - otin niin kovat vauhdit keinussa kun uskalsin. Katselin puun latvojen yli naapurin pihalle ja autotallin katolle (siellä on paljon vettä, pitää mennä tyhjentämään). Koira katsoi oudosti, pää seurasi keinun liikettä. Kissa lösähti hiekkaan viereen ja seurasi puoli-avoimin silmin perhosen liihottelua vieressä. Sitä ei kenunta kiinnostanut!

Teki mieli kiljua - mahassa otti vauhti muljahtamalla ihan samalla lailla kuin joskus lapsena - nyt en vaan uskaltanut kiljua; en halunnut kenenkään näkevät kun mamma keinuu - mitä lie joku miettii, kun siinä keskellä kaunista työpäivää viihdytän itseäni, koira ja kissa yleisönä sisäsandaalit jalassa!!! Miksi en tehnyt mitään järkevää, kuten työhakemuksia?

Kisu miettii mitä miettii. Mukana aina, rakas vanha kolli

Pieni hyrisijä siinä. Suloinen.

Lasten kanssa on oppinut, että mitään tuollaista hauskuttelua ei kannata tehdä, ainakaan lasten nähden. Ovat omat kaikki kolme saaneet hyvin usein hävetä äitinsä tempauksia! Jopa ääneen nauru hävetti heitä joskus, samoin murteen puhuminen. Pitäisi olla hillitympi ja rauhallinen, niinkuin muut äidit ovat. Kuulemma se, kun kerran kevätjuhlan päätteeksi menin koulun pihalla lasten keinuun istumaan ja keinahtelin siinä, keskellä koulun pihaa kaikkien nähden, hävetti molempia koululaisiani aivan valtavasti - muistavat sen häpeän vieläkin.

Olen ollut todella nolo äiti. Nyt yritän suhtautua tuohonkin toisin; välillä se, että oli aina jotenkin outo tai teki toisin kuin muut, tuntui pahalta. Olin - ja olen yhä - liian impulsiivinen, teen asioita joita järkevät äidit eivät tee tai tehneet. En tietenkään halua omia lapsia nolata hölmöilyllä joten nyt yritän olla järkevä!

Silti: keinuminen on hauskaa, aikuisellekin!  Ja kun kukaan kolmesta ei ole kotona, otan kovat vauhdit. HEH, eläimet eivät kerro!

Luksus-herkkua: uutta lakkaa ja narskujuustoa

Syksy on tosiaan nyt kaunista kauniimpi! Oma mieli meinaa helposti sukeltaa synkkyyteen; rahapula ja kaikki mahdollinen kökkö elämään kuuluva juttu painaa. Onneksi nuo eläimet piristävät, onneksi on kuitenkin ollut ruokaa ja koti. Ja onneksi on luonto, mahdollisuus kulkea ulkona ja onneksi voi haaveilla! Kävelyllä tulee katseltua ikkunoita ja pihapiirejä - jostain syystä mietin aina, kuinka itse laittaisin tuon ja tuon ihan, minkälaiset verhot huoneeseen josta näkee tällaiseen maisemaan....

Vispipuuroa

Pääsin viikonloppuna auttelemaan äitiä. Sain bensarahat avustuksena häneltä itseltään ja ajelin kauniin maalaismaiseman, peltojen, metsien ja kaupunkien halki. Kiitin mielessäni kauniista maisemasta, olin kiitollinen, että pääsin auttamaan ja olemaan hyödyksi äidille, juttelemaan ja puuhaamaan asioita.Tein ruokaa, leivoin ja keitin omenasosetta talven tarpeisiin. Syötiin hyvin - olen kiitollinen ruuasta jota sain; perinteistä kotiruokaa tein ja sitä söimme hyvillä mielin!

Pullaa eri muodoissaan. pakkaseen äidille!

Oli hyvä viikonloppu; oikein hyvillä mielin tulin takaisin. Alkuviikko on mennyt istuessa palavereissa; olen lupautunut - taas kerran - tekemään liudan toimistotöitä, myymään ja puuhaamaan toimistossa. Palkkaa ei yrityksellä ole varaa minulle maksaa - mutta jos onnistun myymään, saan provisiota ensi vuoden puolella myynnistä.

Syksyn satoa purkkeihin - löytyi vain neljä purkkia omenahillokkeelle!
Luumut on torilta - makeita ja hyviä. Ja upean värisiä!

En ole innosta soikea - mutta varaa ei ole valittaa! Ja ohan hyvä, kun saa tehdä jotakin!

Mitä jos menisin keinumaan muutaman mahanväännön verran vielä? Ensin aloittelen Lindströmin pihvit - kai niistä tulee hyvät ilman kermaa tai kermaviiliäkin? Kokeillaan!