Janikan omenapiiras - kuvaneuvokki 14

Puista pudonneita omenoita - hyvä ja kypsiä!
 

Omenapuut ovat tänä vuonna supertäynnä hedelmiä! Niin ovat pihlajatkin - kunhan vielä jonkun viikon odotamme, ovat nyt oranssit tertut muuttuneet suuriksi punaisiksi syksyn koristeiksi ja  monet meistä menevät kameran kanssa ikuistamaan niitä kuulasta, sinistä taivasta vasten tai syksyn ruskanväristen lehtien keskellä. Sitten tulevat tilhiparvet ja juhlivat marjoilla - siitä hetkestä saa upeita valokuvia jos hyvin osaa itsensä ajoittaa lähistölle silloin!

Omenoita on siis paljon - ja koska niitä on niin valtavasti, kannattaa niistä kokeilla erilaisia herkkuja ja tietenkin syödä niitä sellaisenaan, niin paljon kuin pystyy. Terveellistä lähiruokaa, vitamiinipommeja jotka ovat joko ihan ilmaisia tai maksavat vain vähän. No joo, torilla ja kaupoissa kotimaisista omenoista saa kyllä pulittaa kamalan paljon - samalla katujen varsilla voi olla koreja ja ämpäreitä joissa kehotetaan ihmisiä ottamaan ja nauttimaan pihapuiden omenia - ihan ilmaiseksi. Mutta kauppiaalla on kauppiaan mieli: myy kaikki niin kalliilla kun pystyt.

Omenat joita nyt valmistan piirakaksi ovat naapuri-taloyhtiön pihalleen koristeeksi istuttamista puista - hyvänmakuisia omenoita joita talossa ei kukaan syö. Voi vain ihmetellä miksi - mutta näin nyt vain on!

Siksi siis meillä on nyt paljon omenoita ja viikonlopulla haen äidin luota maalta lisää. Siellä on monista pöuista jo oksia katkennut omenoiden painosta.
Tämä perinteinen ja ja helppo omenapiiras murotaikinaan syntyi maanantai-iltana käden käänteessä, muun ruuanlaiton ohessa. Nopea ja ihanan tuoksuinen syysherkku, iltateen tai kahvikupillisen seuraksi. Näin se syntyy:

Omenapiiras

150 g voita tai margariinia
reilu dl sokeria
1 suuri muna
1,5 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja

Noin 10 kpl kotimaisia omenoita. Kaupan ulkomaiset omenat ovat suurempia, niitä tarvitaan 3-4 kpl.
Sokeria ja kanelia

 

Vaahdota huoneenlämmössä hetken pehmennyt voi tai margariini sokerin kanssa kulhossa.

Lisää muna, sekoita. Lisää lopuksi jauho-levinjauheseos taikinaan. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.

Painele taikina joko jauhotetuin, kuivin sormin tai vedessä kastellyin kostein sormin taikinakulhon tai paistosvuuan pohjalle tasaiseksi. Tämä taikina riittää hyvin noin lasagnevuuan kokoiseen vuokaan.

 

Asettele omenalohkot haluamallasi tavalla taikinan päälle. Mitä enemmän saat omenapalasia peittämään taikinan pintaa, sitä paremppaa piirakasta tulee!

Ripottele lopuksi pinnalle kanelia ja hienoa sokeria. Makeiden omenoiden päälle ei sokeria juurikaan tarvita, happamien päälle kannattaa pöllyttää sokeria hiukan enemmän.

Paista piiras 200 asteen lämmössä noin puoli tuntia, kunnes taikinan reunat ovat ruskehtavat  ja kuivan näköiset.

Kodin täyttää ihana, syksyinen omenapiirakan tuoksu! Nauti piiras joko vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa iltateen kanssa tai kahvin kera, milloin vain.

Janikan nokkoskeitto - kuvaneuvokki 11

"Hei - tämämähän on parempaa kuin pinaattikeitto"

Kevät on tullut ja kohta on täysi kesä ilonamme. Vielä hetki sitten oli heräilevä luonto ruskehtavan beige yleissävyltään - nyt jo vihreä ja ihanan tuoksuinen. Vielä tuoreen ja raikkaan värinen - nuori kesä!

Kaunis on raparperikin pienenä!

Kaikki kasvaa kohisten - niin myös kasvi jota lapsena oppi varomaan sen jälkeen kun naapurin poika tönäisi kinastelun päätteeksi navetan nurkan kulmalla olevaan suureen pöheikköön jonne lensin päistikkaa vain sortsit ja T-paita päällä. Olin turvonneena ja kutisevana pari päivää, mummin hoidettavana ja lohduteltavana - nokkosenpistot ja vadelmapensaiden piikit kirvelsivät yhtä paljon kuin nöyryytys jonka sai kaverilta kokea.

Nokkonen on superterveellinen kasvi - sen olemme saaneet lukea ja kuulla monasti. Vähän hankala se on polttimineen - mutta helposti selätettävissä oleva hankaluus; puhtaat puutarhahanskat vain käteen, sakset toiseen ja astian tai pussin kanssa keräämään satoa!

Nokkosta kannattaa tietenkin kerätä puhtaista paikoista - ei teiden varsilta tai paikoista joissa koirat ja muut nisäkkäät käyvät asioimassa...

Keräsin maalla viikonloppuna ison pussillisen nokkosia ja omalta pihalta keräsin muutaman nuoren nokkosen vielä lisukkeeksi. Jääkaappi oli viikonlopun poissaolon jälkeen tyhjän oloinen, vain maitoa, piimää ja kananmunia löytyi hillojen, mehujen ja juuresten lisäksi. Ei siis ollut lapsillakaan muuta vaihtoehtoa kuin syödä nokkosia tai jäädä nälkäisiksi.

Nokkoskeitto

Alkuasetelma

2-3          litraa tuoreita nokkosia
2-3          rkl voita
3-4 rkl     jauhoja
10-12 dl  vettä
2              kasvisliemikuutiota
1 dl          kermaa
4-6          kanamunaa kovaksi keitettynä
lusikan kärjellinen muskottipähkinää
ruohosipulia

Huuhdottuja ja siivottuja nokkosia

Huuhdo nokkoset kunnolla – poimuista voi piileskellä hyönteisiä tai kotiloita joita ei ole mukava löytää valmiista keitosta! Leikkaa myös varret pois – nokkosta on paljon joten niistä voi härskisti käyttää vain parhaimmat, tuoreet lehdet ja jättää suuret lehdet ja varret pois.



Näitä ei hyväksytä keittoon



Jollet vielä ole keittänyt kanamunia, laita ne kiehumaan ja keitä ne koviksi - kuutisen minuuttia.

Kiehauta sitten nokkoset pikaisesti vedessä ja huuhtele ne sitten kylmässä vedessä, leikkaa tai hakkaa ne terävällä veitsellä pienemmiksi.



Nokkoset kiehautetaan



Jauhot kiehautetaan sulassa voissa

Sulata rasva kattilassa ja lisää jauhot kiehumaan rasvaan. Älä ruskista.

Kiehautetut ja huuhdotut nokkoset leikataan hakkelukseksi

Kaada kasvisliemi hyvin sekoittaen jauhoseokseen – varo paakkuja ja klimppejä, ne pilaavat minkä hyvänsä keiton, kastikkeen ja kiisselin!

Anna kiehua muutama minuutti, lisää sen jälkeen nokkoset ja sekoita.

Valmis keitto tarjolle laitettavaksi

Keitä hetki. Kun keitto on kypsää, voit surauttaa keittoa nopeasti sauvasekoittimella muutamalla nopealla kädenliikkeellä – näin saat keitosta tasaista ja kaikki nokkosenlehdet tasoittuvat keittoon pieneksi pilpuksi. Lopputulos on kaunis kuin ammattilaisen tekemänä!

Maista keittoa, lisää hippunen muskottipähkinää ja loraus kermaa.

Tarjoa keitto lautaselta jonka pinnalle lohkot yhden keitetyn kanamunan kullekin syöjälle. Ripottele  tuoretta ruohosipulisilppua päälle. Kata kullekin syöjälle lasi vettä ja tuoretta leipää keiton kanssa nautittavaksi.

Terveellinen ja kaunis sesonkikeitto on valmis nautittavaksi!

Bon apetit!

Janikan runebergin tortut - kuvaneuvokki 8



Lasten kanssa leipominen
on aina kivaa



Alkutalven leivonnainen, makoisa vaan ei liian makea herkku on tietenkin Runebergin leivos. Näitä kosteita tötteröleivoksia alkaa saada kaupoista jo kohta joulun jälkeen. Lehtien reseptisivuilta löytyy joka vuosi aina uusia ja erilaisia "alkuperäisiä" runebergin leivoksia; minkälaisia rouva Fredrika oikeasti leipoi voi vain lopulta aavistella. Todennäköisesti, hyvä leipoja kun oli, hän muunteli reseptiä kotoa löytyvien aineiden mukaan.

Itse olen tehnyt runebergeja aina tällä samalla ohjeella - mutta toki vaihdellen jauhoseosta minäkin, sen mukaan mitä kaapista löytyy, minkämakuista mieli tekee... Leivoin itse näitä leivonnaisia työpaikalle kahvitauolle jo opiskeluaikaan kuukausittain monen monituiset kerrat. Jos leivoin jotain muuta, kysyttiin heti, enkö voisi taas tehdä niitä Fredrika Runebergin torttuja.


Namskis

Ja niinhän sitten teinkin. Se, että Suomessa näitä syödään vain Runebergin päivän läheisyydessä on tapa jolle ei sinällään ole kai mitään erityistä syytä. Kyllä nämä maistuvat kahvin kera muuhunkin aikaan vuodessa!

Leivonnaisten makuun vaikuttaa olennaisesti korppujauhojen laatu ja koostumus. Ennen korppujauhe jauhettiin itse korpuista ja kovista leivistä, nyt monet ostavat korppujauhot kaupasta omantunnon soimaamatta. Sama koskee manteleita; kaupan valmis mantelijauhe ja mantelirouhe ovat tasalaatuisia ja niitä on helppo käyttää. Mantelin sijaan mukaan voi laittaa pähkinärouhetta tai pähkinäjauhoa.

Näiden leivonnaisten taikina on TOSI hyvää. Varaudu nauttimaan pari lusikallista taikinaa itse ja sitä myös lapsille ja miehille hiukan nuoltavaa säästäen. Tiskauspalkaksi vaikka!

Näillä ne syntyvät, runebergit

Runebergin leivonnaiset:
300 gr voita sulatettuna ja jäähdytettynä
3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl fariinisokeria
3 dl hienonnettua mantelia tai kaupan valmista mantelijauhetta tai mantelirouhetta
3 dl korppujauhoja

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

 

Munat ja sokerit kulhoon...

Vatkaa munat ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa: jauhot, mantelit, korppujauhot ja leivinjauhe.



Sekoita jäähtynyt voisula munasokerivaahtoon. Lisää kuivat aineet seokseen nopeasti, vatkaamatta. Taikina ei saa sitkistyä!

Annostele taikina lusikalla muffins-vuokiin tai paperivuokiin.

Paista tortut 200 asteen lämmössä kypsiksi noin 10-15 minuuttia.



 

...vatkaa hyvin



Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa..

...sekoita keskenään.

 

Jaa taikiina vuokiin



Paista kypsäksi.

Aseta kunkin kypsän tortun päälle nokare hilloa. Kerrotaan, että Fredrika Runeberg on luultavasti käyttänyt omenahilloa torttujen päällä. Kokeilin tännä vuonna itse osalle torttuja omenahilloa mutta myönnettävä on: vaapukka on parempaa! Kaupan ja leipomoiden leivoksissa on säännönmukaisesti vadelmasilmä.

Omatekoinen vadelmahillo on toki paras silmä leivonnaiselle!

Hillosilmät leivonnaisten päälle.
Vadelmaa tai omenaa

Valmista tämän jälkeen valkoinen tomusokerirengas: Noin 2 dl pölysokeria laitetaan muovipussiin. Joukkoon tiputellaan sitruunamehua sen verran, että massasta saadaan puristeltua sen verran löysää, että se on helppo pursottaa saksilla leikatusta pussin kulmasta hillonokareen ympärille.

Halutessaan valmiit tortut voi kostuttaa punssilla tai brandilla. Omiin leivonnaisiini kostutus ei ole koskaan kuulunut, mutta monen mielestä alkoholitujaus kuuluu mukaan. Voi punssin toki juoda pikaristakin; luulisin itse maun olevan näin makoisin. 



Hyvää Runebergin päivää  tai mitä muuta päivää hyvänsä; nautitaan tortut hyvän kahvin kera mielellään iloisessa ja keskustelevassa kahviseurassa. Mmmmm.

Eh, voilà! S'il vous plaît.