Itsenäisyyspäivänä kun rahapula vaivaa

Itsenäisyyspäivä ja sen tärkein elementti: Linnan juhlapuvut ja niiden analysointi alkaa olla ohi. Tänään toki varmaan vielä televisiossa - puhumattakaan seuraavia naistenlehtien numeroita - asian käsittely jatkuu. En kyllä totisesti ymmärrä, miten tämä pukuasia on noin älyttömän iso asia kun maailmassa tapahtuu vaikka mitä...

Pukujen lisäksi  on aiheena usein talvi-, jatko ja Lapin sodat. SIinä ääripäät totisesti!

Tuntuu, että ehkä jotain muutakin voisi itsenäisyyspäivänä keksiä mietittäväksi ja puhuttavaksi. Ja voihan jokainen omalta osaltaan tietenkin keksiä vaikka mitä muuta...

Tyyni sää. Ei nyt liehu lippu.

Kotipäivä askareineen: pyykkiä ja lukemista!
Viettelin itse aika tavallisen päivän kotona. Kävin toki ulkona pirteässä pikkupakkasessa kävelemässä ja piristämässä mieltä. Muutoin puuhailin kotona - pesin lakanapyykin ja kuivasin sen, mankeloin ja laittelin kaappeihin. Puuhailin kotijuttuja.,  luin ainakin kolme-neljä tuntia kasaantunutta lehtipinoa matalammaksi ja tunsin suurta  iloa, kun sain ison kasan lehtiä pois; kannoin ne paperinkeräsylaatikkoon. Ihanaa - pieni pino siivousta saaatu tehtyä! Lehtiä on vielä jäljellä ja lueksin iitä tässä tunti per päivä minimivauhdilla!

Lehtiä kerääntuyy, koska tykkään lukemisesta mutta itse en lehtiä nyt tilaa -  tuon niitä sukulaisilta jotka säästävät minulle lehtiä ja minähän sitten raahailen niitä kotiin ja luen, kun sopiva hetki tulee! Eilen oli sellainen hetki; luin useamman Suomen Kuvalehden, Kotilieden, Talouselämän ja Pirkan ja siihen päälle vino pino sanomalehtiä kuukausiliitteineen. Puh ja huh!

Itsenäisyyspäivän ateria menossa uuniin.
5 isohkoa perunaa ja mausteita. Riitti kahdelle.

Itsenäisyysohjelma telkusta - aika perinteinen tarjonta! Aamupäivällä katsoin telkkkarista  juhlajumalanpalvelusta ja sen jälkeen vähän aikaa paraatia Mikkelistä. Sitten illemmalla en jaksanut keskittyä kättelyjonoon presidentinlinnasta - en vaan mitenkään jaksanut innostua siitä! joskus olen katsonut ohjelmaa ihan intona mutta nyt taitaa olla joku kyllästymispiste saavutettu! Ei kiinnostanut, ei.

Oma elämä kulkee niin eri pitkospuilla Suomen päättäjiin ja kaikenlaisiin merkkihenkilöihin verrattuna, että edes kauniit ja kalliit puvutkaan jaksa kiinnostaa. Onhan siellä muutakin kuin ns eliittiä - mutta oamnlaiset porukat ovat kai niissä hernesoppajonoissa, lähinnä. Niitä ei kyllä omalla paikkaunalla ole. En usko, että menisin - toisaalta, olen miettinyt, että voisin joskus mennäkin. Kun ei ole rahaa eikä ruokaa...

Silti: kävin äänestämässä parin lehden nettisivulla muutmaa iltapukua! Mikä on kaunein? Hölmöäkö? No, ajattelin voittaa palkinnon... Hih! Äänestäjien kesken arvotaan palkintoja näet. Osallistuilen myös muuten nettikilpailuihin; olisi kiva voittaa jotain; mieluiten rhaa tai lahjakortti johonkin ruokakauppaan! Olisi kiva, jos onni suosisi arvonnassa!

Rahapula on kurja kaveri
Rahat on nimittäin totaalisen loppu. Surkeaa! Vielä menee vuosia ja taas vuosia ennenkuin olen velaton - taloyhtiön lainoja on neljä maksussa ja viidettä suunnitellaan putkiremonttia varten. Näiden lisäksi on oma henkilökohtainen pankkilaina aikoja sitten ostetusta vanhasta asunnosta johon liitin yhteen vielä niin ikään vanhan autolainan. Autokin on jo yli 11 vuotta vanha ja huonokuntoinen kuin kihtinen vanha mies - mutta velkaa riittää maksettavaksi vielä siitäkin hamaan tulevaisuuteen, yli ensi vuosikymmenen puolenvälin.

Siispä nautimme eilen uuniperunoita! Viisi isoa perunaa kulhoon, päälle loraus öljyä ja muutama ropsautus paprikajauhetta, yrttejä ja suolaa. Uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi. Sitten syötiin. Ketsuppia olisi ollut, mutta ei sitä nyt otettu. Itse laitoin vähän majoneesia tuubista oheen, purkista pari siivua punajuurta. Piimää kyytipojaksi ja a vot! Siinä itsenäisyyspäivän suomalainen ateria. Ei huono!

K-kaupan pakastekaloja.
Onneksi olivat nuo sei-palat tarjouksessa; tuli maukasta mantelikalaa!

Männä viikolla tein teinin toiveesta yhtä hänen lempiruuistaan: Mantelikalaa. Ensimmäistä kertaa tein sitä itse, muussin kanssa sitä syötiin ja 800 grammaa kalaa luiskahti neljään ihmiseen niin, että huiskis vaan.Voi ja mantelit piti ostaa, korppujauhoja oli kotona. Pirkan sei oli tarjouksessa ja peruna on halpaa joten ruoka syntyi noin  8 eurolla  eli pari euroa per lärvi. Mutta sekin alkaa olla liian paljon; nyt pitäisi selvitä parilla eurolla päivä, enintään, teinin kanssa ja siihen kuuluvana kissa ja koira. Puuroa syöden se onnistuu ja onhan muutakin halpaa ruokaa toki, peruna, makaroonit ja pavut esimerkiksi. Ja illalla ostetut lähikaupan vanhentuneella päivämäärällä olevat ruuat - jos sellaista löytää. Tiukkaa tulee tekemään lähiviikot.

Sunnuntaina lupasin tehdä riisipuuroa ja luumukeittoa.

Eletään tiukkoja aikoja nyt. Tosi tiukkoja. Onneksi on (vielä) koti ja täällä lämmintä ja kotoisaa.