Kaikki loppuu aikanaan - aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä katkaistiin

Aamun koitteessa bussi täyteen mukuloita - vanhemmat töihin!

Lapsi lähti kesäleirille. Bussikuljetus leiripaikalle lähti jo kukonlaulun aikaan - puoli seitsemältä. Itse nukuin koiran unta koko yön kun pelkäsin, että en heräisi ajoissa ja lapsi jäisi kyydistä. Nousin vihdoin viideltä ja järjestin leiritavarat kuntoon vielä kerran.

Lapsi ehti siis mukaan ja hiukan haikeana halasi minua ennen bussiin kiipeämistään. Vilkutimme kovasti lasin eri puolin kunnes bussi kaartoi pihalta kadulle ja sieltä pian isolle tielle ja pitkä bussimatka leirille alkoi.

Tämä on jo toinen leiri tänä kesänä. Mielenkiintoisia leirejä on Suomen kesä pullollaan - minulle näiden kahdenkin mksaminen on työlästä - vaikka ovatkin halvimmasta päästä. Mutta uskon leireistä ja kaikesta uudesta koetusta jäävän mukavat muistot mieleen - niitä voi sitten vielä aikuisena muistella!

Jäätelöjono eiliseltä! Ottisinko vaahtokarkkijätskiä? Vai minttua?

Lapsi on kiinnostunut tieteestä ja tähdistä; hän haluaisi erilaisille tiede-leireille mutta jollei lottovoitto yllätä minua niin kyllä tiede saa jäädä, tältä kesältä! Huomasin, että heinäkuun lopulla oli vielä sellainenkin leiri tarjolla joten ihmeitä ehtii vielä tapahtua! Olen ilmoittanut hänet jäseneksi Ursaan - siitä hän on superinnostunut; siitä meille voi olla iloa molemmillekin, jos hyvin käy - voimme mennä katsomaantähtitaivasta kaukoputkella yhdessä, opetella tähtiä ja planeettoja!

Nyt olen työtön työnhakija
Itse kävin työvoimatoimistossa - tai oikealta nimeltä Työ- ja elinkeinokeskuksessa. Olin täyttänyt sähköisen työnhakukaavakkeen ja laittanut sähköisesti oman CV:ni sivulle jo 10 päivää sitten ja nyt piti ilmoittautua henkilökohtaisesti virkailijalle työttömäksi työnhakijaksi. Sain mukaani erilaisia ohjeita ja pari työpaikkaa haettavaksi.

Palvelu oli hyvää, virkailija oli asiantunteva ja ystävällinen. Toivotaan, että saan asiaa eteenpäin! Päätettiin yhdessä, että jollen syksyyn mennessä löydä työtä, haen työvoimapoliittiseen koulutukseen. Henkilöstöhallintoon tai isännöitsijäkoulutukseen, luultavasti.

Bloggailu loppuu pian
Tämä kaksi vuotta sitten aloittamani blogin kirjoitus loppuu perjantaina. Siihen saakka kirjoittelen tänne pieniä tekstejäni - sen jälkeen on koko elämäni  sumun peitossa. Koska olen sen jälkeen ilman tietokonetta, ilman monia muitakin vempaimia ja vehkeitä niin en tiedä vielä miten alan päiväni täyttää. Uuden puhelimen olen ostanut - haaveilin iPhonesta mutta päädyin ostamaan kaupan edullisimman puhelimen; hyvältä sekin vaikuttaa - Nokian punainen N300. Liittymä aukeaa pari päivää vanhan loppumisen jälkeen joten olen pari päivää puhelinmotissa!

Ajatuksena on hakea töitä tunti päivässä, lukea lehtiä ja kirjoja tunti-kaksi päivässä, liikkua tunti, kirjoittaa kirjastossa kolme tuntia. Tästä tulee 6-7 tuntia aktiviteettia per päivä; se on kolme-neljä tuntia vähemmän kuin minulta meni aikaa töihin ja matkoihin työssäoloaikana. Mutta siitä saikin palkkaa jota ei enää tule.

Kaikki loppuu aikanaan - tämä tiuhaan toistettu lause tuntuu nyt todemmalta kun koskaan ennen. Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä katkaistiin; vanha sanonta tuokin, vaarilta, mummilta ja äidiltä omaan käyttöön periytynyt! Kovin on totta tuokin, sanoo tämä pässi joka pelkää vuotavansa kuiviin pian...

Muutoksen aika on epävarmuuden aikaa. Katsotaan mihin elämä vie.... Mitä tässä osaisi itselleen keksiä, mihin vielä kelpaa ja miten elämänsä ja ansionsa vielä hoitaisi. Jos seuraan suvun naisten elämänkaarta, on minulla vielä aikaa jäljellä useampi kymmenen vuotta täällä hengitellä. Jotain järjellistä sitä soisi sinä aikana tekevänsä.