Ruuan halpuutuksesta vuoden markkinointiteko?

Prisman hedelmätiski. Ei ole halpuutettu täällä, ei tokikaan

"Salaattia ostetaan jos rahaa jää" luettiin television ruoka-keskustelussa sinne lähetetty viesti. Ruokakeskustelu puhuttaa - S-ketjun markkinointitemppu jolla ne saivat muutaman kymmenen tuotteen hinnanalennuksen Prismoissa koko viikon suureksi uutiseksi. Nyt jopa koko A-studio puhuu aiheesta ruuan hinta. Keksivät vielä uuden sanankin: halpuuttaminen. Tuleekohan tuosta vuoden uus-sana? Yksi vuoden markkinointitekoja tämä ainakin on, sen voi sanoa. Kuinka moni saa oman markkinointikampanjansa pääuutiseksi ja koko median puhumaan asiasta viikon ajaksi - tai vielä pidempää`?

Voihan siitä puhua, niinkuin mistä muustakin. Ei se ruoka puhumalla halpene ja jos yksi kauppaketjun osa laskee muutaman tuotteen hinnan, ei onni siitä urkene... Oltermanni ei tule jatkossakaan nousemaan ostoskoriini vaikka juustosta tykkäänkin, ei myöskään ne limsat ja olut jotka laskettiin. Sininen maito kyllä, ja tietenkin reissumiehet. Molempia saa kyllä yjä halvemmalla Lidlistä - ja sieltä saa halvemmalla myös bihanneksia ja hedelmiä jotka suomalaisssa kaupoissa ovat liian kalliita minun perheelleni. Porkkanat ovat meillä narskutettavana, appesiineja myös on onneksi pystynyt vähön ostamaan viime aikoina. Jonkun mielestä ruoka on aina hintansa väärti - mutta surku vaan sitten, jos siihen ei rahaa ole.


Lounas tiistailta: pinaattikeittoa, kananmuna ja piirakka.
Lasi vettä. Reilun euron ateria.

Lamakautena saa työtömäksi ollut joka päivä olla onnellinen, jos on illalla hengissä ja oman kodin seinien sisällä. Tai siis, pankinhan nämä seinät ovat - mutta onnellinen saa siis olla, jos saa sisällä olla ja asua. Ja kun kotona vielä on lämmintä, valoisaa ja jotakin syötävää, niin perustarpeet on tyydytetty! Lapsikin ruokittu ja omassa huoneessaan saa puuhailla. Pääsemme suihkuunkin, meillä on pesuaineita. eläimetkin olemme pystyneet hoitamaan.

Ajattelen tosi paljon omia isovanhempia jotka saivat eläissään kokea todellista hätää sotien ja köyhyyden helmmoissa. Heillä oli oma tupa, talo maaseudulla joka lämpeni puuhellan avulla, ruoka siinä samassa tehtiin - ja ruokana ei tosiaan ollut lihaa joka päivä. Vaarin metsäsätämää jänistä ja kalastamaa kalaa sekä itse viljeltyä viljaa, perunaa ja juureksia syötiin.

Oltermanni-juuston halventaminen oli niin iso juttu S-ketjulle,
että kaupat asettelivat pahviset jätti-juustot asiasta kertomaan.
Markkinointia totisesti!

Siihen nähden nyt on hyvin. Ja jollei olisi asuntovelkaa, olisi meilläkin helpompaa - pankki vaan ei työtöntä hemmottele, velat on maksettava vaikka ikä olisi. Siis jos ei ole valtio nimeltä Kreikka joka ei ilmeisesti maksa takaisin velkojaan - ja minkäs me sille sitten voimme. Kreikkalaiset elävät eri taivaan alla - eikä heilläkään, tavallisilla ihjmisillä kai kamalan helppoa ole. Lämmintä on meitä enemmän, valoa ja sillä lailla helpompaa, ehkä....

Tein alkuviikosta ison kattilallisen hernekeittoa. Hyvää - mutta kun sitä on syönyt neljä päivää, alkaa jo tökkiä. Lihapullia syömme seuraavaksi. Teen niitä uunissa, samaan lämpöö laitan sitten sämpylät heti perään.

Viikonloppuna saadaan vielä jälkiruokiakin: tässä tulee sitruunavispipuuroa.
Hyvää! Ja edullista: pari euroa iso kulhollinen!

Menojen ja tulojen pitää olla balanssissa, se on selvä. Mutta ihminen joka joutuu työttömäksi kesken hyvän urapolun, saa kantaakseen usein hyvinä aikoina kerääntyneet velat - kun palkka tippuu pois ja usein samalla menee myös puoliso, ei kulutusjuhlista jää kuin haalea muisto elämään. Ja aika ankea arki. Pitäisi osata jotenkin  kääntää kurssi - kun vain osaisi!

Köyhyys kyykyttää. Ja se on tosi nöyryyttävää. Se kutistaa, supistaa elämän, se tekee yksinäiseksi, se stressaa. Häpeä ja pelko kulkevat vieressä kuin varjo: "Mitä jos..." Oma vika, sanovat monet. "Ottaisit tarjottua työtä vastaan, laiskuri." sanovat Suomen lukuisat Juhana Vartiaiset (Siitä miehestä en pidä; on olevinaan joku suurikin tietäjä ja asioiden ratkaisija mutta taitaa olla ihan tavallinen julkisuudenkipeä poliitikon-planttu vain) jotka haluavat Suomeen siirtolaisia tekemään työt, omat työttömät voisi varmasti kärrätä jonnekin autiolle saarelle pois oikeitten ihmisten silmistä.

Kun nyt joku edes kerran tarjoaisi työtä! Miten siitä koko ajan kirjoitetaan, että työttömät eivät ota vastaan tarjottua työtä, makaavat vain sohvalla? Olen oikein pyytänyt TE-toimistoa tarjoamaan jotain, ja vastaus on ollut, että ei se niin toimi; sieltä ei tarjota työtä. Siellä näytetään, mistä mahdollisia avoimia työpaikkoja voi hakea. Tätä eivät poliitikot ja vartiaiset tiedä - mutta puhuvat asiasta koko ajan.