Laina-auton ratissa

Tuu leikkimään!

Kaikki se lumi joka satoi viime viikolla on nyt poissa. Vettä on satanut joka päivä koko viikon ajan - siis silkkaa vettä tulee taivalta tippuen tai lorottaen. Vettä sataa niin paljon, että tulvavaara on suuri monin paikoin. Viime vuonnakin satoi paljon - mutta koska oli pakkasta, saimme valkoiset ja talviset kinokset tulvien ja vesilammikoiden sijaan.

Pilvet roikkuvat matalalla eikä valoisaa aikaa juurikaan ole edesä päivällä... Kynttilöillä, tuikuilla ja muilla valojärjestelyillä voi rakentaa tunnelmaa ja toivoa, että lunta tulisi pian sen verran, että maailma muuttuisi hiukan valoisammaksi.´

Joulu tulee hiljalleen.
Valot syttyvät pimeyteen

Kävin muutaman kilometrin päässä kaupassa pari tuntia sitten - hammastahna ja kissanhiekka muun muassa olivat lopussa. Pikku-kissa käy ahkerasti laatikolla ja haju vessassa ei ole kovinkaan miellyttävä, yhh... Autolla menin vaikka ajattelin kävellä - sateessa ei huvittanut kävellä.... Autona minulla on nyt autokorjaamon laina-auto. Harmaa pari vuotta vanha Corolla automaattivaihteilla on erikoinen tuttavuus - vaihteet vaihtuvat automaattisesti ja autossa istuva on kuin soutuveneessä kun auton uumenissa joku näkymätön rakennelma vaihtaa vaihteet ja tekee sen omituisen jäykästi. En ole aikaisemmin ajanut tällaisilla vaihteilla ja koko ajan on tunne, että pitäisi alkaa itse vaihtamaan kun auton oma suysteemi on noin jäykkä - tuntuu siltä, kuin auto vaihtaisi kaikki vaihteet ikäänkuin liian myöhään jolloin auto aina hiljentää vauhtia kun vaihto isompaan tapahtuu. Tosiaan kuin istuisi kyydissä kun joku soutaa - pää nuokkuu vetojen tahdissa. Tai ikäänkuin auto läähättäisi. Uhh. Tuollaisia automaattivaihteita en koskaan halua itselleni. Aika paljon menee tällä autolla bensaakin.
Toivottasti saan oman autoni takaisin pian! Se on ollut huollossa jo viikon - koko vasen takaovi vaihdetaan uuteen ja se maksaa kuulemma 2500 euroa. Kamalaa! Naispuolinen tuttava totesi minulle, että jos olisin mies, hinta olisi varmasti puolet tuosta. Naisia kuulemma aina vedetään rankasti höplästä auto- ja muissa "miespaikoissa". Voi olla totta - mutta kuka olisi se mies joka nämäkin hommat meikäläiselle tekisi??? Toisaalta - naiset ajavat paljon aitoa ja kai sitten käyvät korjaamolla ja huollattavat autojaa siinä kuin miehetkin niin miten se voi maksaa paljon enemmän meikäläisille?

No - ihan helposti varmaan. Mistäs sen oikean hinnan voisi tarkistaa...?

Mitä tulee muuten "miesten" asioihin - törmäsin äsken kaupassa käydessäni hieman huvittavaan asiaan. Noin 50-60-vuotias naine kuli Tarjoustalon käytävillä hehkulamppu kädessään ja myyjän nähdessään kysyi, onko myyjä kovin kiireinen - hänellä kun on tällaista miesten asiaa - mies ei päässyt kauppaan mukaan ja nyt hänen, naisen, pitää hoitaa miesten työ: "onko teillä tällaisia lamppuja?" Hän näytti myyjälle aivan tavallista kapeakantaista hehkulamppua, 40 wattista. "Onhan meillä tuollaisia" vastasi myyjä johon naisasiakas vielä kertasi "sen täytyy olla ihan samanlainen, katsokaa tarkkaan kun nämä on miesten asioita enkä ole tällaisia tottunut tekemään". Voi Kiesus, kyllä naisetkin osaavat heittäytyä typerän avuttomiksi; vaikutti jotenkin säälittävältä - nainen oli tavallaan ylpeä, että hänellä on mies joka hoitaa miesten hommat - mutta on nyt joutunut syystä tai toisesta hoitamaan näin vaikean asian kuin lampun oston - ja sitä nyt kuulutti äänekkäästi hyllyjen välissä! kiusallista - miksi naiset tekeytyvät noin tyhmiksi; myyjä oli nainen ja ympärillä oli asiakkaina pelkkiä naisia.

Kaupassa oli sillä hetkellä pari miestä ja molemmat haisivat vanhalle viinalle ja toinen lisäksi pesemättömille alusvaatteille ja muutenkin likaiselle olemukselle. Siirryin toiseen kassajonoon kun hän seisoi huojuen ja lemahdellen edessäni. Aika kiva olla ilman miestä, toisaalta, ajattelin siinä.

Taatelikakkuja. Menossa myyntiin joulubasaariin. Pienin syödään itse.

Syy auton oven vaihtoon on niin tylsä ja kurja kuin olla voi: nuori, vasta kortin saanut mies peruutti minun autooni. Ei katsonut peruutuspeilistä vai mikä lie syynä - laittoi volkkarinsa pakin päälle ja painoi reippaasti kaasua. Jysäytti vasempaan takaoveen niin, että ovi meni lyttyyn. Itse seison hänen takanaa juuri liikkeelle lähdössä, äiti kyydissä. Paikanpäällä mies myönsi töppäilynsä mutta kun oli puhunut vanhempiensa kanssa - auto oli isän omistama ja äidillä käytössä, nyt pojalla lainassa - kielsi syyllisyytensä. Lausunnon saamiseen häneltä meni yli kuukausi; ennen miehen lausuntoa vakuutusyhtiö ei suostunut tekemään mitään. Ylipäätään vakuutusyhtiö oli hyvin nuiva ja epäystävällinen kun oli korausasia kyseessä; ensi kertaa huomasin kuinka vastahakoista heidän toimintansa oli. Lupasivat soittaa - koskaan eivät soittaneet. Minä soitin puolen tusinaa kertaa ja sain aina odottaa pitkät ajat ennenkuin kukaan viitsi asiaa hoitaa.
Teki mieli soittaa kuluttajaliittoon ja valittaa, kysellä onko vakuutusasiakas vain maksaessaan mieluinen kontakti ja voisiko asiaan mitenkään vaikuttaa. En sitten viitsinyt, en usko että asiaan voi vaikuttaa...

Lopputulema oli, että vahinko maksetaan puoliksi. Ottaa niin paljon päähän että vaikea sanoakaan. Ensin uskoin kaveriin. Sitten maksan ison rahan kun hän pyörsi puheensa. Poliisia ei kutsuttu paikalle kun asia oli niin selvä. Hmmph.

Ei siitä enempää. Kai tästäkin jotain oppii... Katkera juttu. Joutuu maksamaan kun toinen, ventovieras särkee oman auton.

Ei pidä katkeroitua kuitenkaan....

Auton laakereista harmia

Autosta on laakerivika. Sain ”diagnoosin” kun tuttava istahti autoon ja ihmetteli ”mikä h---vetin meteli täällä on? Totesi pian, että "sulla on laakerit varmaan paskana."

Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt miksi auto on niin meluisa. Pari reissua maallekin on mennyt auton ujellusta ihmetellessä. Ajattelin, että jotkin suodattimet moottorin ympärillä varmaan ovat haperoituneet iän myötä. Mietin, että alkaa olla aika harkita auton vaihtoa – ennen niin hyvä ja hiljainen auto on murtumassa sisältä, pohdiskelin. Minulla on ollut ihan romuja ja kaikki viat itseensä kerääviä rotteloita aikoinaan - siihen kierteeseenen  enää halua joutua, pelkäämään joka reissulla, kestääkö auto kasassa vai sammuuko seuraviin valoihin, pysähtykö kesken taipaleen kun lapset ovat kyydissä. Uhh; kokemusta on vaikka mistä traktorilla tien poskesta hinaamissta lähtien.

Radiota ei ole viime aikoina voinut kuunnella autossa kuin ihan täysillä ja silloinkaan ei saa kaikesta selvää. Puhelimessa on auttamattoman surkea yrittää puhua - niin kova on meteli. Humpsuttaa ja kohisee lailla. Moottoritienopeuksilla meteli on tosi kova.

Vika on vasemmassa etupyörässä. Tämän totesi tuttava joka ystävällisesti kävi sitä näyttämässä autokorjaamolla jonka tuntee. Siellä ei ollut toissa iltana välineitä joilla purkaa pyörä joten menin toiselle tutulle pajalle tänään töiden jälkeen. Asentajat olivat jo lähteneet kotiin jo neljältä mutta korjaamon omistaja teki koekierroksen autolla ja totesi saman kuin kavri ja toinen  ”autoinsinööri”: laakerit pitää vaihtaa. Huomenna lupasi vaihtaa – kaverihommana ennen kuin jatkaa omia hommiaan.  Lupasin olla passissa ja mennä heti kun soitto tulee.

Auto on kallis perheenjäsen. Maksaa melkein enemmän kuin lapset. No, aivan varmasti muuten maksaakin. Auton hinta, ensinnäkin- kallis on! Vakuutukset maksavat joka kuukausi ja niitä on paljon. Polttoaine. Kohta tulevat vielä käyttömaksut joita uudet ministerit nyt suunnittelevat. 

Se on syksy nyt!



Ilman autoa ei voi elää kun sen kanssa on ollut naimisissa jo kauan. Työmatka on liian pitkä ja hankala kuljettavaksi muutoin kuin autolla - junat ja bussit veisivät 3-4 tuntia päivästä. Lasten harrastukset, sukulaiset toisella puolen Suomea - koko elämä on laskettu sen varaan, että autolla pääsee.

Nyt auto sairastaa ja se on pakko hoitaa! Onneksi tämä ystävällinen ja kuulemma tosi-ammattimies tekee homman viskipullosta! Ei kuulemma mistään punaleimaisesta vaan vanhaa hyvää viskiä sen olla pitää!

Tällainen vaihtokauppa toki toimii meikäläiselle hyvin. Aika hauskaa, oikeastaan. Itse en tätä miestä tunne ollenkaan – olen kiitollinen kun saan näin apua.

Kuulin, että laakerivika on sen sorttinen, että se saattaa jumittaa pyörän kesken ajon. Lapsen kanssa ainakaan ei nyt kannata ajaa. Vika jumittaa pyörän jossain vaiheessa joka tapauksessa ja se on korjattava niin pian kuin mahdollista.  



Jos moottoritiellä yksi pyörä jymähtää kokonaan kesken ajon, ei mitään ole tehtävissä. Tulee siivottavaa paljon kun tiettllä yleensä on muitakin autoja.

Viikonloppuna on meno mummilaan lapsen kanssa ja silloin olisi hyvä jos auto taas pelaisi niin kuin pitääkin.
Ulkona sataa ja ukkostaa - rätisee ja litisee. Syysukkonen, aika hurjasti paukkaa. Kovasti tulee vettä ja puut taipuvat tuulessa... Taitavat lähteä viimeisetkin lehdet puista nyt. Sähköt louskuvat.

Kirpparikaupan break even on saavutettu: keskiviikkona sain myyntiä kustannusten verran kasaan.
Nyt tehdään voittoa!

Laitan koneen kiinni. Tarkoitus oli kirjoittaa yksi työpaikkahakemus. Kolmas, tähän mennessä, tässä kuussa. Huomiseen jää. Ukkonen on kiusana - mutta onneksi ei ole vielä kiire!

Toivon, toivon NIIN, uskon ja anelen, että saisin uuden työn! Ensimmäinen hakemus taisi tulla tehtyä hiukan hutaisemalla. Se ei sitten olekaan minun tuleva työni - mitään ei ole kuulunut sieltä. Seuraava, viime viikolla lähetetty tuntuisi tosi hyvältä - melkein liiankin hyvältä ollakseen totta! Sen kun saisin! Kun nyt kutsuisivat haastatteluun ensi viikon jälkeen kun hakua päättyy!

Tänään haen työtä joka olisi monella tapaa hyvä - mutta ehkä vähän valju ja palkka on aika pieni. Mutta kaikkea ei voi saada - haen sitä ihan tosissani! Nirso ei saisi enää tässä iässä olla joten yritän panostaa täysillä näihin hakemusten tekoon! Voi olla, että niitä joutuu pusaamaan vielä paljon, paljon...

Autokin kaipaa huoltoa ja hoivaa

Autot rivissä kuin potilaat terveyskekuksen vuodeosastolla.
Hoidetaan kuntoon - jos osataan!

  

Aamu pärähti käyntiin kuudelta, kesken makeiden unien. Kyllä oli vaikea saada itsensä kammettua sängystä. Perjantai on aina vaikein päivä kun univelka lisääntyy viikon aikana. Kissa jäi makaamaan sänkyyn kun itse nousin ylös, laitoin jalat kylmälle lattialle ja talsin kylppäriin. Kissan puoliavoin katse seurasi emäntää mutta sanoi "meikäläisen ei tarvitsekaan nousta ylös, lällällää".

Hmm. No kolli tuli sitten keittiöön kinuamaan aamupalaa. Kissa on mukava kaveri, se kuuluu aamupuuhin ja kotiin; pieni isäntä tarkistelee aina, että kaikki on kunnossa ja huolestuu jos joku on kauan poissa. Keittiössä se istuu räsymatolla ja seuraa puuhia, aika ajoin se tulee kuin muistutuksena omasta olemassaolostaan puskemaan jalkaa, äännähtää pikkuisen. Silloin pitää silittää ja sanoa jotain. Marsut huutavat ja vinkuvat kuin riivatut häkissään, aina kun avaa jääkaapin tai jotain rapisevaa. Chinchilla taas kolistelee kaltereitaan aamuisin ja iltaisin - kaikki eläimet ovat hyvin tarkkoja ruuan ja huomion saannistaan!

Ghinchilla istuu tätä kirjoittaessani vieressä lattialla ja syö siihen laitettua annostaan: nälkkileivän palaa ja kauraryynejä - siististi paperiservetiltä, tosin kovasti rouskutellen. Hörökorva haluaa tulla syömään keittiöön niinkuin muutkin perheen eläimet, loukkaantuu muutoin. Olen antanut sen juosta tunnin - kaksi joka päivä - tuntuu pahalta pitää aktiivista eläintä häkissä. Jäljet pitää vain sitten siivota.

Ruokaa saivat kaikki aamutuimaan, sain itsekin ja lapselle tein. Sitten pakkasin kimpsut ja kampsut, lähdin autohuoltoon. Määräaikaishuolto oli vihdoin tänään, muutamankin peruutuksen jälkeen. Siihen kuluu aikaa tunteja - tänään meni neljä tuntia - enkä ihan hirveän mielelläni vietä aikaani autohallissa! Nyt sen sitten tein - pomo soitti neljä kertaa, muutama muu työkaveri samaten tiuhaan. Aika meni puhelimessa työjuttuja hoitaen; hyvä toki niin.

Luin toki aamun lehden, potkiskelin hiukan uusien autojen renkaita - ainakin symbolisesti - eli tutkiskelin myytäviä autoja. Melkein teki mieli uutta autoa - mutta kun tili on punaisella ja seuraavaan palkkaan vielä aikaa - ja asumiskustannukset taitavat pian taas nousta - niin ei tässä ihan oikeasti ostella mitään, ei sitten tosiaan yhtään mitään, aikoihin. Oma talous on onnettoman heikoissa kantimissa, täytyy sanoa. Yritän koko ajan keksiä keinoja asian kuntoon saattamiseksi mutta en ole keksinyt. Palkka ei riitä, lottovoittoa ei vaan tule. Siis mitä sitten?

Auto tuli huollettua - talviöljyt kestävät nyt kunnon pakkasta, - 40. Toivottavasti ei tarvitse testata!. Kuulemma pitäisi renkaat vaihtaa -mutta menevät toivottavasti tämän talven yli vielä. Milli on vielä rajaa - "ei kannata ihan kelkaksi ajaa niitä" sanoi huollon kaveri. "Vaihdetaan syksyllä sitten, kun tulet huoltoon". Joku nestesäiliö "tihkuttaa" vähän. "Antaa olla kesään saakka, vaihdetaan sitten. Kyllä se siihen vielä kestää, ei se niin paljon vuoda".

Työpäivä venyi pitkälle, pomolla oli paljon asiaa ja jakeli hommia sairastuneen työkaverin työn paikkaamiseksi - pääsin kotiin vasta kahdeksaksi. Ja nyt väsyttää, väsyttää - ihan kaameasti!

Lapsi on huomenna päivän kansanmusiikkia soittamassa - silloin äiti voisi tehdä piiiiitkän kävelyn! Katsoa ihania lumisia puita, peltoja ja antaa ajatuksen ja mielen vaeltaa jonnekin unelmien ja haaveiden maailmaan! Ilman niitä on vaikea selvitä - kyllä niistä joku aina toteutuu! Ihan varmasti; jospa vaikka se kaikkein suurin! Tai ainakin joku muu, pienikin vaikka!

Tuuheat kuuset, suuret, upeat hongat -
niiden humina, niiden rauhoittava kauneus...