Hain töitä TE-toimiston kehotuksesta

Hainpa juuri työtä, jota en toivo  saavani - ja häpeän raskaasti lähettämäni työhakemuksen sisältöä. En täytä työpaikkaan vaadittavia kriteerejä enkä ole millään lailla oikea työntekijä tähän avoimeen työpaikkaan. Silti hain työtä, tosin erittäin pitkin hampain ja häpeillen. Miksi? Koska TE-toimisto kehotti sitä hakemaan. Eli suomeksi sanottuna: TE-toimisto käski, sanktion uhalla, hakemaan työpaikkaa ja raportoimaan hakemisesta ja kuinka sitten kävi. He myös saattavat  tarkistaa, että todellakin hain kyseistä työtä.

Työnhakua, ahkerasti hakemuksia kirjoittamalla

TE-toimiston toiminta hämmästyttää ja hämmentää  
TE-toimisto lähettää työttömille työnhakijoille linkkejä avoimiin työpaikkoihin, joihin työttömän on pakko hakea.

Työpaikat, joihin työvoimatoimisto kehottaa työnhakijaa hakeutumaan, ei välttämättä ole sellainen, johon hakijalla on osaamista, kokemusta, koulutusta tai halua hakeutua. Miksi niihin silti pitää hakea, on epäselvää; onko kyseessä testi, jolla mitataan työnhakijan motiivia hakea mitä tahansa työtä, vaikka haettavana olisi sopivampiakin paikkoja?

Voi olla, että TE-toimisto ajattelee työnhakijan hakevan joka tapauksessa itselleen sopiviin töihin mutta TE-toimisto haluaa laajentaa reviiriä myös ns. epämukavuusalueille. Tjaa, kuka tietää? Työnantajan kannalta ei liene pelkästään hyvä, että työpaikkaan hakeutuu sellaisia henkilöitä, joilla ei ole edellytyksiä hoitaa työtä. Hommassa kuluu sekä työantajan, että työnhakijan aikaa hukkaan.

Oman kokemukseni mukaan TE-toimiston ehdottamat työpaikat valikoituvat toimiston työntekijän oman ajatustyön hedelmänä. Henkilön osaaminen ja taito hakijan osaamisalasta on usein hyvinkin puutteellinen: TE-toimiston virkailija ei ole sen alan ammattilainen jota työnhakija edustaa. Usein hän ei edes ymmärrä työnhakijan kompetenssia tai osaamisaluetta mutta lähettelee silti ehdotuksia työttömälle. Täytyyhän työtöntä toki kannustaa hakemaan töitä! Ehkä virkailijalla on omat vaatimukset: on lähetettävä tietty määrä ehdotuksia työttömälle, että oma palkka tulee ansaittua.

Hae töitä tai... menetät korvaukset.
Työtarjouksia nämä ehdotukset eivät suinkaan ole vaan avoimia paikkoja, jonne tulee toimiston mielestä hakea. Niin tai siis joihin töihin työttömän TÄYTYY hakea, olipa työ mikä hyvänsä. "Tämä on käsky - menetät työttömyyskorvauksen jollet toimi kuten sanomme!" 

Ai ei sovi osaamiseesi tai taustaasi? Hei, kyllä sinun on haettava, ainahan uudessa työssä voi oppia? Ai palkka on pieni - no jostakin on aloitettava. Olet työtön, ei sinulla voi olla tuollaisia vaatimuksia. Kymmenen euron tuntipalkalla tulee moni toimeen. No, onhan tämä osa-aikainen mutta sitten voit hakea tukea, jollet pärjää sillä. Ei tässä nyt ole vaihtoehtoja.

Olen tässä viikon sisään saanut hyvin erikoisia ehdotuksia ja hiukan turhautuneena olen sitten näihin työpaikkoihin hakenut. Hmm...

Mietin, mitä kyseisen yrityksen rekrytoija/toimistusjohtaja miettii,  kun osa-aikaisen assarin paikkaa hakee  ihan toisen alan ihminen jolla ei ole päivääkään vastaavaa työtä taustalla, vaikka hakuilmotuksessa kokemusta ao. työstä pitäisi olla ainakin 5 vuotta.

Näin työnantaja varmasti miettii: "Mikä pönttö tuokin on, miksi se tätä hakee - eikö se osaa lukea, mitä hakemuksessa lukee? Idiootti!"

Noloa!!!. Mutta pakko on hakea, muuten menetän sen työttömyystuen jonka ehkä muutoin saan. "Ehkä" sanon siksi, että TE-toimisto ei ole vielä antanut l.ausuntoa, että saisin työttömyyspäivärahaa.

Hävettää tosiaan tuollaisen työpaikkahakemuksen lähettäminen oikeasti. TE-toimistolle ei uskalla kyllä  sanoa vastaankaan - heillä on kaikki valta maailmassa tehdä elämästäni vielä kurjempaa joten haen työtä - tein ihan kunnon hakemuksen ja laitoin mukaan aidon CV:n. En usko, että sieltä tulee minkäänlaista vastausta, mutta olen toki  valmis kertomaan, miksi hain työpaikkaa.... tuntityötä, jossa palkka on pieni ja matka työpaikalle  pitkä - eikä minulla ole kokemusta tuosta työstä.

Hakemuksia ja piilotyöpaikkojen metsästystä
No se siitä. Minulla on listattuna kaksi muuta avointa työpaikkaa joita ajattelin hakea kohta. Sellaisia, joihin minulla on kiinnostusta, osaamista ja intoa. Jopa intohimoa työn tekemiseen!

Käyn ulkona haukkaamassa raitista ilmaa sitä ennen. Jäytää tuo äskeinen asia vielä mielen kulmassa, se on saatava sieltä pois.

Liiton urakonsultti kehotti välttämään avoimia työpaikkahakuja koska niihin "valitaan aina ne kolmevitoset. Sun pitää hakea piilotyöpaikkoja."

Joo, tiedän tämän ja laitan niitäkin liikkeelle. Pitää tehdä hyvä myyvä esittely itsestä, soittaa yrityksiin ja tarjota itseään näytille, vaikka kahvikupin ääreen. Pitää keksiä joku juttu, jota ehdottaa kyseiselle yritykselle jolla yritys voi parantaa omaa tulostaan ja/tai tuottavuuttaa - ja vips, firma palkkaa minut.

Näin helpostiko se toimii? Ehkä jollakulla!

Ai niin, pitää tehdä videoesittely itsestä, ladata se nettiin. Uh huh; se on kyllä haastavan vaikea homma. En ole filmaattinen, enkä enää kolmevitonen.

Pinkkiä elämää ja mustaakin

Katsokaa, talvi!

Torstai-päivä. Havahduin juuri huomaamaan, että olen istunut työpöydän äärellä melkoisen tiiviisti koko viikon. Minä, työtön ihminen.

Syystä voi kysyä ja ihmetellä, miksi? MIKSI?

Töitä hakemassa, hakemuskirjeitä ja ansioluetteloita rustaamassa, sitähän minä, työtön ihminen. Olisi niin kiva lähteä aamuisin töihin ja tulla illalla kotiin, tietää tehneensä jotakin hyödyllistä. Kuukausittain ropsahtaisi tilille palkka tehdystä työstä; sillä makselisin ruuan ja sähkölaskun, asumisen ja joskus vaatteita ja herkkujakin. Ostaisin lahjoja lapsille ja tehtäisiin mitä ihmiset tekevät. Ei tarvitsisi hävetä ja juosta pakoon puolituttuja; voisi pysähtyä kadulle ja vastata siihen nyt kammottavan pelottavaan kysymykseen "Mitä sulle kuuluu? Missä olet töissä nykyisin?"

No, siihen tavoittelen, tuollaisen arjen eteen teen töitä - yhtä paljon melkein kun tekisin työpaikalla töitä! Hakemuksia suomeksi ja englanniksi, joka hakemukseen sielun melkein upottaen. Tai no, ei nyt ihan jokaiseen sentään, mutta välillä melkein. Kun on joku tosi mielenkiintoinen työ näköpiirissä.

Ulkona lumessa...

Tänään rustasin hakemusta useamman tunnin, tutkin nettiä ja kaikkia mahdollisia sosiaalisen median kanavia ja kaikkea mitä on kirjoitettu, mikä nyt on tapetilla tähän työhön jollain lailla liittyen. Että osaisin kirjoittaa oikealla tavalla, näyttää että voin olla osa sitä työpaikkaa ja organisaatiota. Pusersin loppuun hakemuksen jota olen ollut mielessä tekemässä jo viikon verran. Yöllä sitä jo unissani kirjoittelin; kovasti haluaisin sen saada ja siksi se sitten uniinkin tuli.  Nyt se on lähetetty. Englannin kielellä. Hakemus on tehty, unelmat sen työn osalta unelmoitu.

Nyt unohdan sen kokonaan - olen huomannut, että paras on tehdä hakemus ja ansioluettelo niin hyvin kuin ikinä osaa - ja sitten unohtaa asia niin hyvin kuin osaa. Muuten menee hermot ja terveys, jos alkaa odotella vastauksia ja toivoa liikaa paikkaa. Useimmitenhan paikoista ei kuulu koskaan mitään sen jälkeen kun hakuaiaka on loppunut. Valtiolle hakemistani töitä ei kukaan, ikinä ole ottanut millään lailla yhteyttä;  olen hakenut sieltä vaikka kuinka monta paikkaa mutta aika paska työnantaja taitaa tämä armas valtio ollakin. Sieltä ei kukaan edes kiitä, edes millään peruslomakkeella, siitä että on hakenut töitä sieltä. No, johan meiltä ministeritkin siirtyvät muille maille työhön, ehkä se kertoo jotakin tästäkin...



...ja sisällä eteisessä.

Olenpa tässä  miettinyt, pitäisikö hankkia koneeseen sekä suomenkielen että englanninkielen spell check; tulee kielivirheitä ja muita näppäilyvirheitä jotka tyypillisesti itsee huomaa vasta, kun lukee kirjoittamaansa läpi sen jälkeen kun hakemus on jo mennyt. Harmillista.

Sama homma koskee kyllä näitä blogejakin; olen mestari kirjoitusvirheiden tekijänä. Sentään jossakin!

Muuten elämä on ollut tasaisen tappavan tavallista... En saa kunnolla luitani vedettyä ulos reippailemaan vaikka mitään syytä laiskottelulle ei olekaan. Neuloskelen tunnin-pari tai enemmänkin joka päivä. Sain vihdoin tänään melkein kaikki paksut Isoveli-langat loppuun neulottua: pinkkiä asustetta on nyt huushollista ihan tarpeeksi. Kukahan ne ottaisi käyttöönsä - yksi lapsi ensin pyysi tuota väriä, nyt ei enää olekaan kiinnostunut. Näin se helposti menee muidenkin asioiden kanssa...

Nyt tekemään ruokaa.  Lapselle pitää saada ruoka nokan alle kun tulee koulusta - äiti menee tekemään hygieniapassitestiä Kalapuikkoja, ruisleipää ja maitoa. Kyllä sillä lapsi yhden päivän elää! Ehkä hygieniapassilla saa töitä vaikka jostakin nakkikioskilta.... 

Omenahyvettä ja työnhakua

Omenahyve tulossa juuri uunista ulos!

Viikko on jo perjantaissa. Voisi kuvitella, että työttömän arki on yhtä lepolomaa ja oleilua, mutta ei se niin ole.

Istun tietokoneen äärellä melkein yhtä paljon kuin töissä ollessa - nyt hommana vain on työnhaku ja siihen liittyen avointen työpaikkojen metsästys, nettisivujen tutkiskelu ja työpaikoista yrityksiin soittelu.

Haen töitä teemalla "ammun kaikkea mikä liikkuu" vaikka ihan kaikkea en vielä parin kuukauden työttömyyden jälkeen ole hakenut vaan olen pyrkinyt hakemaan hommia joita tiedän osaavani gtehdä, joissa olen hyvä ja joiden tekemisestä voi innostua. Etsin siis kokemustani ja koulutustani vastaavia hommia laajennettuna hommiin jotka ovat hiukan sen alle mitä oikeasti haluaisin. Hiukan yli taitojeni ja kokemuksen en ole juurikaan hakenut. Tänään ajattelin kyllä yhtä sellaista hakea.

Alkuperäinen tavoitteeni oli hakea yhtä työpaikkaa päivässä mutta se ei ole  toteutunut. Toisaalta sen takia, että perustyö vie aikaa - ja en sitten vaan ole saanut aikaiseksi. Suomen- ja englanninkielisä hakemuksia olen lähetellyt, ruotsinkielistä harkitsen. Valtiolle, kuntiin ja erikokoisiin yksityisiin yrityksiin olen hakenut. Rekrytointifirmoihin alan laittaa hakemuksia ensi viikolla.

Kotona koneen ääressä oleminen ei myöskään ole sama asia kuin jos tekisin töitä täällä kotona etänä tai toimistolla. Siinä on vissi psykologinen ero. Ja lapsille ero on kristallinkirkas: nyt kun äiti on kottona, on täällä "kotiapulainen" huolehtimassa kaikesta ympärivuorokautisesti.

Se ei kyllä onnistu, että tekisin ruokaa ja siivoaisin jälkiä koko ajan; tästä käydään vielä päivittäisiä "keskusteluja" aika suurellakin äänivolyymilla.... Äiti ei ole palvelija - vaikka toisin voisi luulla.

Kissat aterialla. Omat turrelot...

Tänään vein kuitenkin vanhimman lapsen autolla junalle aamuvarhaisella kun hän oli menossa töihin. Oli täällä yötä kun hänen kissansa on taas täällä "mummilassa" nauttimassa täysihoidosta ja suuremman asunnon onnesta, toisen kissan seurasta. Iltapäivällä vien nuorimmaisen kaverin luo kuuden kilometrin päähän jossa lapset harjoittelevat kappaleita viikonlopun katusoittoja varten. Keskimmäinen lapsi lähtee kohta töihin - kuskaan hänetkin junalla....

Jollei töitä ala hiljalleen kuulua, on ensimmäisenä auton myynti. Sitten ei kuljeta eikä kuskailla.

Mutta sitä en nyt halua ajatella. Uskon - HALUAN USKOA - että saan töitä. Ja sen jälkeen ainakin jonkinlaista palkkaa jolla voimme elellä vielä pari vuotta tässä osoitteessa. tai ehkä kolme, siihen saakka kun kuopus saa käytyä yläasteen. No, siihen on totuuden nimessa vielä melkein neljä vuotta. Asuntolainaa on vielä jäljellä senkin ajan yli ja auto maksaa paljon - uhhuh; palkkaa täytyy tosiaan alkaa saada - menehän rhaa akaikkeen muuhunkin. Itse olen päättänyt olla ostamatta mitään itselleni ennen kuin saan töitä mutta jo nyt olen huomannut, että tuo päätös ei ole kovin hyvä... Vaatteita ja kenkiä voi olla ostamatta - tai kirpparilta voi yrittää löytää eurolla, parilla käytettyjä vaatteita. Mutta shampoot, kasvovoiteet yms hygieniatuotteet on kuitenkin ostettava, vaikka sitten kuinka halpoja. Ruokaa on syötävä ja ihan pelkkää makaroonia ja purkkipapuja ei viitsi jatkuvasti syödä.

Monia herkkuja ja maukkaita ruokia voi toki tehdä halvalla - ja edullisen syömisen suunnitteluun minulta kuluukin viikoittain aikaa jonkin verran. Tällä viikolla on syöty edukkaasti kaali- ja punajuuriruokia kuten borssi-keittoa ja kaalilaatikkoa, keitettyjä punajuuria voin kanssa ja höyrykeitettyjä kukkakaaleja, soseutettuja vihanneskeittoja. Tänään aamulla tein tosi maukasta omenahyvettä maahan pudonneista omenista. Nam!

Tänä vuonna on omenapuissa todella paljon satoa. Puiden oksat katkeilevat omenien painosta ja pihanurmet ovat täynnä omenoita. Niitä kannattaa todellakin hyödyntää erilaisiin herkkuihin ja keitellä omenasosetta, mehua ja leipoa syksyn herkkuja.

Hyvää!

 Olen alkanut lueksia lehtiä netin kautta ja kirjastossa käyn muutaman kerran viikossa lukemassa lehtiä ja selailemassa kirjoja. Osallistun samalla lehtien kilpailuihin - ja haa mitä siitä onkaan seurannut: Minulle on alkanut tulla erilaisia palkintoja ja palkkioita ja ilmaisia lehtiä kotiin! Kiva kiva.

Luinpa hetki sitten yhdestä minulle yllättäen ja pyytämättä tulleesta lehdestä nomadielämästä jota elelee Kanniston pariskunta. He elävät elämäänsä kiertelemällä maasta toiseen nomadeina - mitä se käytännössä ikinä tarkoittaakaan - menevät maasta toiseen, tekevät siellä töitä ja kun kyllästyttää, vaihtavat maisemaa. Aika hukuttelevaa, täytyy myöntää. Yksinhuoltaja-äiti jolla ei ole kumppania, miestä tahi ystävää tuo elintapa ei ole hyvä vaihtoehto tälle nykyelämälle, mutta ehkä sitten kun lapset ovat omillaan... Miestä on turha odotella kolkuttelemaan elämän ovia mutta voihan sitä yrittää itseksensä. Ehkä.

Uusi lehti ja kuppi kahvia.
Kaksi vuotta sitten saamani äitienpäiväruusu kukkii pihapenkissä.

Sorruin kaupassa käydessäni tänään lehden ostoon. Kannen aihealueet kiinnostivat eikä tätä ruotsalaista lehteä Nära ole kirjastossa. Ai jai; omatunto soimaa kyllä tuhlaamisesta mutta lohduttaudun sillä, että viikon ruuat tulevat meidän nelihenkiselle ihmispoppoolle ja viidelle eläimelle nyt superhalvalla. Olen onnistunut hankkimaan pitkään ruokaa melkein pelkästään miinus 30 tai 50 prosentin alennuksella, luonnosta ja super-tarjouksista.

Nyt laitan yhden työpaikkahakemuksen eteenpäin, työpaikkaan jonka todella, todella haluaisin saada. Luen kaikki mahdolliset loitsut sen eteen, että tämä paikka tulisi minulle - tiedän, että olisin siinä työssä hyvä ja osaava, tuloksekas ja hyvä tyyppi tiimiin! Tiedän, keskusteltuani tulevan esimiehen kanssa, että olen hyvä - mutta vielä mieluummin he palkkaisivat nuoremman ihmisen ja tosi mielellään miespuolisen... Olen siis väärän ikäinen ja väärää sukupuolta mutta yritän silti.

Sitten nautin uudesta lehdestä ennenkuin aloitan ruuan teon. Kana-currya intialaisittain syömme iltapäivällä.