Kevään merkkejä etsimässä ja löytämässä

Ihanin aika vuodesta on täällä! Kaikki vuodenajat ovat hienoja, jokaisessa on oma viehätyksensä. Mutta keväällä, kun muuttolinnut tulevat ja koko maailma on konserttisalina; silloin on todella hienoa seurata kuinka luonto muuttuu, värit tulevat ja valo saa maailman muuttumaan tunti tunnilta....

Sinivuokko, Hepatica nobilis

Tänään menin katsomaan josko sinivuokot ovat kukassa vanhalla tutulla paikallaan. Ja olivathan ne! Ihania sinivalkoisia kukkia koko muuten ruskea maa täynnä! Ruskeat syksyn lehdet ovat kuivan rapsakkana peittona maan pinnalla, puiden varjossa. Vaalemaan ruskeat heinät ja syksyn ja talven tuulten pudottamat oksat täyttävät maan pinnan. Maa on kuivan näköistä, mutta pettävän märkää lehtien alla. Lumi on sulanut vauhdilla!

Siellä seassa ne ovat - siniset pienet kukat joissa keltaiset keskustat ja valkoiset heteet loistavat paksun näköisinä. Sinistä, keltaista ja valkoista - Ruotsin ja Suomen värit samassa kukassa!

Metsän pohja täynnä sinisiä pieniä vuokkoryppäitä! Niitä ei heti näe - sitten niitä onkin kymmeniä, satoja...

Kävin päiväkävelyllä omakotialueella ja ihailin pihoja joissa krookukset kukkivat sulavien lumikasojen vieressä. Tien pientareilla leskenlehdet loistivat kuin  pienet auringot.



Tirkistelin puutarhoihin,
ihastelin portteja ja pihapiirejä

Vips vips - pyrstö
heiluu. Tervetuloa Västis!

Ja linnut  lauloivat aivan villisti! Kevät on aistien juhlaa, joka päivä kuulee, näkee ja haistaa jotakin uutta - ja kaikki on hauskaa, ihanaa, hienoa! Varis, harakka, fasaani, västäräkki ja laumoittain talitinttejä, varpusia... Pesintä mielessä, laulu rinnassa.

Papat mopoillaan ajossa. Vakavana.

Pappamopot olivat liikenteessä, samoin moottoripyörät pörräävät kaduilla. Niitä ajavat nykyään keski-ikäiset miehet, pappamopoja sitäkin vanhemmat. Ennen molemmilla ajelivat nuoret  miehet kevät-huuruissaan.... Nyt nuorilla ei ole niin paljon  noihin päristimiin varaa - mutta äijät päristelevät kaksipyöräisillä - ja tietenkin paljon hillitymmin ja tietenkin päiväsaikaan - illalla mennään ajoissa nukkumaan! Millä ajavat ja pörräävät nykyään nuoret, nuo kevään hormonihuuruissaan koohottavat ja kohkaavat miehenalut? Vai älykännykätkö heidät ovat syöneet, tietokonepelit ja naamakirjat...? Pari tuollaista nuorta miestä on ollut omassa tutkassani viikonloppuna - ovat kyllä harvinaisen rauhallisia tapauksia eikä moottorivälineet olleet heillä ilmeisesti mielessä ollenkaan. Tämä mamma heitä kyyditsi. Oi aikoja, oi tapoja... O tempora, o mores.

Mistä löytyisi ikäiseni viriili ja menevä mies, mies moottorinsa päällä, pilke silmässä ja ilo mielessä? Vieläkö kevät saisi mielen ailahtamaan sillä kantilla meikäläisellä, ei vaan luonnonilmiöitä sivusta seuraillen?



Tulppaanihan se siinä ponnistaa

Kevät kehittyy, menee eteenpäin vauhdilla koko ajan. Sitä seuraan nyt innoissani; ensimmäinen kevät sitten äityislomien kun en ole koko aikaa töissä. No, en ole ollenkaan töissä... vielä. Kahden viikon päästä olen, vaikkakin ppalkatta. Siihen saakka nautin kevään tulosta, tuoksuista ja väreistä, äänistä ja kohisevasta kasvusta!

Nyt ei ole edes lastenhoitoa. Kaksi vanhinta lasta  on tänä viikonloppuna muuttanut yhteiseen kimppakämppään, kolmen nuoren yhteiseen asuntoon. Tämä viikko menee vielä tavaroiedn siirtelyyn, uusien vessaharjojen, lamppujen sun muun hankkimiseen. Olen kohta tällä kotona kaksin nuorimmaisen kanssa; eläimet toki lisänä... Vielä tämän viikon meitä on kolme täällä ja uskon, että isotkin lapset käyvät kotona vielä tiuhaan - mutta nyt on minun aikani olla puuttumatta heidän elämäänsä enää. Se mitä olen tehnyt on tehty; nyt en voi kun toivoa, että he pärjäävät. En voi enää neuvoa ja ohjeistaa heitä; se aika on ohi ja se on minun myös muistettava. Itse läksin lapsuuden kodista heidän iässään - tai toki jo hiukan nuorempana -  innosta hehkuen, maailman valloittajan elkein. Matkustin kauas pois, ulkomaille. Olin poissa omien vanhempieni tutkasta täysin ja kosketus perheeseen, kotiin ja omiin sisaruksiin hävisi aika täydellisesti noiden vuosien kuluessa. Nuori on omaa itseään täynnä, menee minne oma nokka osoittaa. Omassa elämässä muutos oli jännittävä ja innoissani sukelsin siihen - ajattelematta miltä vanhemmista ja sisaruksistani tuntui, kun läksin, vielä niin totaalisesti. Nyt vasta, kun omat lapset ovat lähdössä, ymmärrän, että muutos oli heillekin suuri.

Yksi muuttokuorma matkalla uuteen kotiin.
Äiti katselee haikeana, auto katoaa nurkan taakse...

Leskenlehtiä kaksi kaunista

Siksi en ole varmasti vieläkään kovin läheinen sisarusteni kanssa; jokainen elää omaa elämäänsä. Äidin kanssa välit ovat läheiset. Kymmenen vuoden pitkä välimatka toki on vaikuttanut kaikkeen mitä elämässä on sinä aikana ja sen jälkeen tapahtunut.

Elämä kulkee kulkuaan, nyt ja aina. Nyt eletään taas kevättä, tätä ihanaa vuodenaikaa. Unelmat ja odotukset nostavat päätään - keväällä on helppo haaveilla ja unelmoida. Vaikka mistä!