Auton laakereista harmia

Autosta on laakerivika. Sain ”diagnoosin” kun tuttava istahti autoon ja ihmetteli ”mikä h---vetin meteli täällä on? Totesi pian, että "sulla on laakerit varmaan paskana."

Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt miksi auto on niin meluisa. Pari reissua maallekin on mennyt auton ujellusta ihmetellessä. Ajattelin, että jotkin suodattimet moottorin ympärillä varmaan ovat haperoituneet iän myötä. Mietin, että alkaa olla aika harkita auton vaihtoa – ennen niin hyvä ja hiljainen auto on murtumassa sisältä, pohdiskelin. Minulla on ollut ihan romuja ja kaikki viat itseensä kerääviä rotteloita aikoinaan - siihen kierteeseenen  enää halua joutua, pelkäämään joka reissulla, kestääkö auto kasassa vai sammuuko seuraviin valoihin, pysähtykö kesken taipaleen kun lapset ovat kyydissä. Uhh; kokemusta on vaikka mistä traktorilla tien poskesta hinaamissta lähtien.

Radiota ei ole viime aikoina voinut kuunnella autossa kuin ihan täysillä ja silloinkaan ei saa kaikesta selvää. Puhelimessa on auttamattoman surkea yrittää puhua - niin kova on meteli. Humpsuttaa ja kohisee lailla. Moottoritienopeuksilla meteli on tosi kova.

Vika on vasemmassa etupyörässä. Tämän totesi tuttava joka ystävällisesti kävi sitä näyttämässä autokorjaamolla jonka tuntee. Siellä ei ollut toissa iltana välineitä joilla purkaa pyörä joten menin toiselle tutulle pajalle tänään töiden jälkeen. Asentajat olivat jo lähteneet kotiin jo neljältä mutta korjaamon omistaja teki koekierroksen autolla ja totesi saman kuin kavri ja toinen  ”autoinsinööri”: laakerit pitää vaihtaa. Huomenna lupasi vaihtaa – kaverihommana ennen kuin jatkaa omia hommiaan.  Lupasin olla passissa ja mennä heti kun soitto tulee.

Auto on kallis perheenjäsen. Maksaa melkein enemmän kuin lapset. No, aivan varmasti muuten maksaakin. Auton hinta, ensinnäkin- kallis on! Vakuutukset maksavat joka kuukausi ja niitä on paljon. Polttoaine. Kohta tulevat vielä käyttömaksut joita uudet ministerit nyt suunnittelevat. 

Se on syksy nyt!



Ilman autoa ei voi elää kun sen kanssa on ollut naimisissa jo kauan. Työmatka on liian pitkä ja hankala kuljettavaksi muutoin kuin autolla - junat ja bussit veisivät 3-4 tuntia päivästä. Lasten harrastukset, sukulaiset toisella puolen Suomea - koko elämä on laskettu sen varaan, että autolla pääsee.

Nyt auto sairastaa ja se on pakko hoitaa! Onneksi tämä ystävällinen ja kuulemma tosi-ammattimies tekee homman viskipullosta! Ei kuulemma mistään punaleimaisesta vaan vanhaa hyvää viskiä sen olla pitää!

Tällainen vaihtokauppa toki toimii meikäläiselle hyvin. Aika hauskaa, oikeastaan. Itse en tätä miestä tunne ollenkaan – olen kiitollinen kun saan näin apua.

Kuulin, että laakerivika on sen sorttinen, että se saattaa jumittaa pyörän kesken ajon. Lapsen kanssa ainakaan ei nyt kannata ajaa. Vika jumittaa pyörän jossain vaiheessa joka tapauksessa ja se on korjattava niin pian kuin mahdollista.  



Jos moottoritiellä yksi pyörä jymähtää kokonaan kesken ajon, ei mitään ole tehtävissä. Tulee siivottavaa paljon kun tiettllä yleensä on muitakin autoja.

Viikonloppuna on meno mummilaan lapsen kanssa ja silloin olisi hyvä jos auto taas pelaisi niin kuin pitääkin.
Ulkona sataa ja ukkostaa - rätisee ja litisee. Syysukkonen, aika hurjasti paukkaa. Kovasti tulee vettä ja puut taipuvat tuulessa... Taitavat lähteä viimeisetkin lehdet puista nyt. Sähköt louskuvat.

Kirpparikaupan break even on saavutettu: keskiviikkona sain myyntiä kustannusten verran kasaan.
Nyt tehdään voittoa!

Laitan koneen kiinni. Tarkoitus oli kirjoittaa yksi työpaikkahakemus. Kolmas, tähän mennessä, tässä kuussa. Huomiseen jää. Ukkonen on kiusana - mutta onneksi ei ole vielä kiire!

Toivon, toivon NIIN, uskon ja anelen, että saisin uuden työn! Ensimmäinen hakemus taisi tulla tehtyä hiukan hutaisemalla. Se ei sitten olekaan minun tuleva työni - mitään ei ole kuulunut sieltä. Seuraava, viime viikolla lähetetty tuntuisi tosi hyvältä - melkein liiankin hyvältä ollakseen totta! Sen kun saisin! Kun nyt kutsuisivat haastatteluun ensi viikon jälkeen kun hakua päättyy!

Tänään haen työtä joka olisi monella tapaa hyvä - mutta ehkä vähän valju ja palkka on aika pieni. Mutta kaikkea ei voi saada - haen sitä ihan tosissani! Nirso ei saisi enää tässä iässä olla joten yritän panostaa täysillä näihin hakemusten tekoon! Voi olla, että niitä joutuu pusaamaan vielä paljon, paljon...