Ruuan halpuutuksesta vuoden markkinointiteko?

Prisman hedelmätiski. Ei ole halpuutettu täällä, ei tokikaan

"Salaattia ostetaan jos rahaa jää" luettiin television ruoka-keskustelussa sinne lähetetty viesti. Ruokakeskustelu puhuttaa - S-ketjun markkinointitemppu jolla ne saivat muutaman kymmenen tuotteen hinnanalennuksen Prismoissa koko viikon suureksi uutiseksi. Nyt jopa koko A-studio puhuu aiheesta ruuan hinta. Keksivät vielä uuden sanankin: halpuuttaminen. Tuleekohan tuosta vuoden uus-sana? Yksi vuoden markkinointitekoja tämä ainakin on, sen voi sanoa. Kuinka moni saa oman markkinointikampanjansa pääuutiseksi ja koko median puhumaan asiasta viikon ajaksi - tai vielä pidempää`?

Voihan siitä puhua, niinkuin mistä muustakin. Ei se ruoka puhumalla halpene ja jos yksi kauppaketjun osa laskee muutaman tuotteen hinnan, ei onni siitä urkene... Oltermanni ei tule jatkossakaan nousemaan ostoskoriini vaikka juustosta tykkäänkin, ei myöskään ne limsat ja olut jotka laskettiin. Sininen maito kyllä, ja tietenkin reissumiehet. Molempia saa kyllä yjä halvemmalla Lidlistä - ja sieltä saa halvemmalla myös bihanneksia ja hedelmiä jotka suomalaisssa kaupoissa ovat liian kalliita minun perheelleni. Porkkanat ovat meillä narskutettavana, appesiineja myös on onneksi pystynyt vähön ostamaan viime aikoina. Jonkun mielestä ruoka on aina hintansa väärti - mutta surku vaan sitten, jos siihen ei rahaa ole.


Lounas tiistailta: pinaattikeittoa, kananmuna ja piirakka.
Lasi vettä. Reilun euron ateria.

Lamakautena saa työtömäksi ollut joka päivä olla onnellinen, jos on illalla hengissä ja oman kodin seinien sisällä. Tai siis, pankinhan nämä seinät ovat - mutta onnellinen saa siis olla, jos saa sisällä olla ja asua. Ja kun kotona vielä on lämmintä, valoisaa ja jotakin syötävää, niin perustarpeet on tyydytetty! Lapsikin ruokittu ja omassa huoneessaan saa puuhailla. Pääsemme suihkuunkin, meillä on pesuaineita. eläimetkin olemme pystyneet hoitamaan.

Ajattelen tosi paljon omia isovanhempia jotka saivat eläissään kokea todellista hätää sotien ja köyhyyden helmmoissa. Heillä oli oma tupa, talo maaseudulla joka lämpeni puuhellan avulla, ruoka siinä samassa tehtiin - ja ruokana ei tosiaan ollut lihaa joka päivä. Vaarin metsäsätämää jänistä ja kalastamaa kalaa sekä itse viljeltyä viljaa, perunaa ja juureksia syötiin.

Oltermanni-juuston halventaminen oli niin iso juttu S-ketjulle,
että kaupat asettelivat pahviset jätti-juustot asiasta kertomaan.
Markkinointia totisesti!

Siihen nähden nyt on hyvin. Ja jollei olisi asuntovelkaa, olisi meilläkin helpompaa - pankki vaan ei työtöntä hemmottele, velat on maksettava vaikka ikä olisi. Siis jos ei ole valtio nimeltä Kreikka joka ei ilmeisesti maksa takaisin velkojaan - ja minkäs me sille sitten voimme. Kreikkalaiset elävät eri taivaan alla - eikä heilläkään, tavallisilla ihjmisillä kai kamalan helppoa ole. Lämmintä on meitä enemmän, valoa ja sillä lailla helpompaa, ehkä....

Tein alkuviikosta ison kattilallisen hernekeittoa. Hyvää - mutta kun sitä on syönyt neljä päivää, alkaa jo tökkiä. Lihapullia syömme seuraavaksi. Teen niitä uunissa, samaan lämpöö laitan sitten sämpylät heti perään.

Viikonloppuna saadaan vielä jälkiruokiakin: tässä tulee sitruunavispipuuroa.
Hyvää! Ja edullista: pari euroa iso kulhollinen!

Menojen ja tulojen pitää olla balanssissa, se on selvä. Mutta ihminen joka joutuu työttömäksi kesken hyvän urapolun, saa kantaakseen usein hyvinä aikoina kerääntyneet velat - kun palkka tippuu pois ja usein samalla menee myös puoliso, ei kulutusjuhlista jää kuin haalea muisto elämään. Ja aika ankea arki. Pitäisi osata jotenkin  kääntää kurssi - kun vain osaisi!

Köyhyys kyykyttää. Ja se on tosi nöyryyttävää. Se kutistaa, supistaa elämän, se tekee yksinäiseksi, se stressaa. Häpeä ja pelko kulkevat vieressä kuin varjo: "Mitä jos..." Oma vika, sanovat monet. "Ottaisit tarjottua työtä vastaan, laiskuri." sanovat Suomen lukuisat Juhana Vartiaiset (Siitä miehestä en pidä; on olevinaan joku suurikin tietäjä ja asioiden ratkaisija mutta taitaa olla ihan tavallinen julkisuudenkipeä poliitikon-planttu vain) jotka haluavat Suomeen siirtolaisia tekemään työt, omat työttömät voisi varmasti kärrätä jonnekin autiolle saarelle pois oikeitten ihmisten silmistä.

Kun nyt joku edes kerran tarjoaisi työtä! Miten siitä koko ajan kirjoitetaan, että työttömät eivät ota vastaan tarjottua työtä, makaavat vain sohvalla? Olen oikein pyytänyt TE-toimistoa tarjoamaan jotain, ja vastaus on ollut, että ei se niin toimi; sieltä ei tarjota työtä. Siellä näytetään, mistä mahdollisia avoimia työpaikkoja voi hakea. Tätä eivät poliitikot ja vartiaiset tiedä - mutta puhuvat asiasta koko ajan.

Omenahyvettä ja työnhakua

Omenahyve tulossa juuri uunista ulos!

Viikko on jo perjantaissa. Voisi kuvitella, että työttömän arki on yhtä lepolomaa ja oleilua, mutta ei se niin ole.

Istun tietokoneen äärellä melkein yhtä paljon kuin töissä ollessa - nyt hommana vain on työnhaku ja siihen liittyen avointen työpaikkojen metsästys, nettisivujen tutkiskelu ja työpaikoista yrityksiin soittelu.

Haen töitä teemalla "ammun kaikkea mikä liikkuu" vaikka ihan kaikkea en vielä parin kuukauden työttömyyden jälkeen ole hakenut vaan olen pyrkinyt hakemaan hommia joita tiedän osaavani gtehdä, joissa olen hyvä ja joiden tekemisestä voi innostua. Etsin siis kokemustani ja koulutustani vastaavia hommia laajennettuna hommiin jotka ovat hiukan sen alle mitä oikeasti haluaisin. Hiukan yli taitojeni ja kokemuksen en ole juurikaan hakenut. Tänään ajattelin kyllä yhtä sellaista hakea.

Alkuperäinen tavoitteeni oli hakea yhtä työpaikkaa päivässä mutta se ei ole  toteutunut. Toisaalta sen takia, että perustyö vie aikaa - ja en sitten vaan ole saanut aikaiseksi. Suomen- ja englanninkielisä hakemuksia olen lähetellyt, ruotsinkielistä harkitsen. Valtiolle, kuntiin ja erikokoisiin yksityisiin yrityksiin olen hakenut. Rekrytointifirmoihin alan laittaa hakemuksia ensi viikolla.

Kotona koneen ääressä oleminen ei myöskään ole sama asia kuin jos tekisin töitä täällä kotona etänä tai toimistolla. Siinä on vissi psykologinen ero. Ja lapsille ero on kristallinkirkas: nyt kun äiti on kottona, on täällä "kotiapulainen" huolehtimassa kaikesta ympärivuorokautisesti.

Se ei kyllä onnistu, että tekisin ruokaa ja siivoaisin jälkiä koko ajan; tästä käydään vielä päivittäisiä "keskusteluja" aika suurellakin äänivolyymilla.... Äiti ei ole palvelija - vaikka toisin voisi luulla.

Kissat aterialla. Omat turrelot...

Tänään vein kuitenkin vanhimman lapsen autolla junalle aamuvarhaisella kun hän oli menossa töihin. Oli täällä yötä kun hänen kissansa on taas täällä "mummilassa" nauttimassa täysihoidosta ja suuremman asunnon onnesta, toisen kissan seurasta. Iltapäivällä vien nuorimmaisen kaverin luo kuuden kilometrin päähän jossa lapset harjoittelevat kappaleita viikonlopun katusoittoja varten. Keskimmäinen lapsi lähtee kohta töihin - kuskaan hänetkin junalla....

Jollei töitä ala hiljalleen kuulua, on ensimmäisenä auton myynti. Sitten ei kuljeta eikä kuskailla.

Mutta sitä en nyt halua ajatella. Uskon - HALUAN USKOA - että saan töitä. Ja sen jälkeen ainakin jonkinlaista palkkaa jolla voimme elellä vielä pari vuotta tässä osoitteessa. tai ehkä kolme, siihen saakka kun kuopus saa käytyä yläasteen. No, siihen on totuuden nimessa vielä melkein neljä vuotta. Asuntolainaa on vielä jäljellä senkin ajan yli ja auto maksaa paljon - uhhuh; palkkaa täytyy tosiaan alkaa saada - menehän rhaa akaikkeen muuhunkin. Itse olen päättänyt olla ostamatta mitään itselleni ennen kuin saan töitä mutta jo nyt olen huomannut, että tuo päätös ei ole kovin hyvä... Vaatteita ja kenkiä voi olla ostamatta - tai kirpparilta voi yrittää löytää eurolla, parilla käytettyjä vaatteita. Mutta shampoot, kasvovoiteet yms hygieniatuotteet on kuitenkin ostettava, vaikka sitten kuinka halpoja. Ruokaa on syötävä ja ihan pelkkää makaroonia ja purkkipapuja ei viitsi jatkuvasti syödä.

Monia herkkuja ja maukkaita ruokia voi toki tehdä halvalla - ja edullisen syömisen suunnitteluun minulta kuluukin viikoittain aikaa jonkin verran. Tällä viikolla on syöty edukkaasti kaali- ja punajuuriruokia kuten borssi-keittoa ja kaalilaatikkoa, keitettyjä punajuuria voin kanssa ja höyrykeitettyjä kukkakaaleja, soseutettuja vihanneskeittoja. Tänään aamulla tein tosi maukasta omenahyvettä maahan pudonneista omenista. Nam!

Tänä vuonna on omenapuissa todella paljon satoa. Puiden oksat katkeilevat omenien painosta ja pihanurmet ovat täynnä omenoita. Niitä kannattaa todellakin hyödyntää erilaisiin herkkuihin ja keitellä omenasosetta, mehua ja leipoa syksyn herkkuja.

Hyvää!

 Olen alkanut lueksia lehtiä netin kautta ja kirjastossa käyn muutaman kerran viikossa lukemassa lehtiä ja selailemassa kirjoja. Osallistun samalla lehtien kilpailuihin - ja haa mitä siitä onkaan seurannut: Minulle on alkanut tulla erilaisia palkintoja ja palkkioita ja ilmaisia lehtiä kotiin! Kiva kiva.

Luinpa hetki sitten yhdestä minulle yllättäen ja pyytämättä tulleesta lehdestä nomadielämästä jota elelee Kanniston pariskunta. He elävät elämäänsä kiertelemällä maasta toiseen nomadeina - mitä se käytännössä ikinä tarkoittaakaan - menevät maasta toiseen, tekevät siellä töitä ja kun kyllästyttää, vaihtavat maisemaa. Aika hukuttelevaa, täytyy myöntää. Yksinhuoltaja-äiti jolla ei ole kumppania, miestä tahi ystävää tuo elintapa ei ole hyvä vaihtoehto tälle nykyelämälle, mutta ehkä sitten kun lapset ovat omillaan... Miestä on turha odotella kolkuttelemaan elämän ovia mutta voihan sitä yrittää itseksensä. Ehkä.

Uusi lehti ja kuppi kahvia.
Kaksi vuotta sitten saamani äitienpäiväruusu kukkii pihapenkissä.

Sorruin kaupassa käydessäni tänään lehden ostoon. Kannen aihealueet kiinnostivat eikä tätä ruotsalaista lehteä Nära ole kirjastossa. Ai jai; omatunto soimaa kyllä tuhlaamisesta mutta lohduttaudun sillä, että viikon ruuat tulevat meidän nelihenkiselle ihmispoppoolle ja viidelle eläimelle nyt superhalvalla. Olen onnistunut hankkimaan pitkään ruokaa melkein pelkästään miinus 30 tai 50 prosentin alennuksella, luonnosta ja super-tarjouksista.

Nyt laitan yhden työpaikkahakemuksen eteenpäin, työpaikkaan jonka todella, todella haluaisin saada. Luen kaikki mahdolliset loitsut sen eteen, että tämä paikka tulisi minulle - tiedän, että olisin siinä työssä hyvä ja osaava, tuloksekas ja hyvä tyyppi tiimiin! Tiedän, keskusteltuani tulevan esimiehen kanssa, että olen hyvä - mutta vielä mieluummin he palkkaisivat nuoremman ihmisen ja tosi mielellään miespuolisen... Olen siis väärän ikäinen ja väärää sukupuolta mutta yritän silti.

Sitten nautin uudesta lehdestä ennenkuin aloitan ruuan teon. Kana-currya intialaisittain syömme iltapäivällä.