Henkistä taistelua maksuhuojennus-anomuksen kanssa

Ikkunaprinsessa odottaa täytettä ruokakuppiin

Tänään on päivä kulunut nahkeassa matalalennossa. Joskus vain menee niin - ulkona on hieno ilma, mutta itsellä on olo kuin tahmassa kävelisi. Nukuttaa, vaikka ei pitäisi. Mikään ei huvita - vaikka pitäisi vaikka mitä puuhata.

Aamupuurolla päivä käyntiin. Maistuu omenasoseen kanssa.

Kukka ilahduttaa

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla
Kävin tietenkin koiran kanssa ulkona heti aamuvarhaisella. Kuskasin teinin junaan ja sitten mentiin kävelylle jo seitsemän tietämillä. Nappasin muutaman maahan pudonneen valkea kuulas-omenan jotka olivat pudonneet puusta pois omistajan pihasta. Omenapuut ovat tosi täynnä nyt - valkea kuulas on hyvä omena nyt syötäväksi, tähän aikaan kun ne eivät vielä ole ihan kuulaita! Olen järsinyt tänään puolisen tusinaa omenaa, valkeita kuulaita ja punakaneleita ainakin, pari huvitustakin. Niistä saa vitamiiineja - pysyy lääkäri loitolla nyt, varmaan. On se kyllä pysynyt loitolla ennenkin - ei ole näkynyt näillä nurkilla valkotakkeja. Näin sitten jatketaan, terveinä pysytään.

Koira odottaa, että heitän sille omenoita niinkuin maalla teen - siellä on tuhat ja yksi omenaa joten heitän niitä huonompia sille pitkään matkaan - koira hakee ompun muutaman kerran ja järsii sen sitten suuhunsa! Hauska tyyppi se on, hyvä kaveri.

Raikkaat pyykit, puhtoinen tuoksu. Ihanaa, kun voi kuivattaa pyykit pihalla. 

Hakemuksia ja anomuksia

Pyykkipoika meni rikki.
Pientä askartelua, osaan varmasti.

Tein yhden työhakemuksen, lähetin menemään. Enempää en tänään jaksanut. Tai siis energiat on niin vähissä, että en saanut aikaiseksi. Iltapäivällä tein myös hakemuksen yhdestä teinin harrastus-maksusta: Anon alennusta kurssimaksuihin, koska oma rahatilanteeni on niin huono. Laitoin huiman määrän liitteitä hakemukseen - maksukuitteja ja tositteita rahatilanteesta. Oppilaitos on kunnallinen joten  toiminta antaa mahdollisuuden ainakin hakea maksun kohtuullistamista, jos lapsen perheellä on kireä taloustilanne tai muutoin sosiaalisia ongelmia.

Tein hakemuksen käsin kuten neuvottiin. Allekirjoitin sen. Viime viikolla olin käynyt printtaamassa lomakkeen kirjastossa, tänään kävin skannaamassa sen eteenpäin. Alkuperäinen piti viedä oppilaitokseen, skannattu lähettää sinne sähköisesti. Tunsin itseni koko homman ajan jotenkin likaiseksi. Syylliseksi. Kuin olisin pahanteossa, niinkuin mummi olisi sanonut. Kai tavallaan olinkin; onhan minulle aina opetettu, kotona ja koulussa, että pitää omat asiat kuntoon itse hoitaa.

Uhh. Vein hakemuksen oppilaitokseen pari tuntia sitten. En ilennyt mennä kansliaan joten laitoin hakemuskirjeen postilaatikkoon joka on kiinnitetty seinään oven viereen. Hävetti ihan pirusti!

Villiviini tekee ahkerasti lehtiä vaikka sitä leikkeleekin aika roisisti.

Oman tilanteen hyväksyminen, ei se helppoa ole
Totuus on, että jollen saa alennusta hintaan, joudun ottamaan teinin pois harrastuksestaan - jossa hän on ollut 3-vuotiaasta saakka ja tarkoitus olisi suorittaa kaksi loppukoetta kevääseen mennessä. Se on tärkeää jo jatkon suhteen ja erityisen tärkeä hänen itsensä kannalta - hän on menestynyt hyvin joten olisi kiva saada vielä jatkaa. Uskon, että asia hoituu, varmasti niin.

Tämä hakemus, tai anomus kai se on,  on ollut suuri syy kehnoon oloon jo useiden päivien ajan. Olen jahkaillut sen täytön kanssa vaikka oikeasti sen saa nopeasti tehtyä. Nolous, häpeä, ihmeen odottelu (lottovoiton???!!!) on saanut minut jättämään homman viime tippaan. Pari viikkoa on mennyt miettiessä asiaa! Nyt se on vihdoin tehty - toivottavasti saan unohtaa tuon nolouden pian! En tiedä milloin vastaus tulee - luulen, että johtokunta käsittelee ne jo ensi viikolla.  Jollen saa alennusta, tuntuu olo varmaan vielä kaameammalta. Pienellä paikkakunnalla asuva ei mielellään kertoile omasta ahdingostaan muille - se on noloa! Nyt ei vaihtoehtoa. Rahat on tiukemmassa, tilanne kireämpi kuin koskaan - opiskeluaikaan oli tiukkaa, mutta ei tällaista. ja nyt on vastuu lapsesta ja kolmesta eläimestä. Opiskeluaikana pystyi menemään siivoamaan muutamaksi päiväksi - sillä palkalla sitten pystyi syömään. tai meni tarjoilemaan, keittiössä sai syödä ilmaiseksi. Nyt on toiset ajat, eri maailma.

Minulla on itsellä nyt kukkarossa 1,10 euroa rahaa. Tilillä ei kai ihan sitäkään.Seuraavan kerran saan rahaa kun lapsilisä tulee ylihuomenna - mutta se menee laskuihin kokonaan. Sitten ehkä saan lainattua jonkun kympin ruokiin. Työttömyystuki tulee noin  seitsemäs päivä. Tiukkaa tekee  nyt - siksi pysyttelen täällä kotosalla ja ottelen kuvia, jahka viitsin, näiltä kotikulmilta. Kun kuvaa, näkee maailman hiukan toisin. Pieni - usein kaunis - pala kerrallaan.

Money, money

Kävin oikeusaputoimistossa kyselemässä oman ja lapsen tilanteesta kesällä. Siellä juristi sanoi minulle kaunistelematta, että olen köyhä, uus-köyhä. Se säpsähdytti. En ole niin itseäni kokenut - en kai ole halunnut. Aikaisemmin elin ihan toisessa kuvitelmassa, mielikuvassa. Mutta tottahan se on. Kai... Tälle hetkellä ainakin - ehkä vielä joskus olen rikas!!!

Äidin luo auttelemaan en nyt myöskään pääse. Eletään hetki kerrallaan - niinkuin aina paras tapa onkin!

Versoo se, lujasti!

Noloja tilanteita, rahan puute kiusaa

Amaryllis on kukkinut jo viikkoja

Elämä on kauttaaltaan noloa kun rahat on vähissä. Juuri silloin kun on aivan rahaton - täydellisen pennitön - tulee asioita joihin ON PAKKO olla rahaa. Pienimpinä niistä työkaveri joka haluaa lähteä syömään ruokatunnilla ruokalaan:
-"Hei, lähdetäänkö syömään yhdessä tänään. Jutellaan Tapsan läksiäisistä"
- "Mä en nyt mitenkään ehdi. Mennään joku toinen kerta"
- "Voi rassua. Voinko mä tuoda sulle vaikka sämpylän?"
- "Kiitos, kiltti. Ei tarvitse, mulla ei ole yhtään nälkä". (Vaikka on ihan hirveä nälkä, voisin syödä vaikka pieniä kiviä!)
Tai sitten joku koulun bussimatka tai vastaava joka on pakko maksaa "huomenna". Nuottivihko joka täytyy olla ostettu konserttiharjoituksia varten tänään iltapäivällä - "ja äiti hei, meillä on harjoitukset huomenna, ne nuoti on I-H-A-N pakko olla mukana. Ope sano".

Tällaisia tilanteita on paljon. Kenellekään ei tule mieleen, että sitä rahaa ei ole olemassa. Ei vain ole. Noloa - mikset mulla ole. Kurjaa lapsillekin.

Tänän soitettiin koulun kansliasta, että se sairaalan hoitomaksu joka tuli siitä, että lapsi liukastui koulumatkalla, täytyy maksaa ensin itse koska kunna maksuprosessi on niin hidas, että minulle tulee karhukirje jo maksua odotellessa. Joten maksu pitäisi maksaa perjantiahin mennessä ja laittaa kuitti siitä koululle niin kunta maksaa rahat minu tililleni kevään aikana.

Kunta ja isot firmat saavat olla hitaita maksajia. Tavallinen  Tölppö Töllerö Meikäläinen ei saa koskaan myöhästyä maksuissa tai muuten tapahtuu sitä tai tätä kamalaa. Vähintäin pitää makssaa myöhästymislisää viitonen ja korot.

Sain silkkivillaisen kaulurin valmiiksi. Lapset naureskelivat sille
"Hah, tuo on ihan kuin lasten kauluri". Mutta se on lämmin!

Kävin tänään kolmessa ruokakaupassa etsimässä jotain tosi halpaa syötävää... Ei ollut missään. Olin joko liian myöhään liikkeellä tai sitten kaupat vain olivat tänään saneet kaiken normaalihintaan myytyä. Kiva heille! S-marketin hyllyt olivat puolityhjinä - monet viilit ja maitotuotteet olivat ihan lopussa!

Olen nöyrtynyt pyytämään rahaa kahdesta paikasta viime päivinä - kummastakaan sitä ei ole tippunut. Lasten isältä pyysin, ihan suoraan lasten maksuihin. Lainaksi tai sitten iahn omien lasten amksujen maksuun. Pyysin kauniisti sähköpostilla, kerroin tarkkaan mihin raha menisi. Sanoin, että hän voi itse maksaa (jos epäilee minun käyttävän rahat "omiin huvituksiin" niinkuin on joskus väittänyt). Ei ole mies edes vastannut - se onkin toisaalta ehkä parempi sillä vastaus voisi olla tosi ilkeä. Rahaa ei siis tule sieltä. Kiesus, kun tuntuu nololta....Mies ei miehen rttpilliseen tapaan ymmärrä, miksi hänen pitisi maksaa lasten maksuja. Aina yhtä hankalaa! Useimmiten en pyydä - mutta pari kertaa vuodessa olen kysynyt - aina suoraan johonkin lasten asiaan. Isällä ei ole kyseessä rahan puute - se on periaate. Niin hän sanoo itsekin. Vielä naimisissa ollessa hän sanoi, ettei ole minun lasteni lapsenvahti - oli silloin suuttunut, kun olin myöhään töissä ja hän laittoi lapset nukkumaan, teki iltapalan jne. Miehen ajatusmaailma on usein hyvin kummallinen!

Sitten pyysin lainaa "vanhalta heilalta" joka käy meillä kerran-pari kuukaudessa syömässä. Tuo silloin ruoka-aineita muovikassilla meille kun tietää, että meillä ei usein ole ruokaa kunnolla, ja sitten toivoo, että teen jotain vaikkapa kalasta tai jauhelihasta. Hän sitten nauttii ruuasta meidän kanssa. Se on ihan kivaa. Hän tuo samalla usein myös salaattia ja kurkkuakin marsuille ja munuaista kissalle. Nyt pyysin häneltä vajaa viikko sitten lainaksi rahaa, että saisin maksuja maksettua. Vaikka vähänkin, se jo auttaisi. Hän oli nimittäin kertonut lapsille tulevansa käymään perjantaina tai lauantaina ja tuovansa kalan. No - kun olin hänelle pyyntöni tekstiviestillä laittanut, hän jätti tulematta ja on ollut ihan hiljaa...

Niin hän teki aikoinaankin. Muistin vasta myöhemmin tämän piirteen. Hän ei koskaan halunnut, että häneltä pyydetään eikä hän maksanut koskaan mistään kun asui meidän kanssamme. Toi silloin tällöin ruokakasseja - maitoa, voita, leipää, makkaraa - perusruokaa silloin tällöin.Nyt kun hänen ruoka-avustaankin olisi tosi iso apu, hän on luultavasti poissa pitkäänkin. Hän ei jotenkin kestä, että toiset eivät pärjää omillaan... Ei hän ymmärrä, miksi hänen pitäisi maksaa kun minulla kuitenkin on koti ja työpaikka "Kyllä sun pitäs pärjätä - ajatteli niitä joilla ei ole duunia. Ei pitäs hankkiutua tollasiin hankaluuksiin. Ei sillon voi syytää kun itseään". Noloa, noloa, noloa.

Currypossua ja basmatiriisiä
eiliseltä

On tämä hankalaa. Mitä voisi tehdä? Tänään söimme eilisiä tähteitä. Huomiseksi on pussi vanhoja nakkeja. Sitten keskiviikkona voi syödä papuja ja paistettuja kananmunia. Hernekeittoa taitaa olla kaapissa yhdeksi päiväksi - sopii hyvin torstaille. Perunoita ja puuroaineksiakin on. Kahvia ja varsinkin teetä on kaapissa. Sähkölaskukin on maksettu. Vesi on hyvä juoma ruuan kanssa!

Bensaa pitäisi saada autoon loppuviikolla...

Netin kautta voisi myydä jotain - leluja, satukirjoja? Pitää ottaa muutama kuva ja laittaa verkkosivulle myyntiin.

Äsken irtosi hampaasta palanen. Siitä, jota ollaan korjaamassa.