Hain töitä TE-toimiston kehotuksesta

Hainpa juuri työtä, jota en toivo  saavani - ja häpeän raskaasti lähettämäni työhakemuksen sisältöä. En täytä työpaikkaan vaadittavia kriteerejä enkä ole millään lailla oikea työntekijä tähän avoimeen työpaikkaan. Silti hain työtä, tosin erittäin pitkin hampain ja häpeillen. Miksi? Koska TE-toimisto kehotti sitä hakemaan. Eli suomeksi sanottuna: TE-toimisto käski, sanktion uhalla, hakemaan työpaikkaa ja raportoimaan hakemisesta ja kuinka sitten kävi. He myös saattavat  tarkistaa, että todellakin hain kyseistä työtä.

Työnhakua, ahkerasti hakemuksia kirjoittamalla

TE-toimiston toiminta hämmästyttää ja hämmentää  
TE-toimisto lähettää työttömille työnhakijoille linkkejä avoimiin työpaikkoihin, joihin työttömän on pakko hakea.

Työpaikat, joihin työvoimatoimisto kehottaa työnhakijaa hakeutumaan, ei välttämättä ole sellainen, johon hakijalla on osaamista, kokemusta, koulutusta tai halua hakeutua. Miksi niihin silti pitää hakea, on epäselvää; onko kyseessä testi, jolla mitataan työnhakijan motiivia hakea mitä tahansa työtä, vaikka haettavana olisi sopivampiakin paikkoja?

Voi olla, että TE-toimisto ajattelee työnhakijan hakevan joka tapauksessa itselleen sopiviin töihin mutta TE-toimisto haluaa laajentaa reviiriä myös ns. epämukavuusalueille. Tjaa, kuka tietää? Työnantajan kannalta ei liene pelkästään hyvä, että työpaikkaan hakeutuu sellaisia henkilöitä, joilla ei ole edellytyksiä hoitaa työtä. Hommassa kuluu sekä työantajan, että työnhakijan aikaa hukkaan.

Oman kokemukseni mukaan TE-toimiston ehdottamat työpaikat valikoituvat toimiston työntekijän oman ajatustyön hedelmänä. Henkilön osaaminen ja taito hakijan osaamisalasta on usein hyvinkin puutteellinen: TE-toimiston virkailija ei ole sen alan ammattilainen jota työnhakija edustaa. Usein hän ei edes ymmärrä työnhakijan kompetenssia tai osaamisaluetta mutta lähettelee silti ehdotuksia työttömälle. Täytyyhän työtöntä toki kannustaa hakemaan töitä! Ehkä virkailijalla on omat vaatimukset: on lähetettävä tietty määrä ehdotuksia työttömälle, että oma palkka tulee ansaittua.

Hae töitä tai... menetät korvaukset.
Työtarjouksia nämä ehdotukset eivät suinkaan ole vaan avoimia paikkoja, jonne tulee toimiston mielestä hakea. Niin tai siis joihin töihin työttömän TÄYTYY hakea, olipa työ mikä hyvänsä. "Tämä on käsky - menetät työttömyyskorvauksen jollet toimi kuten sanomme!" 

Ai ei sovi osaamiseesi tai taustaasi? Hei, kyllä sinun on haettava, ainahan uudessa työssä voi oppia? Ai palkka on pieni - no jostakin on aloitettava. Olet työtön, ei sinulla voi olla tuollaisia vaatimuksia. Kymmenen euron tuntipalkalla tulee moni toimeen. No, onhan tämä osa-aikainen mutta sitten voit hakea tukea, jollet pärjää sillä. Ei tässä nyt ole vaihtoehtoja.

Olen tässä viikon sisään saanut hyvin erikoisia ehdotuksia ja hiukan turhautuneena olen sitten näihin työpaikkoihin hakenut. Hmm...

Mietin, mitä kyseisen yrityksen rekrytoija/toimistusjohtaja miettii,  kun osa-aikaisen assarin paikkaa hakee  ihan toisen alan ihminen jolla ei ole päivääkään vastaavaa työtä taustalla, vaikka hakuilmotuksessa kokemusta ao. työstä pitäisi olla ainakin 5 vuotta.

Näin työnantaja varmasti miettii: "Mikä pönttö tuokin on, miksi se tätä hakee - eikö se osaa lukea, mitä hakemuksessa lukee? Idiootti!"

Noloa!!!. Mutta pakko on hakea, muuten menetän sen työttömyystuen jonka ehkä muutoin saan. "Ehkä" sanon siksi, että TE-toimisto ei ole vielä antanut l.ausuntoa, että saisin työttömyyspäivärahaa.

Hävettää tosiaan tuollaisen työpaikkahakemuksen lähettäminen oikeasti. TE-toimistolle ei uskalla kyllä  sanoa vastaankaan - heillä on kaikki valta maailmassa tehdä elämästäni vielä kurjempaa joten haen työtä - tein ihan kunnon hakemuksen ja laitoin mukaan aidon CV:n. En usko, että sieltä tulee minkäänlaista vastausta, mutta olen toki  valmis kertomaan, miksi hain työpaikkaa.... tuntityötä, jossa palkka on pieni ja matka työpaikalle  pitkä - eikä minulla ole kokemusta tuosta työstä.

Hakemuksia ja piilotyöpaikkojen metsästystä
No se siitä. Minulla on listattuna kaksi muuta avointa työpaikkaa joita ajattelin hakea kohta. Sellaisia, joihin minulla on kiinnostusta, osaamista ja intoa. Jopa intohimoa työn tekemiseen!

Käyn ulkona haukkaamassa raitista ilmaa sitä ennen. Jäytää tuo äskeinen asia vielä mielen kulmassa, se on saatava sieltä pois.

Liiton urakonsultti kehotti välttämään avoimia työpaikkahakuja koska niihin "valitaan aina ne kolmevitoset. Sun pitää hakea piilotyöpaikkoja."

Joo, tiedän tämän ja laitan niitäkin liikkeelle. Pitää tehdä hyvä myyvä esittely itsestä, soittaa yrityksiin ja tarjota itseään näytille, vaikka kahvikupin ääreen. Pitää keksiä joku juttu, jota ehdottaa kyseiselle yritykselle jolla yritys voi parantaa omaa tulostaan ja/tai tuottavuuttaa - ja vips, firma palkkaa minut.

Näin helpostiko se toimii? Ehkä jollakulla!

Ai niin, pitää tehdä videoesittely itsestä, ladata se nettiin. Uh huh; se on kyllä haastavan vaikea homma. En ole filmaattinen, enkä enää kolmevitonen.

Että on kylmä!

Pakkanen paukkuu nurkissa ja sähkönkulutus nousi  piikkiinsä Suomessa viime yönä. Ensi yöstä tulee vieläkin kylmempi, kuulemma.

Ja kylmähän tuolla on - ainakin jos ikkunasta katselee ja tiirailee mittarin lukemia keittiön ikkunalasin takaa. Mutta yllättäen ulkona onkin super-ihanaa kun laittaa kunnolla talvivaatteet päälle, lämpimät saappaat jalkaan - tai huopatöppöset jos sellaiset kaapista löytyy. Kunnon lämmin pipo päähän, karvarukkaset käteen ja ulos vaan kävelemään. IHANAA! Sininen taivas, kimaltelevat hanget ja jalan alla narskuva lumi: että on kaunista ja tunnelmallista.

Olen nauttinut talvikelistä muutaman kerran puolen tunnin tai tunnin kävelyllä viikon aikana.

Olen jälleen, tauon jälkeen, aktivoitunut työnhakijana - siihen on mennyt neljästä kuuteen tuntiin joka ikinen päivä. Tuloksia saa vielä odotella, mutta nyt yritän pitää vauhdin ja innon yllä siihen saakka kunnes se työpaikka kilahtaa näppeihin. Hmm... Juu, kyllä se sieltä tulee. En tiedä kilahtaako - palkka ainakin on näissä hakemissani töissä pieni mutta eipä se haittaa. Pääasia, että töitä nyt ylipäätään saisi. Ihan palkattomia hommia en ole nyt enää juurikaan hakenut. No - olin kyllä tiistaina nelisen tuntia tilaisuudessa jossa meitä työttömiä akateemisia ja "hyvän työhistorian omaavia, aktiivisia työnhakijoita" kehotettiin ja kannustettiin pitämään aktiviteeettia yllä. Meitä kannustettiin hakemaan harjoittelupaikkoja ja töitä joista ei ensimmäisen kuuden kuukauden aikana makseta palkkaa, mutta saisimme kuitenkin siitäkin työstä merkinnän CV:hen ja voisimme osoittaa olevamme töissä. Kenenkään muunhan ei tarvitse tietää, että työ on palkatonta - olisimme ikäänkuin osa normaalia yhteiskuntaa eikä meidän tarvitsisi hävetä tilaamme muiden joukossa.

Tusinan verran keski-ikäisiä ihmisiä, miehiä ja naisia, istui suuren pöydän ympärillä. Esittelykierros paljasti, että kyseessä todellakin oli ryhmä jossa oli  huikeasti osaamista ja kokemusta. Suurin osa oli vielä jokunen aika sitten ollut johtajan tai päällikön tittelillä yrityksissä töissä. Konsultti selitti meidän irtisanomisemme sillä, että vastuupaikalla ja kauan töissä olleille maksetaan enemmän palkkaa joten kun firma alkaa säästää, on helppo sanoa irti henkilöitä joiden palkkakulut ovat suurempia kuin nuorilla ja kokemattomilla. Vähän ontuva selitys, mutta miksipä siihen mitään sanoa. Tässä vaiheessa, enää. Who cares?

Kuohuvaista

Meidät tilaisuuteen kutsunut konsultti korosti useampaan kertaan, että olemme "työttömien työnhakijoiden kermaa" . Tämän oli tarkoitus olla kohteliaisuus - mutta en nyt tiedä kuinka ihanaa on olla työttömien kermaa... Voi kiesus sentään. Työtön on työtön. Piste. Vähän kuin pilkantekoa - mutta eihän tässä saa liian herkkähipiäinenkään olla.

Olin myös omassa työttömien vertaistukiryhmässä. Se on hyvä porukka, keskustelut ovat hyviä, huumori on tummahkoa mutta ah niin herkullista -istummehan samassa kiikkerässä veneessä kaikki.

Yksi porukastamme putosi pois jo alkumetreillä koska hän sai heti ensimmäisen kerran jälkeen työpaikan. Hienoa - mutta valitettavasti hän on täysin palkattomassa työssä, kahden vuoden työttömyyden jälkeen. Saa toki työttömyyspäivärahansa.  Hän pitää kuitenkin saamastaan työstä ja jäi siksi pois tapaamisista. Toinen jäsen jää pois tällä viikolla koska hän sai juuri vuoden vuorotteluvapaasijaisuuden. Hän sitten tarjosi tosi hyvää, itse tehtyä suklaakakkua meille muille viime kerralla. Kolmas jää pois ensi kerran jälkeen - työsopimus oli vielä allekirjoittamatta joten hän ei hehkuttanut asiaa kamalasti. Ensi kerralla lupasi tuoda kakkua - jos nimi on saatu paperiin!

Kiva kun kavereille on käynyt hyvin. Kyllä se meille muillekin tulee vielä, työpaikka. Itse olen pusannut neljä hakemusta tällä viikolla, meilaillut yhden työnantajan kanssa joka kehotti laittamaan hakemuksen avoinna olevaan työhön. Nyt on ihan hyvä fiilis - katsotaan miten tässä käy! Olen nyt hakenut työtä kunnista ja valtiolta, sekä määräaikaisia että vakihommia. Ja listalla on vielä muutama työ hakematta. Olen huomannut, että kolmen työn hakeminen on ehdoton enimmäismäärä yhdessä päivässä. Kun on tutustunut työnantajan tuotantoon, henkilöstöön ja koko sen edustamaan maailmaan ja kaikkeen mitä siitä yrityksestä/kunnasta tai valtion laitoksesta on sanottu ja kirjoitettu, mitä johto tekee ja ajattelee.... se vie aikaa! Sitten hakemus oin tehtävä sellaiseksi, että lukija huomaa hakijan tietävän jotakin ao yrityksestä.

Neulominen on terapiaa...
mutta kuka käyttäisi lopputulosta?

Joka päivä olen neulonut jotakin terapeuttista. Viimeksi nuo "terapialapaset". (Uhh) Teen sitä enemmän ja vähemmän salaa, neulomista. Olen kuin alkoholisti tai salatupakoija neuletteni kanssa. Häpeän tekosiani, neulon silti, piilottelen neuleita sohvan taa tai pusseihin jonnekin nurkkiin. Ympäristö ei ymmärrä neulomisintoani vaan pitää sitä lähinnä tyhmänä. Voisin tehdä jotakin järkevämpää neulomisen sijaan... Tästä voi olla samaa mieltä varsinkin silloin kun joku työ epäonnistuu. Aina ei lopputulos ole niin kiva kuin toivoisi....