Hain töitä TE-toimiston kehotuksesta

Hainpa juuri työtä, jota en toivo  saavani - ja häpeän raskaasti lähettämäni työhakemuksen sisältöä. En täytä työpaikkaan vaadittavia kriteerejä enkä ole millään lailla oikea työntekijä tähän avoimeen työpaikkaan. Silti hain työtä, tosin erittäin pitkin hampain ja häpeillen. Miksi? Koska TE-toimisto kehotti sitä hakemaan. Eli suomeksi sanottuna: TE-toimisto käski, sanktion uhalla, hakemaan työpaikkaa ja raportoimaan hakemisesta ja kuinka sitten kävi. He myös saattavat  tarkistaa, että todellakin hain kyseistä työtä.

Työnhakua, ahkerasti hakemuksia kirjoittamalla

TE-toimiston toiminta hämmästyttää ja hämmentää  
TE-toimisto lähettää työttömille työnhakijoille linkkejä avoimiin työpaikkoihin, joihin työttömän on pakko hakea.

Työpaikat, joihin työvoimatoimisto kehottaa työnhakijaa hakeutumaan, ei välttämättä ole sellainen, johon hakijalla on osaamista, kokemusta, koulutusta tai halua hakeutua. Miksi niihin silti pitää hakea, on epäselvää; onko kyseessä testi, jolla mitataan työnhakijan motiivia hakea mitä tahansa työtä, vaikka haettavana olisi sopivampiakin paikkoja?

Voi olla, että TE-toimisto ajattelee työnhakijan hakevan joka tapauksessa itselleen sopiviin töihin mutta TE-toimisto haluaa laajentaa reviiriä myös ns. epämukavuusalueille. Tjaa, kuka tietää? Työnantajan kannalta ei liene pelkästään hyvä, että työpaikkaan hakeutuu sellaisia henkilöitä, joilla ei ole edellytyksiä hoitaa työtä. Hommassa kuluu sekä työantajan, että työnhakijan aikaa hukkaan.

Oman kokemukseni mukaan TE-toimiston ehdottamat työpaikat valikoituvat toimiston työntekijän oman ajatustyön hedelmänä. Henkilön osaaminen ja taito hakijan osaamisalasta on usein hyvinkin puutteellinen: TE-toimiston virkailija ei ole sen alan ammattilainen jota työnhakija edustaa. Usein hän ei edes ymmärrä työnhakijan kompetenssia tai osaamisaluetta mutta lähettelee silti ehdotuksia työttömälle. Täytyyhän työtöntä toki kannustaa hakemaan töitä! Ehkä virkailijalla on omat vaatimukset: on lähetettävä tietty määrä ehdotuksia työttömälle, että oma palkka tulee ansaittua.

Hae töitä tai... menetät korvaukset.
Työtarjouksia nämä ehdotukset eivät suinkaan ole vaan avoimia paikkoja, jonne tulee toimiston mielestä hakea. Niin tai siis joihin töihin työttömän TÄYTYY hakea, olipa työ mikä hyvänsä. "Tämä on käsky - menetät työttömyyskorvauksen jollet toimi kuten sanomme!" 

Ai ei sovi osaamiseesi tai taustaasi? Hei, kyllä sinun on haettava, ainahan uudessa työssä voi oppia? Ai palkka on pieni - no jostakin on aloitettava. Olet työtön, ei sinulla voi olla tuollaisia vaatimuksia. Kymmenen euron tuntipalkalla tulee moni toimeen. No, onhan tämä osa-aikainen mutta sitten voit hakea tukea, jollet pärjää sillä. Ei tässä nyt ole vaihtoehtoja.

Olen tässä viikon sisään saanut hyvin erikoisia ehdotuksia ja hiukan turhautuneena olen sitten näihin työpaikkoihin hakenut. Hmm...

Mietin, mitä kyseisen yrityksen rekrytoija/toimistusjohtaja miettii,  kun osa-aikaisen assarin paikkaa hakee  ihan toisen alan ihminen jolla ei ole päivääkään vastaavaa työtä taustalla, vaikka hakuilmotuksessa kokemusta ao. työstä pitäisi olla ainakin 5 vuotta.

Näin työnantaja varmasti miettii: "Mikä pönttö tuokin on, miksi se tätä hakee - eikö se osaa lukea, mitä hakemuksessa lukee? Idiootti!"

Noloa!!!. Mutta pakko on hakea, muuten menetän sen työttömyystuen jonka ehkä muutoin saan. "Ehkä" sanon siksi, että TE-toimisto ei ole vielä antanut l.ausuntoa, että saisin työttömyyspäivärahaa.

Hävettää tosiaan tuollaisen työpaikkahakemuksen lähettäminen oikeasti. TE-toimistolle ei uskalla kyllä  sanoa vastaankaan - heillä on kaikki valta maailmassa tehdä elämästäni vielä kurjempaa joten haen työtä - tein ihan kunnon hakemuksen ja laitoin mukaan aidon CV:n. En usko, että sieltä tulee minkäänlaista vastausta, mutta olen toki  valmis kertomaan, miksi hain työpaikkaa.... tuntityötä, jossa palkka on pieni ja matka työpaikalle  pitkä - eikä minulla ole kokemusta tuosta työstä.

Hakemuksia ja piilotyöpaikkojen metsästystä
No se siitä. Minulla on listattuna kaksi muuta avointa työpaikkaa joita ajattelin hakea kohta. Sellaisia, joihin minulla on kiinnostusta, osaamista ja intoa. Jopa intohimoa työn tekemiseen!

Käyn ulkona haukkaamassa raitista ilmaa sitä ennen. Jäytää tuo äskeinen asia vielä mielen kulmassa, se on saatava sieltä pois.

Liiton urakonsultti kehotti välttämään avoimia työpaikkahakuja koska niihin "valitaan aina ne kolmevitoset. Sun pitää hakea piilotyöpaikkoja."

Joo, tiedän tämän ja laitan niitäkin liikkeelle. Pitää tehdä hyvä myyvä esittely itsestä, soittaa yrityksiin ja tarjota itseään näytille, vaikka kahvikupin ääreen. Pitää keksiä joku juttu, jota ehdottaa kyseiselle yritykselle jolla yritys voi parantaa omaa tulostaan ja/tai tuottavuuttaa - ja vips, firma palkkaa minut.

Näin helpostiko se toimii? Ehkä jollakulla!

Ai niin, pitää tehdä videoesittely itsestä, ladata se nettiin. Uh huh; se on kyllä haastavan vaikea homma. En ole filmaattinen, enkä enää kolmevitonen.

Kuinka työnsaantimahdollisuuksia parannetaan

Tilastotietoa ja vinkkejä työnhakijoille

Työvoimaviranomainen on aktivoitunut minun kanssani. Olen saanut jo kolme meiliä heiltä reilun viikon sisään - yhtä paljon kuin yli kahden vuoden akana yhteensä!

Ensin vähän takaumaa - miten tähän on tultu
Kun jäin työttömäksi joitakin vuosia sitten, ensimmäisen kerran, kävin ilmoittautumassa TE-toimistossa, juttelin pitkään virkailijan kanssa joka selvitti mitä nyt tuleman pitää - mitä tulee tapahtumaan ja kuinka töitä haetaan. Sitten tämä TE-toimisto lakkautettiin niinkuin moni muukin. Minua palvellut virkailija siirtyi aivan muualle ja muihin töihin ja kertoi, että minun  pitää etsiä uusi toimisto jostain lähikaupungeista, ei väliä mistä.

Sitten kävin naapurikaupungin toimistossa jossa minut merkittiin siellä olevan virkailijan asiakkaaksi. En tavannut henkilöä koska loma oli juuri meneillään, juttelin hänen kollegansa kanssa joka jäikin sitten pian eläkkeelle. Mitään ei tapahtunut erittäin pitkään aikaan - en saanut tapaamisia "omalta" nimetyltä virkailijalta - en päässyt tapaamaan häntä eikä hän vastannut meileihini. Puhelinnumeroa työvoimatoimiston virkailijoille ei anneta asiakkaille - pelko lienee, että häiriköisimme heitä vaikka millä keinoin.  Heh! Itselleni ei tulisi ihan hirveästi mieleen soitella ylimääräistä virkailijoille. Ymmärrän, että heiltä pitäisi saada apua edes jollain tasolla työnhakuun, mutta virkailijan työ-ote ei yleensä ihan hirveän aktiivinen ole, joten odotusarvo avunsaantiin on jo alun alkaen pienehkö. Joillakin voi toki palaa pinna, kun mitään apua ei tule.

Työtä etsimässä. Jonotetaan neuvontaan.

No. Virkailija ei siis ikinä ollut minulle tavattavissa. Kun olin laittanut hänelle muutaman meilin noin kahden vuoden kuluessa, sain häneltä joskus pitkän aikaa sitten ajan reilun kahdeksan  kuukauden (siis todellakin, yli puolen vuoden eli 8 kuukauden) päästä. Hänellä oli loma taas siinä juuri silloin, sitten oli kai muita kiireitä... Sekin aika sitten peruuntui, kun kävin toimistolla ja ottelin printtejä avoimista työpaikoista ihan toisessa kaupungissa ja sain siellä ohjeita hakea yhteen työvoima-koulutukseen. Samalla siis peruuntui aika omalle virkailijalle jota yhäkään en ole tavannut! Olen googlannut tätä mysteeri-ihmistä mutta häntä ei löydy netistä. Onkohan tyyppi edes oikea ihminen, vai vaan joku robotti tai vastaus-automaatti, mietiskelin. Miksi ylipäätään hänet on minulle merkitty, kun kiinnostusta ei ole puolen puupennin vertaa?

Hain sitten koulutukseen/harjoittelupaikkaan ja laitoin hakemuksen eteenpäin, sähköisesti, kuten pitikin. Hakemus meni tietenkin omalle virkailijalle jonka piti antaa minusta lausunto.  Ei mennyt kuin vajaa viikko niin minulle kolahti postilaatikkoon kirje TE-toimistosta. Avasin kirjeen vapisevin sormin ja luin kirjeestä, että hakemukseni koulutukseen oli hylätty. Hakijoita oli kolminkertaisesti paikkojen määrään nähden - ja minä en ollut yksi niistä kahdestakymmenestä joka oli valittu. Allekirjoittajana oli "oma" virkailijani. Hän osasi siis tehdä päätöksen minusta; lahjakas veijari!

Virkailija on siis olemassa ja hoitaa taustalla asioitani aktiivisesti, eikö niin?

Uusi apu työnhakuun - innokas ja kokematon
Keväällä, käydessäni jälleen työvoimatoimistossa, en tokikaan tavannut omaa virkailijaani, mutta joku ystävällinen sielu viraston uumenista tuli kysymään, olisiko minusta hyödyllistä saada opastusta työnhakuun. No, tietenkin - kaikki apu työn saannin avittamiseksi on toivottavaa. Kyllä kiitos, sanoin. Niinpä minulle varattiin aika ja heti kohta parin päivän päästä istuinkin nuoren naisen edessä hänen edustamassaan koulutus-yrityksessä ja vastailen tämän kysymyksiin oman työnhakuni tiimoilta. Nainen katselee CV:täni, työhistoriaani ja LinkedIN-profiiliani. Sanoo kaiken näyttävän tosi hyvältä, mutta ehkä voisin laittaa hiukan värikkäämmän asun valokuvaan - se voisi näyttää paremmalta. Hänen mielestään voisin myös katsoa suoraan kameran linssiin, ei hiukan sivulle kuten nyt kuvassa teen.

Hän ehdotti myös, että paksuntaisin eli boldaisin hakemuksessani aikaisempien työnantajien nimet, laittaisin sarkaimella entisten työpaikkojen päivämäärät hiukan enemmän oikealle. Tulisi näin kivemman näköiseksi hakemus, tuumaili hän.

Sisältöön hän ei puuttunut ollenkaan. Hän on nuori, ehkä noin 25-vuotias ja haluaa tehdä hyvää työtä - katsoo minua silmiin pää kallellaan ja on ihan liikuttava siinä yrittäessään olla ammattitaitoinen ja vakuuttava. Hänellä ei ole harmainta hajua minun alastani tai niistä yrityksistä joissa olen ollut töissä - tai kielitaitoa lukea englannin- ja ruotsinkielisiä hakemuksiani ja ansioluetteloita muuten kuin päällisin puolin.

Tapaan hänet puolen vuoden ajan noin joka toinen viikko. Huomenna tapaamme taas. Kerron hänelle mitä töitä olen hakenut ja hän kehuu aktiivisuuttani. Kertoo sitten varmasti, kuinka jotkut muut hänen avustettavansa - jotka työskentelevät aivan eri aloilla esimerkiksi yksi trukkikuski ja yksi suurkeittiön työntekijä - ovat päässeet eteenpäin hakujensa kanssa.

Tunnen suurta turhautumista; joudun matkustamaan tunnin päästäkseni hänen pakeilleen. Tapaamisista ei ole itselleni mitään hyötyä, mutta saahan hän, nuori työntekijä,  kokemusta akateemisen työttömän kohtaamisesta. Ja onhan minulla aikaa! Harmi vaan, että käynteihin kuluu rahaa kympin verran joka kerta.

Muita työttömien tapaamisia
Tänään olin toisessa  työttömien tapaamisessa. Katsoimme - jälleen kerran - kunkin osallistujan työnhaku-asiakirjoja ja LinkedIn-profiileja ja kuinka niiden avulla saa töitä. Puhuttiin sosiaalisen median käytöstä hieman. Sellaista, perusasiaa.

Apua oman LinkedIn-profiilin luomiseen 

Muutin sitten omaa profiiliani ohjeen mukaan. Saas nähdä, miten ämmän käy; alkaako soittoja ja yhteydenottoja tulla?

Ensi viikolla tapaan jälleen uuden TE-toimiston värväämään rekrytointi-yrityksen edustajan. Mies jo soitti ja reippaana oli varma, että pian olen työllistynyt! Kertoi, että katsotaan minun CV:ni ja työnhakupaperini kuntoon, niin sitten varmasti alkaisi työpaikka löytyä jo ihan pian, ennen joulua voisin olla jo töissä! Mieshenkilö oli uskottava kertoessaan, että kaltaiseni henkilö varmasti saa työtä; hän sanoi jo minun äänestäni kuulevansa, että olen hyvä tyyppi. Töitä tulee - kunhan ensin kaikki dokumentit saadaan kuntoon!

Voi huokaus!

Herran pieksut! Nuo tyypit luulevat tosissaan, että olen työtön koska minulla on niin huonot LinkedIn-sivustot ja CV sekä hakemus aivan rupu-tasoa - ja ihan automaattisesti, ilman, että ovat edes katsoneet mitä olen tehnyt.... 

Tällaista kannattaa kokeilla. Voi auttaa työnsaannissa!

Omat dokumenttini on tässä vuosien saatossa tarkastettu ties kuinka monta kertaa - oman ammattiliiton edustajat, heti työttömyyden alettua ja sitten muutaman kerran sen jälkeen. Nyt sitten TE-toimisto laittaa oikein kunnolla paukkuja tähän - ymmärrettävästi tämä on helpoin osio korjattavaksi - itse työn saanti on vaikeampaa, vaikka olisi kuinka upeat paperit, hakukirjeet ja muut proopuskat.

Kattellaan. Kyllä se tästä vielä irtoaa, jotenkin. Se työpaikka - mutta omin avuin, luulen!

Käsitöitä neulalla, koneella ja puikoilla. Työttömyyspohdintoja

Tuleva penaali - toivottavasti. Kangas ja vetskari ainakin hyvää laatua.
Ompelu vain puuttuu...

Nuorella alkaa koulu jälleen tällä viikolla. Sinne pitää hankkia sitä sun tätä, ihan pakko saada... Reppu, mieluusti Fjällräven. Se maksaa piirun vaille satasen, hitsi vie! Kalenteri. Uusi penaali joka on tilattu äidiltä. Kangas ja vetoketju käytiin jo ostamassa kangaskaupasta parisen viikkoa sitten. Pussukka ei ole vielä valmis; tämän vuorokauden puolella sen pitää syntyä! Tällä äidillä on nyt aika lailla rimakauhua pussukan ompelun kanssa: kangas on paksua gobeliinia ja omat vetoketjun ompelutaidot ovat ruostuneet - sen tästä asiasta muistan, että siistin vetoketjun aikaan saaminen on haastavaa.

Uuuh. Kohta aloitan! Ompelukone on jo esillä...

Sen sijaan olen neuloskellut - tänään sekä jo parina aikaisempana päivänä, monta vuotta vanhaa, kesken jäänyttä neuletta. Aloitin puseron kun olin ostanut edullisia alennus-lankoja, eurolla kappale (hinta on vielä näkyvillä vyyhdeissä). Langat ovat  aloituksen jälkeen majailleet ja vieneet tilaa vuosien ajan pahvilaatikoissa joita on monta. Niissä on lankoja ja useampi keskeneräinen neule.... Pari viikkoa sitten sain valmiiksi toisen kesken jääneen neuleen - tai oikeastaan ostetut langat joita ei oltu vielä ollenkaan aloitettu. Sain neulepuseron tehtyä ja siihen myös kaulaliinan koska lankaa jäi sen verran jäljelle. Ihan kiva, tuli ihka käyttökelpoinen neule syksyyn! Tai no, ehkä niillä ei täällä kotona juurikaan mitään tee - mutta ehkäpä saan työpaikan,  jossa sitä voi pitää!

Lanka on  vaaleaa jossa paksuja mullukoita ja kimalletta

Nyt sitten tämä keltainen, kultakimalletta sisältävä neule. Sitten sieltä laatikoista löytyy vielä vihreä neule jonka aloitin viime talvena. Pari vuotta vanha kuparinruskea on myös odottamassa tekijäänsä- Ja onhan siellä vielä myös parit kirjosukat ja lapaset....

Työttömyydestä taas sananen
Yritän saada ylläpidettyä innon keskeneräisten asioiden loppuun saattamisessa. Aikaa pitäisi olla   kun työtä ei näy taivaanrannassa. Työstä puheen ollen voi ihmetellä taas poliitikkojen puheita, joista kuultaa läpi ajatus, että työtön ei ottaisi vastaan työtä kun sitä hänelle tarjotaan. Huokausten huokaus. Pitäisiköhän mennä valtiovarainministeri Petteri Orpolle ja muillekin päättäjille selittämään, että olen hakenut satoja työpaikkoja enkä niistä mitään vielä saanut - kukaan ei ole mitään ikinä tarjonnut eikä työvoimatoimisto ole tipan vertaa kiinnostunut minusta - edes pyydettäessä ei sieltä keskusteluaikaa saa. hain männä viikolla työvoimakoulutukseen mutta sain hylkäävän lausunnon heti paluupostissa. Ihan oikeassa postissa vielä; paperiposti on tuossa antiikkisessa byroossa vieläkin käytössä.

No tuskinpa tilanteen oikea laita ketään kiinnostaa; tuntuu, että politiikka on kaikilta osin pelkkää mielikuvan luontia, vailla oikealla tavalla asioihin puuttumista. Mielikuvat ohjaavat - niin myös muualla maailmassa. Maailman menoa kun seuraa median kautta, huomaa vaikkapa Turkin, Venäjän toimia ja USA:n presidenttipeliä seuratessa, miten mielikuvien luonti saa aikaan ihmeellisiä asioita - vaikka sanotut asiat olisivat kuinka päättömiä ja uskomattomia, silti ne toteutetaan ja ihmismassat hurraavat niille.

Olen tässä vuosien saatossa nähnyt kuinka käsittämättömän ammattitaidoton ja onneton on tuo TE-toimisto, valtion virasto joka maksaa meille veronmaksajille maltaita. Siellä on vanhahkoa porukkaa töissä joilla ei tunnu olevan työmarkkinoista tietoa kuin ohuiksi pitimiksi, huono käsitys tämän päivän työelämästä ja digitaalisuudesta ei juuri hajua; usein siellä käydessäni tunnen, että itselläni on paljon enemmän tietoa  avoimista paikoista, yrityksistä ja työnhausta. Verenpaine nousee korkeuksiin, kun ajattelenkin tuota paikkaa. Rauhaisan uneliaassa ilmapiirissä siellä istutaan ja liikutaan kuin hiipien. Toimisto on jämähtänyt jonnekin 70- 80-luvuille. Ihme, että siellä  ei lapiohommia suoraan ehdotella kaikille.

Rahkasammal. Luonnon kokolattiamatto. 

TE-toimistossa ja työttömien tapaamisessa

Aamu alkoi yhden työhakemuksen lähettämisellä eteenpäin. Tällä kertaa maailmalle lähti avoin hakemus valtion toimipisteeseen, henkilölle jolle soitin TE-toimiston suosituksesta ja markkinoin osaamistani. Toisessa päässä luuria keskustelukumppanini totesi minun olevan hiukan ylikoulutettu ja -kokenut heillä tällä kertaa avoinna olevaan työhön - respan vastaanottovirkailijaksi. Myönnän itsekin, että kolmenkymmenen vuoden työkokemus kansainvälisistä töistä asiantuntijatehtävissä, tiiminvetäjänä ja budjettivastaavana ei ehkä ole valmentanut minusta hyvää aulapalvelijaa. Kielitaitoakaan ei kuulemma tarvita, ihan suomella pärjää, kuulemma. Voih, olisi kiva puhua kieliä! Uskon kuitenkin selviäväni tästä työstä jos oikein yritän.

Mitä muuta voi tehdä, jos työttömyys alkaa ahdistaa kuin yrittää päästä ihan mihin työhön vain! Kaikkea voi ihminen yrittää; aina eri kokemuksista jotakin oppii! Lähetin siis avoimen hakemuksen valtiolle ja nyt odottelen josko minuun otetaan yhteyttä aulapalvelijan tai jonkin muun työn tiimoilta. Ehkä pirautan sinne muutaman päivän päästä jollei mitään ala kuulua. Palkka olisi murto-osa aikaisempiin ansioihin verrattuna, mutta hei - nyt ollaan lamassa. Palkkaa saisi sen verran, että saisin ainakin asuntolainan kuukausikulut ja muita laskuja maksettua. Jonkun verran yli tonnin kuussa, näin ymmärsin. Tällä lailla pärjäisimme kesään, onhan minulla vähän säästöjä - voisin hakea työtä sitten ahkerasti koko aulapalvelijana toimimisen ajan. Siis jos sen saisin. Onhan siihenkin hommaan varmasti taas viljalti hakijoita. Myös nuoria ja nättejä.

Olen toki hakenut muitakin työpaikkoja. Viime viikolla lähetin kolme hakemusta - itsenäisyyspäivä katkaisi työn haun hetkeksi. Huomenna haen paria, ihan oman alan työtä.

Oi tähti, johdata minut
uuden mahdollisuuden äärelle!

Tänään olin vertaistukiryhmässä. Akavalainen oma liittoni järjestää näitä tilaisuuksia joista olen suuresti kiitollinen. On hienoa kun saa istua iltapäivän kokouspöydän ympärillä, seurata power point kalvoja seinällä ja edetä agendalla asiakohdasta seuraavaan! Tällaistakaan ei voi ihanaksi kokemukseksi ymmärtää kuin ihminen, joka on istunut kokuksissa aivan liian monta sataa tuntia elämässään - ja sitten joutunut kilomeritehtaalle, pois normaalista työelämästä kalvoineen, kokouksineen ja palavereineen. Pois kahviautomaattien ääreltä, kauas työpaikkaruokalan jonoista ja kaikesta siitä työyhteisöjen tavallisen turruttavasta ja turvallisesta arjesta ja pois palkkapäivänä tilille kilahtavasta rahasummasta jolle koko perheen elämä on perustunut koko perheen oleemassaolon ajan. Kun saa asumisen, ruuan ja last - kun työ loppuu, tulee paniikki ja katastrofi-fiilikset. Joka päivä tuntuu haasteelta - mutta on pakko oppia katsomaan elämää uusin silmin. Kun hakee töitä päivät viikkoja kuukausia, maailma näyttää yllättäen aivan toiselta.

Olin siis KOKOUKSESSA tänään! Oli kivaa, jopa hauskaa ja todella antoisaa!!! Keskustelimme meille kaikille tutusta asiasta - työttömän arjesta ja kuinka pitää sitkeästi yllä työnhakuprosessia, kuinka parantaa omia mahdollisuuksia saada työtä ja markkinoida itseään paremmin  työnantajille. Kuinka osittaa vahvuutensa haastatteluissa ja kertoa vahvuuksistaan punastelematta.

Yksi seikka jäi mieleeni - tai mainitaan nyt kaksi monen tunnin keskustelujen puinnista: TE-toimistot ja valtion ja kunnan työpaikat pompahtivat kumpikin useaan otteeseen keskusteluun. Kumpikaan ei tosin kovin positiivisessa mielessä. TE-toimistot saavat murhaavan tuomion kaikilta ryhmän jäseniltä: sieltä ehdotetaan sellaisia työpaikkoja jotka eivät millään tavalla sovi hakijan profiiliin, ovat jopa 80 kilometrin päässä hakijan kotoa ja joista ei mahdollisesti makseta ollenkaan palkkaa; niihin mennään ikäänkuin harjoittelemaan työssäoloa. Olen itsekin saanut tällaisia ehdotuksia; viimeksi eilen tuli ehdotus hakea valtion virastoon harjoittelemaan palkatta. Itse en saa vielä edes työttömyyskorvausta joten olisin aivan täysin palkatta töissä, jos sellaisen työn saisin. Hain yhteen ministeriöön viime viikolla tällaiseen työhön - sieltä ei ole kuulunut mitään. Vielä. Hakijoita näihinkin töihin saattaa olla useampi kymmenen. Nyt eletään täysin työnantajan markkinoilla - työnantaja voi vaatia mitä vain, melkein palkatta ja tulijoita on silti pilvin pimein.

TE-toimistojen tapa toimia ei ole juurikaan työttömiä auttavaa. Ne lienevät olemassa poliittisista syistä; niiden olemassaolo on hyvä asia kun aletaan puhua julkisuudessa työttömyyden hoitamisesta - käytännön hyöty lienee enemmänkin itse TE-toimistojen henkilöstön työllistämisessä.

Valtion ja kunnan työpaikoista sanoi yksi kokouksen osallistujista: "Varovasti, varovasti noiden valtion ja kuntien työpaikkojen kanssa! Miettikää tosi tarkkaan haluatteko sinne - ihan ystävällisesti on pakko sanoa, että ne penaalin terävimmät kynät sieltä oppilaitoksista eivät ole koskaan menneet sinne!" Haasteita kaipaavan ei sinne kannata hakemustaan laittaa.

Mutta hei - jos vain haluaa töitä! Lumen lapiointi olisi ehkä yksi optio. Kelpaisko sinne? Ei taidan muskelit riittää sinnekään.