Henkistä taistelua maksuhuojennus-anomuksen kanssa

Ikkunaprinsessa odottaa täytettä ruokakuppiin

Tänään on päivä kulunut nahkeassa matalalennossa. Joskus vain menee niin - ulkona on hieno ilma, mutta itsellä on olo kuin tahmassa kävelisi. Nukuttaa, vaikka ei pitäisi. Mikään ei huvita - vaikka pitäisi vaikka mitä puuhata.

Aamupuurolla päivä käyntiin. Maistuu omenasoseen kanssa.

Kukka ilahduttaa

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla
Kävin tietenkin koiran kanssa ulkona heti aamuvarhaisella. Kuskasin teinin junaan ja sitten mentiin kävelylle jo seitsemän tietämillä. Nappasin muutaman maahan pudonneen valkea kuulas-omenan jotka olivat pudonneet puusta pois omistajan pihasta. Omenapuut ovat tosi täynnä nyt - valkea kuulas on hyvä omena nyt syötäväksi, tähän aikaan kun ne eivät vielä ole ihan kuulaita! Olen järsinyt tänään puolisen tusinaa omenaa, valkeita kuulaita ja punakaneleita ainakin, pari huvitustakin. Niistä saa vitamiiineja - pysyy lääkäri loitolla nyt, varmaan. On se kyllä pysynyt loitolla ennenkin - ei ole näkynyt näillä nurkilla valkotakkeja. Näin sitten jatketaan, terveinä pysytään.

Koira odottaa, että heitän sille omenoita niinkuin maalla teen - siellä on tuhat ja yksi omenaa joten heitän niitä huonompia sille pitkään matkaan - koira hakee ompun muutaman kerran ja järsii sen sitten suuhunsa! Hauska tyyppi se on, hyvä kaveri.

Raikkaat pyykit, puhtoinen tuoksu. Ihanaa, kun voi kuivattaa pyykit pihalla. 

Hakemuksia ja anomuksia

Pyykkipoika meni rikki.
Pientä askartelua, osaan varmasti.

Tein yhden työhakemuksen, lähetin menemään. Enempää en tänään jaksanut. Tai siis energiat on niin vähissä, että en saanut aikaiseksi. Iltapäivällä tein myös hakemuksen yhdestä teinin harrastus-maksusta: Anon alennusta kurssimaksuihin, koska oma rahatilanteeni on niin huono. Laitoin huiman määrän liitteitä hakemukseen - maksukuitteja ja tositteita rahatilanteesta. Oppilaitos on kunnallinen joten  toiminta antaa mahdollisuuden ainakin hakea maksun kohtuullistamista, jos lapsen perheellä on kireä taloustilanne tai muutoin sosiaalisia ongelmia.

Tein hakemuksen käsin kuten neuvottiin. Allekirjoitin sen. Viime viikolla olin käynyt printtaamassa lomakkeen kirjastossa, tänään kävin skannaamassa sen eteenpäin. Alkuperäinen piti viedä oppilaitokseen, skannattu lähettää sinne sähköisesti. Tunsin itseni koko homman ajan jotenkin likaiseksi. Syylliseksi. Kuin olisin pahanteossa, niinkuin mummi olisi sanonut. Kai tavallaan olinkin; onhan minulle aina opetettu, kotona ja koulussa, että pitää omat asiat kuntoon itse hoitaa.

Uhh. Vein hakemuksen oppilaitokseen pari tuntia sitten. En ilennyt mennä kansliaan joten laitoin hakemuskirjeen postilaatikkoon joka on kiinnitetty seinään oven viereen. Hävetti ihan pirusti!

Villiviini tekee ahkerasti lehtiä vaikka sitä leikkeleekin aika roisisti.

Oman tilanteen hyväksyminen, ei se helppoa ole
Totuus on, että jollen saa alennusta hintaan, joudun ottamaan teinin pois harrastuksestaan - jossa hän on ollut 3-vuotiaasta saakka ja tarkoitus olisi suorittaa kaksi loppukoetta kevääseen mennessä. Se on tärkeää jo jatkon suhteen ja erityisen tärkeä hänen itsensä kannalta - hän on menestynyt hyvin joten olisi kiva saada vielä jatkaa. Uskon, että asia hoituu, varmasti niin.

Tämä hakemus, tai anomus kai se on,  on ollut suuri syy kehnoon oloon jo useiden päivien ajan. Olen jahkaillut sen täytön kanssa vaikka oikeasti sen saa nopeasti tehtyä. Nolous, häpeä, ihmeen odottelu (lottovoiton???!!!) on saanut minut jättämään homman viime tippaan. Pari viikkoa on mennyt miettiessä asiaa! Nyt se on vihdoin tehty - toivottavasti saan unohtaa tuon nolouden pian! En tiedä milloin vastaus tulee - luulen, että johtokunta käsittelee ne jo ensi viikolla.  Jollen saa alennusta, tuntuu olo varmaan vielä kaameammalta. Pienellä paikkakunnalla asuva ei mielellään kertoile omasta ahdingostaan muille - se on noloa! Nyt ei vaihtoehtoa. Rahat on tiukemmassa, tilanne kireämpi kuin koskaan - opiskeluaikaan oli tiukkaa, mutta ei tällaista. ja nyt on vastuu lapsesta ja kolmesta eläimestä. Opiskeluaikana pystyi menemään siivoamaan muutamaksi päiväksi - sillä palkalla sitten pystyi syömään. tai meni tarjoilemaan, keittiössä sai syödä ilmaiseksi. Nyt on toiset ajat, eri maailma.

Minulla on itsellä nyt kukkarossa 1,10 euroa rahaa. Tilillä ei kai ihan sitäkään.Seuraavan kerran saan rahaa kun lapsilisä tulee ylihuomenna - mutta se menee laskuihin kokonaan. Sitten ehkä saan lainattua jonkun kympin ruokiin. Työttömyystuki tulee noin  seitsemäs päivä. Tiukkaa tekee  nyt - siksi pysyttelen täällä kotosalla ja ottelen kuvia, jahka viitsin, näiltä kotikulmilta. Kun kuvaa, näkee maailman hiukan toisin. Pieni - usein kaunis - pala kerrallaan.

Money, money

Kävin oikeusaputoimistossa kyselemässä oman ja lapsen tilanteesta kesällä. Siellä juristi sanoi minulle kaunistelematta, että olen köyhä, uus-köyhä. Se säpsähdytti. En ole niin itseäni kokenut - en kai ole halunnut. Aikaisemmin elin ihan toisessa kuvitelmassa, mielikuvassa. Mutta tottahan se on. Kai... Tälle hetkellä ainakin - ehkä vielä joskus olen rikas!!!

Äidin luo auttelemaan en nyt myöskään pääse. Eletään hetki kerrallaan - niinkuin aina paras tapa onkin!

Versoo se, lujasti!