Turhaa höpinää tyhjästä

Noukin lankojen alennuskorista  ohutta sukkalankaa, 100 grammaa kirjavaa saksalaista Supersocke Linie 3 -lankaa jossa on hauska keväinen väri. Vaikka neulominen tuntui kyllästyttävältä, aloitin keväisen rannekkeen neulomisen mutta purin koko homman kun olin ehtinyt puoleen väliin. Tylsää! Hmm - mitä tekisin? Kaivoin esiin pitkän koukun, koukkusin rannekkeen. Enpä tiedä onko tuokaan nyt mistään kotoisin; kun en oikein keksi mitään pientä kivaa tekemistä niin pusailen tällaista. Koukkuamisjälki on tiukkaaa ja joustamatonta - mutta lämmintä. Yritin etsiä ohjeita pieniin koukkuamistöihin, mutta en löytänyt. Tiedän, että koukkuamalla voi tehdä vaikka takin ja hameen - tai vaikka koko Chanel-tyyppisen puvun, mutta se ei ole nyt ihan meikäläisen juttu! Toisaalta - miksei voisi tehdäkin, alkaisin sitten vaan kulkea tyylikkäänä - ja ehkä hiukkasen vanhanaikaisena -  sellainen päällä vaikkapa yliopistolla ja työvoimatoimistossa - korkokengät kopisten, tietenkin....

Lapion hetki sitten takapihan lumia suuremmalle alueelle, aurinkoisempiin kohtiin niin pääsen lumesta nopeammin eroon. Lumen alla monet kasvit jo kasvavatkin - kiemuraisia sipulikasvin kasvuja, jopa yli kymmensenttisiä paljastuu lumen alta! Mustarastas möyrii kukkapenkissä - kai se jo löytää sieltä mieleistään syötävää. Talitintit käyvät vielä lintulaudalla. Laiskojako ovat, vai eivätkö ne tosiaan löydä vielä luonnosta syötävää? Eiköhän tuon laudan voisi jo kohta laittaa pois, odottamaan ensi syksyä?

Laivat ovat vielä jäiden ympäröimiä. Mutta ei enää kauan!

Kissat makoilevat rentoina, chinchillan koti siivoittiin äsken kuntoon - eläin on keskimmäisen lapsen joka on muuttamassa kotoa. Chinchilla jää tänne vanhaan kotiin, kuten toki olin arvannut jo alunalkaenkin. Mikäs siinä, ihan kiva kaveri se on, mutta vastuuta siitä tietenkin on. Niinkuin on kissasta ja marsustakin.

Jos saisin lottovoiton ja pääsisin matkustelemaan, olisi eläinten hyvinvointi hoidettava. Mutta ehkä sitä asiaa voi pohtia tarkemmin siten kun - tai ok, JOS lottovoitto tulee. Vaikka ensi viikolla! Mitäs sitä ihminen muuta niin toivoo, kun lottovoittoa!

Lakaisukone, pelottava neline silmineen, hui hui.

Lasten uuden asunnon ulkopuolella kulki edestakaisin eilen sunnuntaina tosi pelottavan näköinen vehje. Kuin jättiläiskokoinen tuhohyönteinen! Se ajeli edestakaisin harjat ilmassa pitkin ja poikin katuja niitä kuitenkaan lakaisematta - vaikka tiet olivat  täynnä hiekkaa ja koirankakkakasoja. Ällistyttävää! Sunnuntailiksoilla voi ajella pöristellä tuollaisella vempaimella  kauniina kevätpäivänä ihan huvin vuoksi, ilmeisesti.

Eikö tuollaisella lakaisukoneella ajelu ole monen pojan unelma-ammatti, ainakin jos muistelemme vuosikymmenten takaista lasten unelma-ammattilistaa... Ehkä tässä nyt sen aikainen poika toteuttaa itseään: ajelee lakaisukoneella ihan vaan omaksi ilokseen, ees ja taas pitkin katuja!

Kaikkea sitä höpisee kun ei oikeasti ole mitään kerrottavaa... Nyt lopetan. Heisuli.