Jo Nesbø: Haamu/Gengångare

Jo Nesbø: Gengångare äänikirjana ruotsiksi.

Keski-ikäinen alkoholisoitunut mies, naissuhteensa syystä tai toisesta rikki saanut ja yksin elelevä ketjupolttaja joka jahtaa rikollisia ja jota venäläiset ammattitappajat jahtaavat. Kuvioissa huumeita, tapettuja ihmisiä, juonitteluja ja mausteena seksiä, huumeita, Jim Beam-viskiä.... Miehinen mies joka juoksee kotikaupunkinsa puistojen ja asuinalueiden, keskustan ja parin hotellin raamittamaa aluetta alati kiihtyvää vauhtia. Hän kaivaa matoja kuhisevan ruumiin haudastaan, putoaa kuolleen miehen kylmenneen ruumiin päälle, hän ampuu, häntä ammutaan ja puukotetaan, hän putoaa hevosen selästä ja hän haavoittuu mutta jatkaa hullua missiotaan halki kaupungin... Mies ei ehdi syödä, ei juuri nukkua ja vaatteetkin haisevat pahalle kun hän tappelee, juoksee, lentää ikkunasta roskien päälle... joutuu mitä merkillisimpiin tapahtumiin huumekuningasta, haamua, jahdatessaan.

Mies ompelee itse neulella ja ompelulangalla  kaulaansa ja leukaansa venälaisen tappajan puukosta tulleen haavan ja tyrehdyttää harmaalla pakkausteipilla kaulan verenvuodon. Sairaalaan ei tietenkään voi mennä - hänet on etsintäkuulutettu.

On siinä miehinen mies! Ei ihme, että kaupungin tuleva naispuolinen johtaja haluaa naida häntä vessan ovea vasten oopperan miestenvessassa sosieteen kilistellessä shampanja-lasejaan seinän toisella puolen Rigoletton ensi-illan jälkeen.... Mitä haittaa, että mies on leikelty ja haiseva kuin vanha roskis, hänhän on MIES, tosimies joka ei turhasta valita vaan toimii. Yksinäinen susi, oikeuden puolesta taisteleva ja väärin ymmärretty kovanaama...

Pääseekö hän pakoon, ehtiikö turvaan? Sitä saa miettiä ja pelätä pitkään ennenkuin ratkaisu tulee.

Kirkonkellot moukaavat kirjassa monta kertaa. Kenelle ne soivat, loppujen lopuksi?

Mitä uutta auringon alla; miksi tämä dekkari on erilainen kuin muut - kun se on kuitenkin rakennettu samoista aineksista kuin tusina muita jännityskirjoja?

No - tuota. Ihan oikeasti tämä kirja on hyvä. Ja se on jännittävä. Ja se tapahtuu Oslossa - kuljin mielessäni kirjan paikoissa sitä lukiessa. Kirja ihan yksinkertaisesti vangitsi mukaansa; tätä kirjaa ei voi lukea hitaasti vaan se on ahmittava kokonaan nopeasti!

Kyseessä ei missään tapauksessa ole tavallinen poliisi-rosvo-takaa-ajotarina vaan paljon syvempi, pohdiskelevampi ja asioihin paneutuvampi kuin ihan perus-dekkari.

Ja kirjahan on jännittävä! Läähättävää menoa seuratessa huomasin parikin kertaa  nousseeni seisomaan ja kuuntelin tapahtumia  jännittyneenä, neulepuikkoja tiukasti puristaen... Tapahtumat eivät ole ennalta arvattavia - loppuratkaisu ja asioiden kulku tulivat eteen aivan erilaisina kuin olisi ne mielessään kuvitellut.

Kirjahyllyt täyttyvät liian nopeasti.
Onneksi on kirjasto!

Haamu on yhdeksäs kirja jossa kerrotaan Harry Hole nimisestä poliisista. Hole palaa kolmen Hongkongissa viettämänsä vuoden jälkeen takaisin kotimaahan Norjaan tutkiakseen entisen vaimonsa pojan tilannetta. Hän on ollut kuivilla kolme vuotta; entinen alkoholisti on saanut elämänsä järjestykseen. Hän ei ole enää poliisi mutta palaa Osloon tutkimaan asiaa joka häntä vaivaa: Entisen naisystävän Rakelin pojan vankilaan joutuminen. Harry haluaa selvittää itse, mitä on tapahtunut. Onko kahdeksantoistavuotias Oleg syyllistynyt kaverinsa Guston kuolemaan?

Poikaa syytetään murhasta ja asia tuntuu olevan poliisin mielestä selvitetty - mutta asia onkin paljon ennalta arvattua monimutkaisempi. Norjan narkomaanimaailma avautuu lukijalle hurjaa selvitystyötä lukiessa. Kaupungin ja poliisin ylin johto näyttäytyvät kirjassa melkoisen moraalittomina oman edun tavoittelijoina joilla ei tunnu kellään olevan puhtaat jouhot pussissa.... Näinhän se taitaa olla, mitä hyvänsä asiaa tänä päivänä tutkiessa tuntuu aina törmäävän oman edun tavoittelijoihin ja likaiseen peliin, korruptioon, seksiin ja rahanhimoon ja kurjiin valtasuhteisiin ja -pyrkimyksiin.

Kirjan henkilöt miettivät menneisyyttään, saavat asssosiaatioita lapsuudestaan ja pohtivat elämän menoa, rakkauden nälkää ja miksi elämä on mennyt niinkuin se on mennyt. Pohdintaa ja mietiskelyä elämän menosta, ystävyyksistä ja siitä, kuinka joku onnistuu ja toinen ei. Elämässä.



Kahdet sukat ja yksi kaulaliina:
Jo Nesbøn kuuntelun aikana syntyneet

Äänikirja jonka ruotsiksi lukee Jonas Malmsjö, vie 14 CD-levyä tai yhden MP3-kiekon. Yhteensä kirjan kuunteluun kuluu 17 tuntia aikaa. Äänikirja löytyi kirjaston hyllystä - on upeaa, että kirjastoista löytää tällaisia hienouksia! Kiitos kirjaston hankintoja tekeville tästä kuuntelukokemuksesta!

Kirjan lopussa olo oli oudon tyhjä - kuin olisi tullut matkalta kotiin ja jättänyt uudet tuttavat taakseen. Heitä jäi heti ikävä.

Hyvä kirja myös kuunneltavaksi. Kuunnellessa voi vaikka tehdä käsitöitä, neuloa jotain - itse sain neulottua yhden kaulaliinan ja kaksi sukkaparia.
Jo Nesbøn kirjat Harry Holesta ovat saaneet suuren lukijakunnan ja paljon palkintoja niin Pohjoismaissa, Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Pohjoismaiden parhaimpia dekkareita, heti Stieg Larssonin jälkeen, sanotaan. Larsson on kuollut mutta Nesbø elää. Uutta voi siis odotella tältä vuonna 1960 syntyneeltä mieheltä joka on toiminut muusikkona ja pörssimeklarina ennen kirjailijan uraansa!

Marian Keyes - Intohimoa kustannusalalla

Jos olisi aikaa, käyttäisin sitä enemmän kirjojen lukemiseen - ja äänikirjojen kuunteluun. Äänikirja on super-hyvä keksintö - kuunnellessa voi tehdä käsitöitä tai toki kaikkea muutakin. Autossa se on myös hyvä - jos matkustaa yksin  Keittiöhommista tulee yleensä niin paljon ääntä - ja ympärillä pyörii lapsia juttelemassa, kysymässä, pyytämässä ja riitelemässä - että silloin en pysty kuuntelemaan kuin radiota. Yleensä siis. Kirjaan pitää saada keskittyä! 

Pari viikkoa sitten kävin kirjastossa katsastamassa äänikirjahyllyn. Niitä ei sielä hirveän paljoa ole, joitakuita kuitenkin. Nyt löytyi uusi tuttavuus - miljoonayleisön omaava Marian Keyes. En ole lukenut tältä kirjailijalta riviäkään tähän mennessä - nyt on siis hyvä mahdollisuus kuunnella missä suuren suosion salaisuus piilee.

Tämä äänikirja löytyi kirjaston hyllystä ruotsinkielisenä - kiva! Yleensä sieltä on saanut poimia erilaisia dekkareita - ne olen kaikki jo kuunnellut läpi ja nyt siellä on pääosin sellaisia kirjoja joita en välitä lainata. Siksi tämä "naisten kirja" oli ihan kiva ottaa mukaan - nyt olen kuunnellut 6 levyä ja aikaa loppujen kanssa menee varmasti vielä viikko, jopa yli. Eilen menin nukkumaan vasta vaille kaksi yöllä kun neuloin tunturineule-pipon valmiiksi ja kuuntelin kaksi CD:tä yhteensä seitsemäntoista levystä yön rauhassa, kissa seurana.

Taas uusi pipo
- tällä kertaa tunturineuleella  

Keys on naiskirjailija joka aivan salettivarmasti kirjoittaa vain naisille. En tosiaan usko monen miehen tällaista lukevan. naiset lukevat muutenkin paljon miehiä enemmän - ja naiset lukevat mielellään tarinoita naisten elämästä rakkauksineen ja elämän haasteineen jotka toisaalta liippaavat omaa elämää ja toisaalta ovat jollain tasolla jännempiä ja erilaisia kuin oma elämä. Rakkaus ja seksi ovat aina jollain tavalla kantavia voimia - kirjoissa kuten elämässäkin!

Tässä kirjassa  - Å andra sidan/The other side of the story - eletään Lontoossa kirjankustannusalalla. Rakkauuta, seksiä, ystäviä ja sosiaalista elämää - ja tietenkin erilaisia kohtaloita naisen elämässä kun vanhemmat eroavat vanhalla iällä ja äiti lamantuu täysin, naisella on suhde naimisissa olevan pomonsa kanssa - ja muuta dramaattista... En ole vielä puolessavälissäkään tarinassa joten paljon on vielä odotettavissa. Aion vakaasti kuunnella kirjan loppuun vaikka tarina kieltämättä välillä tuntuu hiukan pitkäpiimäiseltä.

Kävin Marian Keyesin kotisivuilla ja tutkailin minkälainen henkilö on kyseessä.Tällainen: Irlantilainen vaille 50-vuotia nainen joka kärsii alkoholismista ja pahasta masennuksesta. Elää nykyään jälleen Irlannissa ja on naimisissa mutta hänellä ei ole lapsia. On kirjoittanut monta menestyskirjaa - niitä on myyty miljoonia ja käännetty myös tosi monelle kielelle. Kirja jota luen on julkaistu vuonna 2004 - samana vuonna Keys yritti itsemurhaa mutta selviytyi. On sen jälkeen taas kirjoittanut monta kirjaa. Vuume vuoden loppupuolella on taas ollut huonossa kunnossa.

Depressio - masennus - on kova juttu. Moni ei siitä selviä - aikaa siitä selviämiseen menee aina paljon. Ja aina siitä jää jäljet loppuelämäksi.

Suomeksi tätä kirjaa ei ole käännetty. Liekö joitain muita Keyesin kirjoja - en tarkistanut. Monet suomalaiset lukevat toki paljon englanniksi - jopa omat lapseni - joten se, että jotain kirjaa ei ole olemassa suomeksi ei tietenkään tarkoita, että sitä ei luettaisi Suomessa. Englantia osaavat nykyään "kaikki" - sitä luetaan kouluissa melkeinpä pakollisena. Oli hauska huomata, että omista lapsista ainakin vanhin on jo yläaste-ikäisestä lukenut kirjoja englanniksi. Itse en sen ikäisenä lukenut kuin lehtiä ja jotain kouluun liittyvää muutoin kuin suomeksi. No - Camus'n L'étranger-kirjan luin ranskaksi - ja Maigret'n kirjoja toki myös. Lokki Joonatan eli Richard Bachin Jonathan Livingston Seagull -kirjan luin englanniksi. Molemmat hyviä kirjoja muuten. Vieläkin voisin ne lukea. Samaa filosofista sarjaa on myös Le Petit Prince, Antoine de Saint-Exupéry'ltä.  Myöntää täytyy, että minut ohjattiin näiden kirjojen pariin, en niitä itse keksiny kotiin kantaat!

Käsityöt etenevät, äänikirja osuu arkaan paikkaan

Ihana viikonloppu, kaiken kaikkiaan! Upea sää ja ruska vielä maisemassa – ei niin uhkeana kuin joskus mutta kyllä näyttävät luonto ja tien posket upeilta vielä! Yöpakkasia ei ole kunnolla ollut joten monet kukatkin ovat vielä uhkean näköisiä – arka krassikin.

Orvokit ja krassit: tuoksuvat ihanaiset
äidin kerääminä vaasissa.

Kirjoittelen viikonlopun puuhista ja ajatuksista huomenissa mutta aloitan kertomalla pari sanaa käsityötilanteesta; olen juuri ajanut reilun kolmen tunnin reissun äidin luota. Tie oli hyvä, liikennettä vain nimeksi – mutta aikaahan tuossa meni. Kuuntelin radiota ja osin Karin Alvtegenin kirjaa Skugga äänikirjana – aika ankea ja jotenkin masentava stoori, ainakin vielä nyt kun olen kuunnellut kolme CD-levyä yhdeksästä. Levyllä kirjailijalukee tekstit itse; se antaa lisäarvoa tarinalle, mielestäni. Ensimmäiset kaksi levyä jotka kuuntelin menomatkalla saivat oman mielen siihen kurjaan, masentavaan aikaan jonka mieluiten unohtaisin ja jonka olen parkkeerannut jonnekin mielen syviin sopukoihin: avioeroa edeltänyt kaamea aika kaikkine ongelmineen, suruineen… koko se kamala paketti joka näköjään on isona möykkynä jossain vielä. Uhhuh. Oli pakko keskeyttää kuunteleminen; tuli aika nuiva olo.

Kolmas levy vei tarinaa eteenpäin mutta ei ole kirja mikään iloinen tai pirteä tarina, eipä todellakaan. Katsotaan, saanko kuunneltua sen loppuun - uskon niin. Olen aika allerginen tarinoille jotka vain syväkyntävät kurjuudessa ja kaiken kurjan ytimessä.

Tiskirätit juuri niin lepsun näköisinä
kuin miltä ne tuntuivat!

Käsitöistä siis: sain siskolle kaksi tiskirättiä valmiiksi ja pienen lahjapussin odottamaan hänen käyntiään viikon päästä äidin luona. Neuloin vaaleanpunaisen ja vaaleanvihreän tiskirätin 3.5 numeron puikoilla. Aikaisemmin olen virkannut samasta bambu-langasta kaksi rättiä; ne ovat paremmat – jämäkämmät ja sievemmät. Viimeksi mainitut olen antanut äidille; hän pitää niistä kovin; toimivat kuulemma hyvin tehtävässään. Kokemus on siis saatu ja tässä kirjattuna: omatekoiset toimivat ostorättejä paremmin ja ovat nätimpiä. Käsityötekniikoista virkattu on parempi kuin neulottu.

Jatkan  pikkukäsitöiden tekoa: aloitan kirjolapaset johon piilotan toiseksi väriksi sen oranssinkirjavan langan – pääväriksi otan metsänvihreän. Sitten pinkki tiskirätti itselle ja a vot hyvä tulee! Sitten on jo pakko saada ne keskeneräiset neulepuserot vihdoin valmiiksi.

Lisää jutustelua huomenna!