Valitaan presidentti Runebergin päivänä

Kuusen ali ja kylttejä seuraten vaalipaikalle!

Liput liehuvat kovassa pakkasessa ympäri Suomen. Jos liehuvat - tuulta ei juurikaan ole ja se on hyvä - reippaasti yli 20 asteen pakkasessa ei tuuli ole tosiaankaan kiva! Meinaavat posket ja otsa jäätyä ilman tuultakin.

Kahvia ja torttua

Tänään liputetaan kahdesta syystä: on Runebergin päivä ja presidentinvaalien toisen kierroksen äänestyspäivä. Meillä on vielä kolmaskin liputuksen syy: vanhimman lapsen syntymäpäivä.

Syntymäpäivää juhlittiin syömällä uunilohta ja perunamuusia sekä höyrykeitettyjä parsakaaleja. Jälkiruuaksi syötiin eilen leivottuja Runebergin leivoksia - omalla reseptillä jolla ei tunnu olevan paljoakaan tekemistä kaupan märkien tötteröleivonnaisten kanssa. Omat leivonnaiset ovat muffins-maisia mutta silloin kun näitä aloin leipoa 80-luvulla, muffinssit eivät olleet yleinen leivonnainen, ainakaan niinkuin nykyään. Tänä vuonna tein ensi kertaa osan leivonnaisista omenahillosilmällä - joka paikasta saa näet lukea, että Fredrika Runeberg saattoi käyttää omenahilloa leivonnaisissaan. Nyt TIEDÄN että vaapukka eli vadelma on parempaa! Mutta hyvä kun kokeilin, muuten en tietäisi, ainakaan varmuudella.

Tämä merkki on nähnyt jo monet vaalit.

Kävin äänestämässä yhden lapsen kanssa - pienin ei halunnut mukaan kylmään ilmaan. Äänestyslippu oli tänään toisen värinen kuin ensimmäisellä kierroksella - ruskehtava. Kaksi viikkoa sitten se oli valkoinen. Eivät ainakaan sekoa vahingossa tai tahallaan lippuset nyt - ehdokkaillahan on samat numerot joten äänestyslippusten pitää olla eri väriset!

Aamupäivän mittarilukemat.
Sisällä tarvitaan villasukat ja pusero,
ulkona huopikkaat ja paksut vaatteet

Aamupäivällä joskus kymmenen kieppeillä ulkona oli -26 astetta. Jossain päin Suomea oli yöllä ollut yli -40 astetta mittarissa yöllä, Itä-Suomen ja Lapin kunnissa on tosissaan ollut tosi hyytävä sää. HRRR...

Eurooppaa koettelee kylmä - ihmisiä joilla ei ole kotia tai lämmitystä kuolee joka puolella Eurooppaa. Varmaan monet kuolleet löytyvät vasta ajan kanssa, nyt löytyvät vain ne jotka ovat kuolleet puistoihin ja kadun varsiin.

Kävin äsken katsomassa mitä iltapäivälehdet kirjoittavat. Siellä osui silmään taas kerran uutisoinnin suuri kukkanen: Sauli Niinistö ei kerro ketä äänesti. Kas, kas, vai ei kerro. Vaikea se onkin arvata!

Voi kun joskus ymmärtäisin tällaisen uutisoinnin tarkoituksen... Ja ymmärtäisin, ovatko kaikki journalistit ihan täydellä pakalla liikkeellä - vai enkö vain itse ymmärrä asiaan liittyvää huumoria/piikkiä/kritiikkiä - or what ever...

Voihan sitä joku varmasti ihan  tosissaan miettiä, ketä vaalien toinen presidenttiehdokas äänestää - ehkä hän äänestää vastapuolta, ihan vaikka kohteliaisuudesta! Tai ehkä hän äänestää tyhjää....

No antaa olla. Iltapäivälehdet ovat kansakunnan onnettomuuksien tulkkeja ja kaikkien epämiellyttävien ja herkkien asioiden julkituojia, keskustelun avaajia ja varmasti kaikin puolin monen elämää monella lailla viihdyttäviä instansseja. Lehden aina kärkkäät edustajat haluavat jotain räväkkää uutisoitavaa ja mielellään pieniä skandaalinpoikasia sivuilleen että lehteä myytäisiin aina vain enemmän, että mainostajat mainostaisisvat paljon nykyistä enemmän...

No - miksi kritisoin? Käynhän itsekin noilla sivuilla monta kertaa viikossa.


Äänestyskopissa

 Tässä nyt odottelen noin tunnin päästä alkavaa jännitysnäytelmää: kenestä tulee Suomen seuraava presidentti - kuka asuu Mäntyniemessä seuraavat 6 vuotta? Miespari vai aviopari? Nyt näyttää jokseenkin selvältä, että sinne muuttavat Sauli Niinistö ja Jenni Haukio sekä heidän pieni mustavalkoinen buldogin tyyppinen koiransa - mutta mikäänhän ei ole selvää ennenkuin kaikki äänet on laskettu.

Miksiköhän muuten presidenteillä on aina kissa tai koira? Tuoko se inhimillisyyttä ja sympatiaa muuten niin etäiseen viranhaltijaan ja henkilöihin? Ehkäpö näin on. Obamallakin on koira, joku kiharakarvainen paimenkoira. Edellisellä presidentilläkin oli - ja Clintoneilla oli Chelsea-tytär ja jompikumpi eläin. Tarja Halosella oli kaksi kissaa alussa ja nyt on toinen niistä kuollut. Rontti-niminen?

Jospa joku muuttaisi Mäntyniemeen marsujen tai hamstereiden kanssa? Tai akvaarion..?

Kattellaan. Menen keittämään lämmintä teetä ja vetämään vielä yhden pusakan päälle. Viluttaa vähän täällä sisälläkin. Ranteet ovat kylmät, sanoin selkä... Sitten seuraan äänten laskentaa ja katson kuinka media villiintyy kohta Hasviston ja Niinistön tilanteesta. Kuunnellaan mitä hauskaa heiltä nyt kysytään - kaikki on jo kysytty miljoona kertaa mutta tänään voi taas toki kysyä miltä tuntuu eri tavoin, molemmilta sekä puolisoilta. Tätä kannattaa seurata, totisesti!

Talviset kukat ikkunassa. Makuuhuoneessa on hiukan viileää!

Suomi elää & hengitttää pressanvaaleja & kampanjaa



Ei lehteä ilman näitä miehiä



Uusi presidentti Suomelle valitaan viikon päästä. Reilun viikon. Thank God, sitten palataan normaaliin päiväjärjestykseen! Vaalit on tärkeä asia ja hyvä kun meillä saa äänesttä - mutta saman asian näin tasaisen tappava jauhaminen alkaa jo väsyttää. Nyt etsitään molemmista vikoja ja virheitä tiukalla silmällä ja vihakirjoitukset netissä ja keskustelupalstoilla ovat jo tosi ikäviä.

Chinchillakin haluaa syödä keittiössä.

Sosiaalinen media on monen mielestä upea juttu ja blogeissa, facebookissa, twittereissä eletään jo niin intensiivisesti, että muu elämä kärsii. No, itsekin tässä juuri blogia kirjoittelen - vaikka tämä nimeomainen blogi nyt enempi päuväkirja onkin; täällä ei keskustella - meitsi vaan kirjoittelee! Facebookissa minulla on sivu mutta en käy siellä; en ymmärrä miksi kertoisin profiiliani seuraaville työkavereille mitä juuri nyt teen.... Olen tylsä, selvä se!

Kohta alkaa jälkeen yksi vaalikeskustelu. Tässä voi sitä odotellessa miettiä minkälaiset solmiot herroilla tänään on kaulansa ympärillä. Haavisto pitää punaisesta vinoraitaisesta ja Niinistöllä on ollut sininen, usein pilkullinen. Kumpikaan ei pahemmin vaatteille koreile tai irroitetle, se täytyy sanoa. Niinistö muuten pitää myös neuleliiveistä. Sellaista ei paljon ole viime vuosina näkynytkään... Äiti neuloi sellaisia isälle, omalle isälleen ja veljille kun olin lapsi. Niistä tulee turvallinen ja hiukkasen vanhanaikainen olo...

Varis käy syömässä pikkulinnuille laitetut
ruuat jatkuvasti. Siinä se taas on!

Vaikka vaalit ja vaalikeskustelut ovatkin meillä päällä on elämässä sentään muutakin! On esimerkiksi upea talvinen sää! Niin kaunista on ulkona että ihmeissään valkoista maisemaa vaan tässä katselee! Lunta on huiman paljon - joulun yli mentiin mustassa säässä mutta nyt lunta on kunnolla. Lumentekijä saa huhkia ja tehdä hauskoja käytäviä lumeen! Jospa huomenissa kävisin vähän valokuvaamassa! Säätiedotus lupailee kireitä pakkasia. Koska meiltä meni pakasti ilmeisesti hajalle, saan pakasteet ulos turvaan joksin´kin aikaa - ainakin niin, että keittelen ja paistelen siellä olevia marjoja ja lihoja ruuaksi että ei ihan kaikki hukkaan mene.

Elektroluxin iso sulatus-vapaa pakastin on jo toista kertaa rikki; toissakesänä se sulatti koko sisältönsä eikä vakuutusyhtiä maksanut sentin senttiä. Joskus sitä ihmettelee miksi vakuutusmaksuja maksaa kun sieltä ei sitten mitään kuitenkaan makseta kun sellainen asia tapahtuu jota varten vakuutus on otettu. Iso pajkastin meni rikki ja kotivaakutuksen olisi maksavan asiakkaan ajatuksen mukaan saatava edes pieni korvaus korjauskuluista - nelisen sataa euroa - ja koko siitä määrästä pakasteita jotka menivät hukkaan. Heinäkuussa oli juuri pakastettu uutta kotimaista masikkaa ja omaa keräämää mustikkaa kumpaakin liki 15 litraa. Oli lahjaksi saatua hirvenlihaa ja kaksi pakettia poronkäristystä. Ai jai.

Nyt yritän saada mansikat, mustikat, puolukat ja pullat talteen - niin, syömällä... Yksi paketti poronkäristystä valmistetaan huomenna ja toinen reilun kilon paketti poron jauhelihaa sunnuntaina. Korjaaja tulee vasta keskiviikkona.

No niin - nyt seuraamaan keskustelua! Ensin lapselle iltapala - mansikoita! Ja itselle lasi punaviiniä. Käsityö käteen ja katsotaan miten kandidaatit pärjäävät työpaikkahaastattelussa!

Kerron pian solmioiden värit ja kuosit!
---
Vastaus: Harmaan sävyiset vinoraitaiset solmiot molemmilla. Niinistöllä perusväri vaaleanharmaa jossa mustia raitoja. Haavistolla punaisella pohjallaharmaita kapeampia ja niiden välissä valkoinen hiukan kapeampi raita. Musta puku ja valkoinen puku molemmilla. Istuvat vierekkäin pöydän ääressä vieretysten kädet ristissä pöydällä. Molemmilla vihkisormus sormessaan. Yleisilmeeltään hyvin samanoloisia ovat. Toinen on 53 ja toinen 63 vuotias.

Vaikuttavat hiukkasen hermostuneilta, molemmat henkilöt. Mutta ihmekö tuo on, vaikea paikka ja ikävää tulla näin syynätyksi. Mutta näinhän se menee, näissä kekkereissä!

Vaalit ja partioparaati palmusunnuntaina

Olipa ruuhkainen palmusunnuntai - varsinkin jos ohjelmassa oli äänestäminen, virpominen ja partioviikon avaus partiomarssilla käyden - tai sitä seuraten.

Näinpä oli meillä. Aamu alkoi lapsen viemisellä junalle jo varhain, että pääse Helsinkiin muiden oman lippukunnan marssijoiden kanssa. Marssimista piti vielä harjoitella, solmut ja asut laittaa kohdalleen ja marssijärjestys ja koko hulppea kokonaisuus tarkistaa.



Partiolaiset kokoontuivat Senaatintorille ennen marssia



Hyvin se meni - niin matka kuin itse marssikin. Ekaa kertaa oli mukana, oma partiolaiseni. Reippaasti nousi jalka ja samoin käsi partiotervehdykseen - kolme sormea!

Värikkäät höyhenet
ja koristeet tuulessa

Sitten kotiin, heti marssin jälkeen ja pikapikaa virpomaan! Vitsoja oli tehty tusinan verran - enemmänkin olisi mennyt ja niitä kaverukset pusasivat vielä iltahämärissä, niin, että kaikki koristeet ja varatut pajun oksat saatiin käyttöön. Suklaamunia ja muita karkkeja palkkioksi tuli paljon - iso osa meni heti syöntiin. osa säästettiin. Rahaakin saivat jonkun euron myös.

Aamulla ennätin itsekin ottaa vastaan muutaman virpojan ja palkita heidät suklaamunilla.

Osa virpomispalkkiosta
odottamassa pääsiäistä

Kun itse lapsena virvoin, palkkiot sai vasta pääsiäissunnuntaina. Palkkio oli usein joku pipari, keksi tai kiiltokuva - lähisukulaiset saattoivat antaa suklaamunan tai suklaa-tipun. Nyt palkkion saa heti - ja ne sitten nautitaan myös saman tien. Olen selittänyt lapselle virpomisen historian ja hän sen tietää ja ymmärtää. Käymme myös joka vuosi seurakunnan pääsiäismyyjäisissä ja pääsiäisenä kirkossa joten on asia tuttu. Mielestäni lapsenkin on hyvä tietää, miksi eri juhlapäiviä vietetään. Joulu ei siis ole olemassa joulupukkia ja lahjoja varten ja pääsiäinen pääsiäismuninen takia - ainoastaan.

Tämän vuoden vaalit olivat todellinen jännitysnäytelmä. Kävin itsekin äänestämässä vasta eilen, varsinaisena vaalipäivänä illan korvalla. Pieni jono oli meilläkin vaalipöytien ääreen, niinkuin monissa muissakin paikoissa. Aina mietin, kopissa numeroa kirjoittaessa, että saako omasta numerosta selvää... Seiska neuvotaan kirjoittamaan poikkipuulla ja aaltomaisella yläosalla, ykkönen pelkkänä viivana. Osaankohan oikein? En koskaan muulloin mieti, kirjoitanko oikein, mutta vaalikopissa asia tulee AINA mieleen.

Oma ehdokas pääsi läpi - kun vihdoin kopissa päätin, kumpaa kahdesta vaihtoehdosta äänestää! Nyt vain seuraamaan, mitä hän ja puolue saavat aikaan!

Perussuomalaisten vaalimenestys oli häikäisevä. Kaikki muut puolueet hävisivät, RKP:tä lukuun ottamatta. Jopa Kokoomus joka on nyt suurin puolue, hävisi edellisiin vaaleihin verrattuna. Mutta koska muut puolueet hävisivät enemmän, Kokoomus on nyt suurin. Onpa mielenkiintoista nyt seurata mitä tästä seuraa ja kuinka poliittiset kuviot elävät. Minkälainen hallitus, mitä asioita lähtevät ajamaan... Vaikea on kuvitella tällä hetkellä Kokoomus ja Perussuomalaiset samaan hallitukseen - ja tulisiko siihen mukaan esim. RKP ja/tai joku muu pienpuolue?

Sinivuokot ovat todellinen kevään ihana tuoja!

Mielenkiintoista poliittista keväänjatkoa tässä odotellaan. Onneksi vaalit ovat ohi - siihen vaalipuheiden toisteluun olikin jo aika kypsynyt.

Keväänihanuus on käsillä - vaikka teillä lentävä hiekka ja pöly saavatkin olon kurjaksi. Itselläni ovat silmät kropan heikko kohta - olen saanut kalvot pahasti "poltettua" pari kertaa kun olen ajanut autoa vasten aurinkoa ilman aurinkolaseja. Nyt silmät ovat arat ja kevään kirkas valo ja hikan lentäminen saavat ne heti kipeiksi. Nytkin silmät ovat kirkkaanpunaiset ja luomet kuin nakkimakkarat. Mietin, olenko saanut siitepölyallergian - vai ihanko on sama vaiva pölyn ja valon kanssa kuin ennenkin. Tosi kurjan tuntuista silmät kutisevat kamalasti, vettä valuu… ÄÄÄH.

Tuttavan tytär jolla on aivosyöpä on kovasti mielessä. Kuolema tulee jokaiselle, sen tietää. Se, että kaikki eivät elä vanhaksi ja että syöpä tappaa Suomessakin paljon ihmisiä koko ajan - kaiken tuon tiedän. Silti tuntuu niin surulliselta, että tämä elämänhaluinen tyttö on jo saattohoidossa ja ennuste ei enää pitkää aikaa lupaa. En tunne häntä, en ollenkaan. Silti suren... Ostin hänelle Nora Robertsin Kaukaisen unelman äänikirjana - kuulin, että hän pitää noista kirjoista. Jospa hän saisi hiukan iloa sitä kuunnellessaan. jos enää jaksaa. Kirja on viety hänelle.

Kirjan nimi on jotenkin - niin - kuvaava. Itse kirjaa en tunne; nämä Nora Robertsin kirjat ovat romattista lukemista nuorille naisille - kai. Kaukainen unelma on meillä kaikilla, jonkinlainen. Liekö sairaalla Marialla unelma parantua - en tiedä.

Illalla meilailin opiskelukaverin kanssa - hän oli tuohtunut lapsuusmaisemiensa pilaamisesta ja kertoi siitä. Meilaililmme siitä ja hän sitten kyseli mitä kuuluu. Minä kirjoittelin vastauksen ja hänpä suivaantui, sanoi, että minun ei pitäisi valittaa... En ymmärtänyt mitä valitin, luin tekstini vielä uudestaan monta kertaa mutta en ymmärrä kuinka sanani noin väärin tulkittiin.

Kyllä mieleni niin tuosta pahoitin!  En halua valittaa - mutta ehkä teen sitä tietämättäni. Päätin, että alan kiinnittää huomiota sanoihini enemmän.  Vaikka en tämänkään ihmisen kanssa juurikaan ole tekemisissä - olemme nähneet viimeksi monen monta vuotta sitten - niin en olla valittaja, negatiivinen ihminen. Hän toki sanoi usein, jo aikoinaan, että suhtaudun asioihin omituisesti ja teen jatkuvasti vääriä ratkaisuja niin isoissa kuin pienissä elämän valinnoissa. Hänen seurassaan menin aina jotenkin lamaannuksiin - oli hankala ja kurja olo kun tunsi tehneensä kaiken ihan typerästi. Sama tunne on nyt...

Omiin sanoihin ja omiin mielipiteisiin ja tekemisiin kannattaa kyllä yleisesti ottaen kiinnittää huomiota. Negatiivinen ihminen on raskas tuttavuu, ikävä äiti ja kurja työkaveri. Sillä, että vetäytyy ihan pelkästään omiin poteroihinsa kun huomaa olevansa muden mielestä paska - alkaa erakoksi ei yleensä saa mitään hyvää aikaiseksi. Ei itselle sen kummemmin kuin muillekaan. Itseinho tulee helposti kun joku moittii - siitä minulle on paljon kokemusta. Mutta en liene vieläkään oikein oppinut - paljoakaan. Aina voi pysytellä erossa sellaisista ihmisistä, jotka aina valittavat ja moittivat - mutta oma käytös kannattaa kuitenkin miettiä. Jos vain osaa... Moni ei huomaa omia virheitän - olenkohan juuri sellainen tapaus?

Aloinkin selailla nettiä täst aiheesta - kuinka olla positiivinen. Aiheesta on keskusteluja ja vaikka minkälaista sivustoa määrättömöästi - varsinkin jos katsoo mita muilla kielillä on kirjoitettu. Tästä ajattelin aloittaa:
The Power of Positive Thinking,  Key Point: You are what you think. You feel what you want.

How to be positive - some key rules!

Sluta klaga - lev positivt!

Löyhästi aiheeseen liittyen Taloussanomien tämänpäiväinen artikkeli työpaikan käytössäännöistä.

Kevät on oikeasti täällä

Krookuksia omalla pihalla tänään

Tänään menin ulos raíkkaaseen ulkoilmaan ensimmäisen kerran viime viikonlopun jälkeen - kun kävelyä autole ja autolta ei lasketa mukaan.

Tulppaaneja tuloillaan

Olipa ihanaa! Lumi on vähentynyt kunnolla vaikka seinustoilla ja varjopaikoissa on vielä isot kinokset.

Tänään nähyiin lapsosen kanssa kevään ensimmäinen kimalainen - iso ja pörheä, komea yksilö! Postilaatikon ympärillä lenteli, keltainen värikö siinä kiinnosti...?

Kävimme pääsiäismyyjäisissä - ostettiin pari hienoa vitsaa. Lapsi on tehnyt eilisestä lähtien omiavirpomavitsojaan - aikoo ehtiä huomenna kiertää monetpaikat vaikka päivällä on partioparaati.

Eilen töissä olivat työkaverit koristelleet toimistotiloja pääsiäiskoristeilla. tipuja, kukkoja, koristeltuja oksia oli laitettu pitkinjapoikin. Kivaa - lisää väriä harmaaseen toimistoon!

Iloa työpaikalle!

Huomenna on vaalit - olen menossa äänestämään mutta, hui kamalaa - en tiedä vieläkään ketä äänestää! Puoluuen tiedän, mutta ehdokas on täysin hakusessa. Kaikki joita haluaisin äänestää ovat ehdolla muissa vaalipiireissä! Miksi Suomessa ei ole systeemiä, että saisi äänestää ihan ketä vaan. Muistan jo kouluajoilta, että meillä on d`Hondtin vaalisysteemi joka on aivan valtavan hankala hahmottaa ja liekö niin oikeudenmukainenkaan - sehän suosii suuria puolueita pienten kustannuksella, samaten se suosii suuria vaalipiirejä. Eli etelä-Suomi painottuu tässäkin asiassa!

Muistan, kuinka tätä vaalimenetelmää tahkottiin koulussa päähän oikein kunnolla, belgialaisen matemaatikon kehittämää laskentasysteemiä jossa äänet lasketaan suhteellisesti vertailuluvun mukaan.

Toimistossa eilen

D'Hondtin nimen lausuminen ja kirjoittaminen tuotti myös aikoinaan lukiossa lievästi vaikeuksia. Kaikki syyt muuttaa siis systeemi ovat olemassa!

No - jokatapauksessa menen huomenissa vaalikoppiin ja rapustan jonkin numeron lappuseen. Itse vaali-ilmoituksen olen heittänyt paperinkeräykseen, kai - en löydä sitä mistään. Mutta eiköhän äänestäminen onnistu ajokorttia vilauttamalla kuitenkin...

Satakielen on kuultu laulavan. Peippo on myös kuultu - nähty on monia siivekkäitä joita en tunne; lintujen opettelelu on aina jotenkin jäänyt tekemättä.... Eläinmaailma on aktiivisesti puuhissaan - pesiä tehdään ja monilla on jo poikaset pesissä. Huuhkajalla poikaset opettelevat jo lentämään!

Maailma mullinmallin - yo-kirjoitukset meneillään

Olisi maailmassa luudalle töitä...
Minne lakaista kaikki turhuus ja typeryys, kaikki pahuus ja hyväksikäyttö?

Uutiset maailmalta ovat kurjaa kurjempia tällä hetkellä. Japanin maanjäristys- ja tsunamikatastrofi ei selkene - ydinvoimalat poksuvat ja säteilevät. Suomalainen asiantuntija radiossa päivitteli japanilaista päätöksentekoa jossa muodollinen asema hierarkiassa voittaa terveen järjen käytön - tai "unsitnööriajattelun" kuten hän taisi sanoa. Näinhän se on monessa muussakin maassa. Nyt vain koko maailma seuraa tätä näytelmää kauhun sekaisin tuntein. Jäähdytys olisi voitu hoitaa "normaaleilla paloletkuilla"... Kuja kuulla moista ja nähdä, että siellä vain ei asiaa saada hoitoon - ja televisiossa kerrotaan kuinka se olisi pitänyt hoitaa!

Luonnonkatastrofi sai aikaan aivan valtavan katastrofin vaikka sanotaan, että Japani on ottanut maanjäristykset huomioon jo etukäteen. Luonto näytti kuitenkin voimansa.

Libyassa on meneillään kaamea tilanne kun Gaddafi lahtaa kansalaisiaan - kamala huomata, taas kerran, kuinka despootti yksinvaltias voi tehdä ihan mitä hyvänsä - eikä asialle oikein mitään voi tehdä.

Suomessa käynnistellään vaalikampanjaa - neljän puoluejohtajan katsominen kampanjan alkajaisiksi oli lähinnä masentavaa - Jutta Urpilainen hoki samaa lausetta kerta toisensa jälkeen kuin idiootti - ihan oikeasti "me emme ole hallituksessa, joka seuraavalla vaalikaudella nostaa eläkeikää." Yhden kerran, kaksi, kolme kertaa.. Opettaja kertasi sanoman, ymmärsivätkö kaikki?

Juu, kiitos, tuli selväksi - mutta miksi, oikeastaan? Eikö Suomessa juuri pitäisi nostaa eläkeikää? Ehkä he pelaavatkin itseään tahallaan oppositioon - siellä on helpompi olla ja natkuttaa hallituksen päätöksille. Poliitikot - siis tosiaankin muutkin kuin Urpilainen - pitävät todellakin ihmisiä, kansalaisia joiden toivotaan heitä äänestävän, aivan hölmöinä - vai ovatko he niin hölmöiksi muuttuneet itse jo, etteivät tajua miltä näyttävät kun eivät ajattele itse vaan hokevat ulkoa opittuja sanarimpsuja. Sitä kai se on!  Inhottaa. Sääli antaa maata heidän haltuunsa - sieltä syntyy sitten päätöksiä joista ei iloa ja hyötyä maalle oikeasti ole, vain jollekin omille eturyhmille.

Urpilaisen lauseiden toistelu on herättänyt aikaisemminkin keskustelua ja pilkaakkin - kun hän kiitti monta ertaa televisiossa äänestäjiään, viime vaalien jälkeen, tuntui se kiusalliselta ja nololta - mutta silloin ajattelin, että hänet on neuvottu niin tekemään - on nuori ja kokematon. Tuli vhän sääli. Nyt hänen pitäisi olla jo kokenut - silti sama jääräpäinen hölmöläistouhu! Huh. Ei hyvältä näytä vaalitaistoa silmälläpitäen.Olisi kiva nähdä kunnollisia, älykkäitä keskusteluja eikä ihan idioottimaista sanakikkailua ja toisen nokittelua. Mutta meillä ei taida lla sellaiseen kykeneviä politikkoja nyt. Soinista voisi jotain ehkä saaada irit - kai hänkin jättää pikkusutkaukset jo rauhaan - toivottavasti - ja keskittyy asiaan!

Työmatkalaisen aamuiset ja iltaiset maisemat. Autoja ja taas autoja...

Ylioppilaskirjoitukset ovat täydessä vauhdissa. Vanhemmalla perheemme abeista on kova kuume - eilen illalla 39 astetta. Ei auta, kirjoituksiin on mentävä - näistä ei voi sairauslomaa pitää! Tänään aiheena oli psykologia, filosofia, historia, fysiikka, biologia. Meidän abit kirjoittivat molemmat filosofian. Maanantaina alkoi koitos - molemmat abit kertoivat maanatain menneen hyvin. Perjantaina on seuraava - pitkä kieli. Ja homma jatkuu ensi viikolla lyhyillä kielillä, matikalla. Peukkuja pitelen, kovasti.

Elämäni kirjahyllyjä 3. Oma iso

Soitin äidille hetki sitten. Meidän on tarkoitus mennä lauantaina Lahteen, Sibelius-taloon Sinfonia Lahden konserttiin. Olen varannut liput - mutta unohdin, että ne piti hakea jo maanantaina. Soitan huomenna ja kysyn niistä vielä. Varasin meille myös hotellihuoneen - aseman lähellä olevaan hotelliin. hotellit ovat kuulemma kaikki siinä lähellä toisiaan. Siellä on kevätfestivaali ja lauantaina on ihan mukava ohjelma:

La 19.3.2011 klo 17 Sibelius-talo
SINFONIAKONSERTTIJaakko Kuusisto, konserttimestari / kapellimestari
Eeva Mäenluoma, klarinetti

Bartók: Romanialaisia kansantansseja
Mozart: Klarinettikonsertto
Lutoslawski: Dance Preludes klarinetille ja
kamariorkesterille
Bartók: Divertimento

Teinpä suklaapuuroa

Äiti kertoi, että häneltä oli mennyt oikean käden pikkusormi aivan tumman sinipunaiseksi ja se alkoi turvota. Tämä tapahtui toissailtana ja yöllä hänelle tuli huono olo, tosi huono olo. Oksetti ja sattui. Hän otti nitron - meinasi ottaa toisenkin, kun olo ei heti parantunut. Ei ottanut toista, sai sitten unen päästä kiinni. Olo oli sitten tänään koko päivän ontto - siskon patistelun jälkeen hän oli onneksi soittanut terveyskeskukseen jossa oli kyselty tapahtuneesta ja tilasta nyt. Kyseessä oli ilmeisesti verisuonen katkeaminen - niitä sattuu äidille aika usein kun on joutunut syömään kortisonia vuosikausia. Tämä oli aikaisempaa isompi juttu - koko sormi mustui ja turposi, viereinen sormi myös osin. Äiti myös muisti, että mummin - äidin äiti - oli saanut ison mustelman niin ikään oikeaan käteen aikoinaan, pari päivää sen jälkeen mummi halvaantui oikealta puolelta eikä siitä kunnolla enää parantunut.

Surullista.

Soitan äidille huomenna ja toivon ja rukoilen, että hän saisi olla vielä terve. Mikään ei ole ikuista - silti toivon niin kovasti, että saisin viettää äidin kanssa vielä aikaa. Onko toive itsekäs? En tiedä - on varmasti... Mutta kai kuitenkin luonnollinen. 

Voi kun saisimme hyvän viikonlopun Lahdessa. Nauttia yhdessäolosta, hyvästä musiikista ja jostain uudesta ja kivasta. 

 Anna meille tämä viikonloppu, annathan!