Itsenäisyyspäivänä kun rahapula vaivaa

Itsenäisyyspäivä ja sen tärkein elementti: Linnan juhlapuvut ja niiden analysointi alkaa olla ohi. Tänään toki varmaan vielä televisiossa - puhumattakaan seuraavia naistenlehtien numeroita - asian käsittely jatkuu. En kyllä totisesti ymmärrä, miten tämä pukuasia on noin älyttömän iso asia kun maailmassa tapahtuu vaikka mitä...

Pukujen lisäksi  on aiheena usein talvi-, jatko ja Lapin sodat. SIinä ääripäät totisesti!

Tuntuu, että ehkä jotain muutakin voisi itsenäisyyspäivänä keksiä mietittäväksi ja puhuttavaksi. Ja voihan jokainen omalta osaltaan tietenkin keksiä vaikka mitä muuta...

Tyyni sää. Ei nyt liehu lippu.

Kotipäivä askareineen: pyykkiä ja lukemista!
Viettelin itse aika tavallisen päivän kotona. Kävin toki ulkona pirteässä pikkupakkasessa kävelemässä ja piristämässä mieltä. Muutoin puuhailin kotona - pesin lakanapyykin ja kuivasin sen, mankeloin ja laittelin kaappeihin. Puuhailin kotijuttuja.,  luin ainakin kolme-neljä tuntia kasaantunutta lehtipinoa matalammaksi ja tunsin suurta  iloa, kun sain ison kasan lehtiä pois; kannoin ne paperinkeräsylaatikkoon. Ihanaa - pieni pino siivousta saaatu tehtyä! Lehtiä on vielä jäljellä ja lueksin iitä tässä tunti per päivä minimivauhdilla!

Lehtiä kerääntuyy, koska tykkään lukemisesta mutta itse en lehtiä nyt tilaa -  tuon niitä sukulaisilta jotka säästävät minulle lehtiä ja minähän sitten raahailen niitä kotiin ja luen, kun sopiva hetki tulee! Eilen oli sellainen hetki; luin useamman Suomen Kuvalehden, Kotilieden, Talouselämän ja Pirkan ja siihen päälle vino pino sanomalehtiä kuukausiliitteineen. Puh ja huh!

Itsenäisyyspäivän ateria menossa uuniin.
5 isohkoa perunaa ja mausteita. Riitti kahdelle.

Itsenäisyysohjelma telkusta - aika perinteinen tarjonta! Aamupäivällä katsoin telkkkarista  juhlajumalanpalvelusta ja sen jälkeen vähän aikaa paraatia Mikkelistä. Sitten illemmalla en jaksanut keskittyä kättelyjonoon presidentinlinnasta - en vaan mitenkään jaksanut innostua siitä! joskus olen katsonut ohjelmaa ihan intona mutta nyt taitaa olla joku kyllästymispiste saavutettu! Ei kiinnostanut, ei.

Oma elämä kulkee niin eri pitkospuilla Suomen päättäjiin ja kaikenlaisiin merkkihenkilöihin verrattuna, että edes kauniit ja kalliit puvutkaan jaksa kiinnostaa. Onhan siellä muutakin kuin ns eliittiä - mutta oamnlaiset porukat ovat kai niissä hernesoppajonoissa, lähinnä. Niitä ei kyllä omalla paikkaunalla ole. En usko, että menisin - toisaalta, olen miettinyt, että voisin joskus mennäkin. Kun ei ole rahaa eikä ruokaa...

Silti: kävin äänestämässä parin lehden nettisivulla muutmaa iltapukua! Mikä on kaunein? Hölmöäkö? No, ajattelin voittaa palkinnon... Hih! Äänestäjien kesken arvotaan palkintoja näet. Osallistuilen myös muuten nettikilpailuihin; olisi kiva voittaa jotain; mieluiten rhaa tai lahjakortti johonkin ruokakauppaan! Olisi kiva, jos onni suosisi arvonnassa!

Rahapula on kurja kaveri
Rahat on nimittäin totaalisen loppu. Surkeaa! Vielä menee vuosia ja taas vuosia ennenkuin olen velaton - taloyhtiön lainoja on neljä maksussa ja viidettä suunnitellaan putkiremonttia varten. Näiden lisäksi on oma henkilökohtainen pankkilaina aikoja sitten ostetusta vanhasta asunnosta johon liitin yhteen vielä niin ikään vanhan autolainan. Autokin on jo yli 11 vuotta vanha ja huonokuntoinen kuin kihtinen vanha mies - mutta velkaa riittää maksettavaksi vielä siitäkin hamaan tulevaisuuteen, yli ensi vuosikymmenen puolenvälin.

Siispä nautimme eilen uuniperunoita! Viisi isoa perunaa kulhoon, päälle loraus öljyä ja muutama ropsautus paprikajauhetta, yrttejä ja suolaa. Uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi. Sitten syötiin. Ketsuppia olisi ollut, mutta ei sitä nyt otettu. Itse laitoin vähän majoneesia tuubista oheen, purkista pari siivua punajuurta. Piimää kyytipojaksi ja a vot! Siinä itsenäisyyspäivän suomalainen ateria. Ei huono!

K-kaupan pakastekaloja.
Onneksi olivat nuo sei-palat tarjouksessa; tuli maukasta mantelikalaa!

Männä viikolla tein teinin toiveesta yhtä hänen lempiruuistaan: Mantelikalaa. Ensimmäistä kertaa tein sitä itse, muussin kanssa sitä syötiin ja 800 grammaa kalaa luiskahti neljään ihmiseen niin, että huiskis vaan.Voi ja mantelit piti ostaa, korppujauhoja oli kotona. Pirkan sei oli tarjouksessa ja peruna on halpaa joten ruoka syntyi noin  8 eurolla  eli pari euroa per lärvi. Mutta sekin alkaa olla liian paljon; nyt pitäisi selvitä parilla eurolla päivä, enintään, teinin kanssa ja siihen kuuluvana kissa ja koira. Puuroa syöden se onnistuu ja onhan muutakin halpaa ruokaa toki, peruna, makaroonit ja pavut esimerkiksi. Ja illalla ostetut lähikaupan vanhentuneella päivämäärällä olevat ruuat - jos sellaista löytää. Tiukkaa tulee tekemään lähiviikot.

Sunnuntaina lupasin tehdä riisipuuroa ja luumukeittoa.

Eletään tiukkoja aikoja nyt. Tosi tiukkoja. Onneksi on (vielä) koti ja täällä lämmintä ja kotoisaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää - Suomi täyttää tänään 95 vuotta.  2 kynttilää loistavat pareina ikkunoissa ja televisiossa näytetään presidentinlinnan juhlavastaanottoa. Samaa suoraa lähetystä voi seurata  kahdelta eri kanavalta ja nauhoitettuna myöhemmin vielä kahdelta muulta. Sen lisäksi monen lehden internet-sivut päivittävät tietoa suoraan, online, sivuilleen. Suomen tapa viettää itsenäisyyspäivää on television ääressä julkisuuden ja politiikan johtotason päättäjiä katsoen!

Mutta niinhän tässä teen itsekin!! Lapsukainen on pelaamassa jääkiekkoa - meni jo viiden jälkeen ja pari, kolme tuntia siellä mennee.  Olen siis ihan omassa rauhassani kotosalla ja saan tehdä mitä lystää! Katson sis telkkaria, kirjoittelen tänne ja käyn ulkona pienellä kävelyllä.
Mielenkiintoinen  treeniaika lapsella muuten, ottaen huomioon että itsenäisyyspäivä tosiaan on juhlittavana. Mutta jääkiekko tietenkin on suomalaista urheilua jos jokin! Tähän aikaan on ollut varmasti helpompi saada treeniaika kuin joskus muulloin. Ehkä.

Menen huomenissa ajelemaan äidin luo - pari päivää ajattelin viipyä. Lapset selviävät keskenään koska eivät halua nyt mukaan tulla. Käyn vain aamusella keskustelemassa TE-toimiston yhteyshenkilön kanssa heti yhdeksältä ja sitten lähden ajelemaan läpi luvatun lumituiskun muihin maisemiin! Saa nähdä mitä työvoimatoimiston yhteyshenkilöni keksii puhua kanssani; jotenkin tuntuu, että tämä tapa käydä siellä, on lähinnä TE-toimiston henkilöstön työllistämisen takaamista. Tämä onkin viimeinen tapaaminen hänen kanssaan; TE-toimistojen uudistus karsii toimistojen määrää rajusti kustannus-syistä juuri kun työttömyys on kasvamassa uusiin huimiin lukuihin. Omassa kotikaupungissa ei ole työkkäriä kohta enää - saan luvan matkustaa heitä tapaamaan naapurikaupunkeihin.

Tästä lähtien saan käydä ihan missä TE-toimistossa vain haluan, vaikka Rovaniemellä, Helsingissä tai vaikka Maarianhaminassa. Kaikki toimistot auttavat meitä työttömiä sitten, on luvattu. No, totuuden nimessä on pakko sanoa, että ei sieltä oikeasti mitään varsinaista apua tule, kunhan taas jutellaan ja kerron mitä olen tehnyt. Virkailija sitten nyökyttelee ja antaa uuden ajan parin-kolmen kuukauden päähän. Joopa joo.

Leivoin neljä taatelikakkua aamutuimaan.
Kaksi menee myyjäisiin sunnuntaina.

Voi, Kirsti Paakkanen näyttää aika vanhalta kävellessään kättelemään presidenttiparia. Ryhti on jo aika kumara - mutta onhan hän jo iäkäs. Tyylikäs, ilman muuta! Ja sieltä tulikin heti perään Pekka Haavisto miehensä Antonio Floresin kanssa. Pariskunta frakeissaan! Jörn Donner, Virve Rosti, Osmo Soininvaara, Minerva Krohn siinä kulkevat. Aika tuhdissa kunnossa viimeksi mainittu, tosiaankin - punaisissa. Iso naisihminen! Aika monilla naisilla on huono ryhti, aika yllättävää sinänsä - monet puvut, kampaukset ja korut ovat upeita, toiset hyvinkin erikoisia.

Huonot ryhti ja ylipaino näyttävät vaivaavan myös maamme eliittiä...

Hmm - miksi tällaista on kiva seurata?

Lapsi tuli kotiin. Lopettelen tältä erää.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kaksi kynttilää ikkunalle kuudelta illalla - näin aina itsenäisyyspäivänä

Suomi täyttää tänään jo 94 vuotta: onnea meidän omalle isänmaallemme! Oma isä on taistellut ase kädessä silloin joskus kauna kauna sitten hyvin nuorena poikana, viimeisessä sodassa, jatkosodassa. Taisteli maan puolesta ja saanut siitä muistoja mieleensä joita ei koskaan meille kertonut, joskus vihjaili vain. Tupakkaa oppi siellä polttamaan - tupakkia sai palkaksi muistaakseni kaksi askia päivässä. Määrä voi olla väärä mutta se, että se oli osa sotilaan palkaa on totta.

Kaikki tarinat lapsuuden ja nuoruuden aikana ja ylipäätään yhteiskunta ympärillä ovat pitäneet tarinoita itsenäisyyden puolustamisesta, sen tärkeydestä kovasti esillä. Siksi se tuntuu vieläkin hyvin läheiseltä asialta.

Siksi minulla on aina kynttilät ikkunoilla joulukuun kuudentena - oli aina silloinkin kun asuin ulkomailla. Ja silloin kun meni kävelylle, kuuden jälkeen illalla, saattoi nähdä missä asui suomalaisia, minkä ikkunan takana mietittiin Suomen itsenäisyyttä!

Tämän viikon neuleissa on sinistä ja valkoista.
Sukan varteen vanhoja lankoja ja terä uusilla - perinteistä, mummilta opittua!

Juhlin siis itsenäisyyspäivää kotosalla hyvin suomalaisesti: rauhaisasti ja jotain mieleistä ruokaa perheen kanssa syöden, hiukan kuohuviiniä nautiskellen. Ja tietenkin neuloen!

Melkein täysi kuu loisti,
Suomen lippu roikkui pimeässä

Graavilohta ja lohikeittoa syömme, jälkiruuaksi mustikkapiirakkaa kermavaahdon kera ja kahvia. Suklaata on varattu pöydän herkuksi ja koristeeksi, samaten pipareita.

Töitä olen tehnyt muutaman tunnin tänään - Suomen ulkopuolella tänä on tavallinen, tylsä tiistai-päivä. Ja työpaikalla läjäpäin töitä.

Mutta kohta syömme keittoa, muutaman suklaakonvehdin ja juhlistamme iltaa katsomalla minkälaisia pukuja Suomen merkki-ihmisillä on päällään!

-----

Iltakävelyllä kuuden jälkeen huomasin, että kynttilöin polttaminen ikkunoissa on jo aika harvinaista. Tapa häviää, hiipuu. Vain muutamissa ikkunoissa on enää yksi tai kaksi kynttilää...  Monenkirjavia jouluvaloja on paljon, pihoilla ja iikkunoissa. Suomen lippu oli monelta jäänyt pimeälläkin salkoon.