Töiden hakua nöyryyttävyyteen asti

Saumuri. Kallis ja hieno vempain; olisi kiva omistaa tuollainen - ja osata sitä käyttää!

Tänään olen käynyt testeissä uutta työtä varten. Erilaisia täytettäviä ruudukoita, ryhmäkeskusteluita, haastatteluita ja itseanalyysejä vaikka kuinka monta - moneksi tunniksi. Melkein koko päivä meni vaikka tein ison osan jo etukäteen sähköisesti. Toisaalta ihan kivaa - toisaalta kamalaa! Huomasin, että olen matemaattisesti idiootti; en osannut laskea testin laskuja. Loogiset päättelytehtävät menivät myös hitaasti. Sain vain pienen osan tehtyä.

Olen tyhmä. Totta. Surullista.

Luonto odottaa lunta
ja pakkasta

En tämän nöyryyttävän todellisuuden paljastuttua enää odota saavani työpaikkaa jota olen hakenut ja alan satsata tiukemmin siihen, että saan takerruttua kiinni kunnolla tähän nykyiseen. Jatkan taas päivä kerrallaan - ja kiitän tästä kokemuksesta jonka sain itse kokea uutta paikkaa hakiessa. Selvisin finaaliin mutta siellä paljastui todellisuus - varmasti olen itse kaikkein pettynein tähän asiantilaan - kukapa muukaan???

Aika hauska muuten, että kun kaikki joka paikassa aina  hokevat sitä kuinka mitään ei maailmassa voi yksin tehdä; ihminen onnistuu vain ja ainoastaan kun on hyvä sosiaalinen ja kollegiaalinen verkosto - kun tuntee oikeita ihmisiä ja saa luottaa hyviin ystäviin ja perheeseen. Halleluja; rakkaus ja toisista välittäminen voittaa kaiken!!! Nämä ovat niin kauniita ja jaloja asioita, että tietenkin laulan niitä itsekin. Ystävät, rakkaat ja rakkaus, toisiaan auttavat ja tukevat ihmiset maailman myrskyissä pärjäävät....

Aah. Eihän minulla oikeasti ole verkostoja eikä rakkauksia, ei ystäviä. Perhe on, lapset ja äiti. Heille en voi mitään hankalaa kertoa; sen kerran kun olen sen tehnyt, joudun itse lohduttajan paikalle - "mitäs sitten, jos äiti jää työttömäksi?" " Mitäs nyt kun ero tuli - ihan kamalaa." "Ei meidän suvussa ole ennen erottu!" "Miten et nyt osannut hoitaa asiaa paremmin, miten sinä noin pärjäät...?"

Kauniita sanoja kannattaa toistella, uskon. Ihmiset haluavat uskoa niihin. Niin itsekin. Haluan rakkautta, ystäviä, kaikkea hyvää ja kivaa. Ennenkaikkea rakkautta, tietenkin. Se kuuluu ihmisyyteen. Silti moni on ilman - mutta sellaista ei sanota haastatteuissa joissa etsitään "VOITTAJIA". "CHAMPIONS".

Tällä viikolla tehdään täysillä bisnestä työmaalla. Sitten kun ilta saa, toivoisin voivani tehdä käsillä kaikkea kivaa - Ommella. Neuloa. Virkata. Rakentaa himmeleitä. Leipoa.

Lapaset valmistuivat. Toisetkin ovat tuloillaan, samoin sukat.

Lapset olivat viikonloppuna poissa - pienin partioleirillä, isot omissa menoissaan kavereidensa kanssa niinkuin he aina ovat viikonloppuisin. Olin siis kotona yksin ja mietin, onko elämäni tällaista sitten muutaman vuoden päästä kun kaikki lapset ovat omillaan ja toivottavasti onnellisa elämässään ilman äidin huolenpitoa. Nyt vielä oli ihan kiva olla rauhassa ja yksin; olin väsynyt ja tuntui ihanalta istua ja kuunnella radiota, neuloa ja juoda lasi ja toinenkin punaviinia. Kelle sitten joskus teen neuleita - onko minulla ketään jolle puhua...?

Olen aina ajatellut, että elämä menee kuin sen on tarkoituskin mennä. Yksinäisyys on kurja tila - mutta vielä kaameampaa on jos joutuu elämään toisen terrorisoitavana, kiusattuna tai muuten niin, että joku määrää ja moittii koko ajan. Moni avioliitto on sellainen.

Yksin saa olla hakkamatta ja mollaamatta. Vaikka puiden suhinaa kuunnellen. Rakkaudesta unelmoiden.

Auton laakereista harmia

Autosta on laakerivika. Sain ”diagnoosin” kun tuttava istahti autoon ja ihmetteli ”mikä h---vetin meteli täällä on? Totesi pian, että "sulla on laakerit varmaan paskana."

Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt miksi auto on niin meluisa. Pari reissua maallekin on mennyt auton ujellusta ihmetellessä. Ajattelin, että jotkin suodattimet moottorin ympärillä varmaan ovat haperoituneet iän myötä. Mietin, että alkaa olla aika harkita auton vaihtoa – ennen niin hyvä ja hiljainen auto on murtumassa sisältä, pohdiskelin. Minulla on ollut ihan romuja ja kaikki viat itseensä kerääviä rotteloita aikoinaan - siihen kierteeseenen  enää halua joutua, pelkäämään joka reissulla, kestääkö auto kasassa vai sammuuko seuraviin valoihin, pysähtykö kesken taipaleen kun lapset ovat kyydissä. Uhh; kokemusta on vaikka mistä traktorilla tien poskesta hinaamissta lähtien.

Radiota ei ole viime aikoina voinut kuunnella autossa kuin ihan täysillä ja silloinkaan ei saa kaikesta selvää. Puhelimessa on auttamattoman surkea yrittää puhua - niin kova on meteli. Humpsuttaa ja kohisee lailla. Moottoritienopeuksilla meteli on tosi kova.

Vika on vasemmassa etupyörässä. Tämän totesi tuttava joka ystävällisesti kävi sitä näyttämässä autokorjaamolla jonka tuntee. Siellä ei ollut toissa iltana välineitä joilla purkaa pyörä joten menin toiselle tutulle pajalle tänään töiden jälkeen. Asentajat olivat jo lähteneet kotiin jo neljältä mutta korjaamon omistaja teki koekierroksen autolla ja totesi saman kuin kavri ja toinen  ”autoinsinööri”: laakerit pitää vaihtaa. Huomenna lupasi vaihtaa – kaverihommana ennen kuin jatkaa omia hommiaan.  Lupasin olla passissa ja mennä heti kun soitto tulee.

Auto on kallis perheenjäsen. Maksaa melkein enemmän kuin lapset. No, aivan varmasti muuten maksaakin. Auton hinta, ensinnäkin- kallis on! Vakuutukset maksavat joka kuukausi ja niitä on paljon. Polttoaine. Kohta tulevat vielä käyttömaksut joita uudet ministerit nyt suunnittelevat. 

Se on syksy nyt!



Ilman autoa ei voi elää kun sen kanssa on ollut naimisissa jo kauan. Työmatka on liian pitkä ja hankala kuljettavaksi muutoin kuin autolla - junat ja bussit veisivät 3-4 tuntia päivästä. Lasten harrastukset, sukulaiset toisella puolen Suomea - koko elämä on laskettu sen varaan, että autolla pääsee.

Nyt auto sairastaa ja se on pakko hoitaa! Onneksi tämä ystävällinen ja kuulemma tosi-ammattimies tekee homman viskipullosta! Ei kuulemma mistään punaleimaisesta vaan vanhaa hyvää viskiä sen olla pitää!

Tällainen vaihtokauppa toki toimii meikäläiselle hyvin. Aika hauskaa, oikeastaan. Itse en tätä miestä tunne ollenkaan – olen kiitollinen kun saan näin apua.

Kuulin, että laakerivika on sen sorttinen, että se saattaa jumittaa pyörän kesken ajon. Lapsen kanssa ainakaan ei nyt kannata ajaa. Vika jumittaa pyörän jossain vaiheessa joka tapauksessa ja se on korjattava niin pian kuin mahdollista.  



Jos moottoritiellä yksi pyörä jymähtää kokonaan kesken ajon, ei mitään ole tehtävissä. Tulee siivottavaa paljon kun tiettllä yleensä on muitakin autoja.

Viikonloppuna on meno mummilaan lapsen kanssa ja silloin olisi hyvä jos auto taas pelaisi niin kuin pitääkin.
Ulkona sataa ja ukkostaa - rätisee ja litisee. Syysukkonen, aika hurjasti paukkaa. Kovasti tulee vettä ja puut taipuvat tuulessa... Taitavat lähteä viimeisetkin lehdet puista nyt. Sähköt louskuvat.

Kirpparikaupan break even on saavutettu: keskiviikkona sain myyntiä kustannusten verran kasaan.
Nyt tehdään voittoa!

Laitan koneen kiinni. Tarkoitus oli kirjoittaa yksi työpaikkahakemus. Kolmas, tähän mennessä, tässä kuussa. Huomiseen jää. Ukkonen on kiusana - mutta onneksi ei ole vielä kiire!

Toivon, toivon NIIN, uskon ja anelen, että saisin uuden työn! Ensimmäinen hakemus taisi tulla tehtyä hiukan hutaisemalla. Se ei sitten olekaan minun tuleva työni - mitään ei ole kuulunut sieltä. Seuraava, viime viikolla lähetetty tuntuisi tosi hyvältä - melkein liiankin hyvältä ollakseen totta! Sen kun saisin! Kun nyt kutsuisivat haastatteluun ensi viikon jälkeen kun hakua päättyy!

Tänään haen työtä joka olisi monella tapaa hyvä - mutta ehkä vähän valju ja palkka on aika pieni. Mutta kaikkea ei voi saada - haen sitä ihan tosissani! Nirso ei saisi enää tässä iässä olla joten yritän panostaa täysillä näihin hakemusten tekoon! Voi olla, että niitä joutuu pusaamaan vielä paljon, paljon...