Vaalit ja partioparaati palmusunnuntaina

Olipa ruuhkainen palmusunnuntai - varsinkin jos ohjelmassa oli äänestäminen, virpominen ja partioviikon avaus partiomarssilla käyden - tai sitä seuraten.

Näinpä oli meillä. Aamu alkoi lapsen viemisellä junalle jo varhain, että pääse Helsinkiin muiden oman lippukunnan marssijoiden kanssa. Marssimista piti vielä harjoitella, solmut ja asut laittaa kohdalleen ja marssijärjestys ja koko hulppea kokonaisuus tarkistaa.



Partiolaiset kokoontuivat Senaatintorille ennen marssia



Hyvin se meni - niin matka kuin itse marssikin. Ekaa kertaa oli mukana, oma partiolaiseni. Reippaasti nousi jalka ja samoin käsi partiotervehdykseen - kolme sormea!

Värikkäät höyhenet
ja koristeet tuulessa

Sitten kotiin, heti marssin jälkeen ja pikapikaa virpomaan! Vitsoja oli tehty tusinan verran - enemmänkin olisi mennyt ja niitä kaverukset pusasivat vielä iltahämärissä, niin, että kaikki koristeet ja varatut pajun oksat saatiin käyttöön. Suklaamunia ja muita karkkeja palkkioksi tuli paljon - iso osa meni heti syöntiin. osa säästettiin. Rahaakin saivat jonkun euron myös.

Aamulla ennätin itsekin ottaa vastaan muutaman virpojan ja palkita heidät suklaamunilla.

Osa virpomispalkkiosta
odottamassa pääsiäistä

Kun itse lapsena virvoin, palkkiot sai vasta pääsiäissunnuntaina. Palkkio oli usein joku pipari, keksi tai kiiltokuva - lähisukulaiset saattoivat antaa suklaamunan tai suklaa-tipun. Nyt palkkion saa heti - ja ne sitten nautitaan myös saman tien. Olen selittänyt lapselle virpomisen historian ja hän sen tietää ja ymmärtää. Käymme myös joka vuosi seurakunnan pääsiäismyyjäisissä ja pääsiäisenä kirkossa joten on asia tuttu. Mielestäni lapsenkin on hyvä tietää, miksi eri juhlapäiviä vietetään. Joulu ei siis ole olemassa joulupukkia ja lahjoja varten ja pääsiäinen pääsiäismuninen takia - ainoastaan.

Tämän vuoden vaalit olivat todellinen jännitysnäytelmä. Kävin itsekin äänestämässä vasta eilen, varsinaisena vaalipäivänä illan korvalla. Pieni jono oli meilläkin vaalipöytien ääreen, niinkuin monissa muissakin paikoissa. Aina mietin, kopissa numeroa kirjoittaessa, että saako omasta numerosta selvää... Seiska neuvotaan kirjoittamaan poikkipuulla ja aaltomaisella yläosalla, ykkönen pelkkänä viivana. Osaankohan oikein? En koskaan muulloin mieti, kirjoitanko oikein, mutta vaalikopissa asia tulee AINA mieleen.

Oma ehdokas pääsi läpi - kun vihdoin kopissa päätin, kumpaa kahdesta vaihtoehdosta äänestää! Nyt vain seuraamaan, mitä hän ja puolue saavat aikaan!

Perussuomalaisten vaalimenestys oli häikäisevä. Kaikki muut puolueet hävisivät, RKP:tä lukuun ottamatta. Jopa Kokoomus joka on nyt suurin puolue, hävisi edellisiin vaaleihin verrattuna. Mutta koska muut puolueet hävisivät enemmän, Kokoomus on nyt suurin. Onpa mielenkiintoista nyt seurata mitä tästä seuraa ja kuinka poliittiset kuviot elävät. Minkälainen hallitus, mitä asioita lähtevät ajamaan... Vaikea on kuvitella tällä hetkellä Kokoomus ja Perussuomalaiset samaan hallitukseen - ja tulisiko siihen mukaan esim. RKP ja/tai joku muu pienpuolue?

Sinivuokot ovat todellinen kevään ihana tuoja!

Mielenkiintoista poliittista keväänjatkoa tässä odotellaan. Onneksi vaalit ovat ohi - siihen vaalipuheiden toisteluun olikin jo aika kypsynyt.

Keväänihanuus on käsillä - vaikka teillä lentävä hiekka ja pöly saavatkin olon kurjaksi. Itselläni ovat silmät kropan heikko kohta - olen saanut kalvot pahasti "poltettua" pari kertaa kun olen ajanut autoa vasten aurinkoa ilman aurinkolaseja. Nyt silmät ovat arat ja kevään kirkas valo ja hikan lentäminen saavat ne heti kipeiksi. Nytkin silmät ovat kirkkaanpunaiset ja luomet kuin nakkimakkarat. Mietin, olenko saanut siitepölyallergian - vai ihanko on sama vaiva pölyn ja valon kanssa kuin ennenkin. Tosi kurjan tuntuista silmät kutisevat kamalasti, vettä valuu… ÄÄÄH.

Tuttavan tytär jolla on aivosyöpä on kovasti mielessä. Kuolema tulee jokaiselle, sen tietää. Se, että kaikki eivät elä vanhaksi ja että syöpä tappaa Suomessakin paljon ihmisiä koko ajan - kaiken tuon tiedän. Silti tuntuu niin surulliselta, että tämä elämänhaluinen tyttö on jo saattohoidossa ja ennuste ei enää pitkää aikaa lupaa. En tunne häntä, en ollenkaan. Silti suren... Ostin hänelle Nora Robertsin Kaukaisen unelman äänikirjana - kuulin, että hän pitää noista kirjoista. Jospa hän saisi hiukan iloa sitä kuunnellessaan. jos enää jaksaa. Kirja on viety hänelle.

Kirjan nimi on jotenkin - niin - kuvaava. Itse kirjaa en tunne; nämä Nora Robertsin kirjat ovat romattista lukemista nuorille naisille - kai. Kaukainen unelma on meillä kaikilla, jonkinlainen. Liekö sairaalla Marialla unelma parantua - en tiedä.

Illalla meilailin opiskelukaverin kanssa - hän oli tuohtunut lapsuusmaisemiensa pilaamisesta ja kertoi siitä. Meilaililmme siitä ja hän sitten kyseli mitä kuuluu. Minä kirjoittelin vastauksen ja hänpä suivaantui, sanoi, että minun ei pitäisi valittaa... En ymmärtänyt mitä valitin, luin tekstini vielä uudestaan monta kertaa mutta en ymmärrä kuinka sanani noin väärin tulkittiin.

Kyllä mieleni niin tuosta pahoitin!  En halua valittaa - mutta ehkä teen sitä tietämättäni. Päätin, että alan kiinnittää huomiota sanoihini enemmän.  Vaikka en tämänkään ihmisen kanssa juurikaan ole tekemisissä - olemme nähneet viimeksi monen monta vuotta sitten - niin en olla valittaja, negatiivinen ihminen. Hän toki sanoi usein, jo aikoinaan, että suhtaudun asioihin omituisesti ja teen jatkuvasti vääriä ratkaisuja niin isoissa kuin pienissä elämän valinnoissa. Hänen seurassaan menin aina jotenkin lamaannuksiin - oli hankala ja kurja olo kun tunsi tehneensä kaiken ihan typerästi. Sama tunne on nyt...

Omiin sanoihin ja omiin mielipiteisiin ja tekemisiin kannattaa kyllä yleisesti ottaen kiinnittää huomiota. Negatiivinen ihminen on raskas tuttavuu, ikävä äiti ja kurja työkaveri. Sillä, että vetäytyy ihan pelkästään omiin poteroihinsa kun huomaa olevansa muden mielestä paska - alkaa erakoksi ei yleensä saa mitään hyvää aikaiseksi. Ei itselle sen kummemmin kuin muillekaan. Itseinho tulee helposti kun joku moittii - siitä minulle on paljon kokemusta. Mutta en liene vieläkään oikein oppinut - paljoakaan. Aina voi pysytellä erossa sellaisista ihmisistä, jotka aina valittavat ja moittivat - mutta oma käytös kannattaa kuitenkin miettiä. Jos vain osaa... Moni ei huomaa omia virheitän - olenkohan juuri sellainen tapaus?

Aloinkin selailla nettiä täst aiheesta - kuinka olla positiivinen. Aiheesta on keskusteluja ja vaikka minkälaista sivustoa määrättömöästi - varsinkin jos katsoo mita muilla kielillä on kirjoitettu. Tästä ajattelin aloittaa:
The Power of Positive Thinking,  Key Point: You are what you think. You feel what you want.

How to be positive - some key rules!

Sluta klaga - lev positivt!

Löyhästi aiheeseen liittyen Taloussanomien tämänpäiväinen artikkeli työpaikan käytössäännöistä.