Joillain on parisuhteet, toisilla taas ei

Kuka poraisi uudet koukut tauluille seinään?

Maailma kaatuu päälle, kaikki vähän tökkii. Tässä kuussa pitäisi kevään saapua ja elämän ihanuuden avautua - itse tässä möllöttelen ja mietin miten selvitä päivästä toiseen - miten saisin jotain, siis JOTAIN muutosta tähän taaperrukseen.... Oma mielikuvitus ei tunnu riittävän selvittämään hommaa; yhden ihmisen elämä kulkee kai normaalisti aika lailla ns. normaaleja raiteita pitkin aikuistumisen ja työpaikan, perheenperustamisen ja peruselämän puitteissa. On perhe, ystäviä, työpaikka ihmissuhteineen ja kasvaminen lapsuudesta nuoruuden kautta aikuisuuteen, lasten kasvaminen, kasvattaminen ja parisuhde karikkoineen joiden ohi ja yli on luovittava. On eroja, kuolemia ja oma ikääntyminen. Työpaikan vaihdoksia, kumppanin vaihtumista, rakastumista ja kesämökkielämää ja lomailua, työtä jat työtä, kiirettä ja ruuhkavuosia... Mitä nyt elämässä on.

Onnellisen kodin seinillä on tauluja,
onhan? Tai sitten ei.

Sitten kun  elämä menee oikein reippaasti ohi sen normaalin epäonnistumiskaavan; tulee ero, joutuu huoltamaan lapset yksin ja ex alkaa nauttia uudesta elämästä omaa menneisyyttään ja entistä elämää enää haikailematta. Joutuu muutosten spiraaliin joka vie aina vain syvemmäs vaikeuksien suohon... Kuinka elättää perhe ilman tukea mistään? Kuinka jaksaa olla perheen elättäjä ja pää, positiivinen ja hyvä kasvattaja ilman, että sitä toista huoltajaa on paikalla - kuinka selvitä elämän vaatimuksista yksin? Sitten tulee parit kuolemat ja irtisanomiset työstä. Tulee työttömys ja hups - huomaa olevansa se kuuluisa luuserin protoryyppi - työtön yksinhuoltaja.  Se säälittävä mutta yleisesti näkymätön tapaus joita kukaan ei halua tuntea. Kuka luuserin haluaa tuntea, ever?

Kuinka olla huomioimatta aina samoja fraaseja "elämästä selviää ystävien ja rakkaiden tuella" "Ilman läheisiäni en olisi koskaan selvinnyt vaikeasta tilanteestani" "Jollen olisi saanut Jussin rakkautta ja tukea, en olisi enää tässä"

Missä on tarina ihmisestä, joka selvisi elämästä hengissä vaikka kukaan ei välittänyt eikä kukaan rakastanut, ei ollut ystäviä eikä työpaikkaa?

Kuuntelen laulaja-Maaritin yhteishaastattelua ihanan miehensä kanssa; hekin ovat pari joka on kimpassa ja aina yhdessä; ovat onnellsia ja auvoisia... On hyvä olla parisuhteessa kun siinä on n  iin hyvä olla. Ja sitten seuraa kanavalla Inhimillinen tekijä -ohjelma jossa Leena Lander miehensä Hannu Raittilan kanssa kertoo yhteiselämästään.... Onko nyt meneillään joku parisuhteiden hehkutusaika?

Voi teitä onnellisia! Olen kateellinen ja ihan vihreä.

Miksi minä en tuossa onnistunut? Mikä on se perkuleen valuvika joka tekee meikäläisestä tällaisen halvatun kaiken ulkopuolella olevan yksineläjän... Tänään kaipaan erityisen paljon kainaloa ja kaveria. Mutta tunne menee tietenkin ohi taas, pakkohan sen on ohi mennä. Ja ainahan ihminen voi katsoa telkkaria tai kuunnella musiikkia. Neuloa, lukea ja juoda lasin viiniä tai kupin teetä. Yksin tietenkin.

Life is life...... Öh